Ostin 5 litraa mansikoita lähikaupan ulkopuolella marjoja myyvältä tytöltä. 13 euroa, pikku-laatikko. Laji on Polka. Kun olin pieni, muistan mansikkalajikkeen olleen Senga Sengana. Mansikkamaata hoidettiin huolella ja mansikkahilloa – puhumattakaan mansikkamehusta – pidettiin herkkujen herkkuna: hurjan hyvää se olikin. Valkoisen maitokiisselin päälle laitettiin mansikkahilloa saarekkeiksi ja sitä sai lettujen ja pannukakun kanssa - herkkujälkiruokia siihen aikaan! Isä piti Hiku-nimisestä mansikkalajikkeesta ja laittoi sitä kasvamaan ihan viime vuosinaan. Jonsokia meillä taisi myös olla jokunen rivi kasvamassa. Hauskat laji-nimet jäivät mieleen – moisia ei ainakaan myynnissä enää näe. Sengasta sai hyvää hilloa. Kun hilloa keitettiin tuvan hellan ääressä, tuoksu valtasi koko kotipihan - ja minä sain syödä hillon päältä kuoritun vaahdon kahvitassinlta.
Nyt ei ole ollut mahdollista viljellä mansikoita – joskus olisi kiva, jos voisi. Ja kasvattaa myös tomaatteja, kurkkuja, tilliä ja salaatteja – kasvimaalla ja kasvihuoneessa.
No niin, mansikatko saivat näin menemään haaveisiin ja menneisiin…? Lapset syövät nyt kuitenkin mansikka-annoksiaan – yksi kerman kanssa, toinen maidon ja kolmas sokerin kera. Itse söin marjoja suoraan suuhun napsien – hyvää on myös mansikkamaito varsinkin jos siihen laittaa hiukkasen sokeria. Isän tekemä herkku oli aikoinaan muussata tuoreet mansikat tehosekoittimella sokerin ja pienen vaniljamäärän kanssa. Se sitten nautitaan talvella jäätelön tai vakka lettujen kanssa – nam: tulee kesä talven keskelle! Tuoksu säilyy pakasteessakin!
Tiskirättien virkkaus sen koommin kuin muukaan käsityö tai kirjojen lukeminen ei edennyt Saarenmaalla; päivät ja illat menivät muissa puuhissa. Nyt yritän saada tiskirätit loppuun ja valmiiksi parin päivän sisään. Kokeillaan sitten, miten ne toimivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti