Kesäheinän suloinen suhina, suvituuli haavan lehdissä, kukkien tuoksu ja perhosen siipien havahdus.
Kesä on täällä, ihana heinäkuu. Valo joka on niin vahva että silmiin käy, lämpö joka tuntuu polttavan jo aamusta. Sade joka on tullessaan mahtavaa kohinaa, helposti salamin ja jyrähdyksin maustettu.
Tänä vuonna kesä on helteinen; viikon verran jo kestänyt ja jo on lyöty lämpöennätyksiä. Viimeksi näin lämmintä oli 3 vuotta sitten.
Heinäkuu on vahva kuukausi, se on täynnä elämää ja väriä. Se on kesän sydän ja siihen kuuluvat kaikki upeat värit, tuoksut ja äänet jotka eivät milloinkaan muulloin loista näin - vihreää, oranssia, keltaista ja vahvaa syvää sinistä. Perhoset ovat suuria ja loistavia, pionit, ruusut ja lumpeet, ruusuruohot ja päivänkakkarat kisaavat näkyvyydestä suurina ja tuoksuvina.
Ihanaa, ihanaa!
Loma alkaa, on ihanaa. Vielä huomenna joudun tekemään - kuintekin - töitä. Mutta hällä väliä; päivä sinne tai tänne - ei asioita niin voi laskea.
Kesä ja oma kuukausi heinäkuu odottavat sen verran omaa lastaan!
Luen runoja - siirryn ajatuksissa aikaan jota en ole elänytkään. Tunnen nostalgista kaipuuta sinne jonnekin, ajan taa... Aikaan jossa elivät mummi ja vaari omaa nuoruuttaan, heidän vanhempansa.
Runokirja on oman mummin kirjahyllystä, äidin nuoruuden kirja - taulu mummin seinällään katselema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti