Janika elää elämäänsä omassa pikku-kuplassaan, parin eläimen ja enää vain yhden lapsen kanssa. Miehet ovat häippässeet elämästä, pakko myöntää. Elämään kuuluu musiikkia, kirjoja, luontoa, käsitöiden tekoa ja vapaaehtoistyötä. Milloin mitäkin. Välillä on yksinäistä mutta silloin pitää kehitellä jotain.... Maailmahan on täynnä ihania asioita. Toivo elää. Joskus ehkä joku kiva mies astuu näyttämölle. Tai tulee lottovoitto, hyvä työ! Ehkä ilmestyy joku ja sanoo "Me halutaan sut duuniin!"
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Hikisen helteisessä Kuresaaressa
Istun pienessä ja super-kuumassa, jopa hikevässä, hotellihuoneessa Kuresaaressa, Viron Saarenmaalla. Kello käy kahtatoista yöllä.
Telkkari on päällä, CNN raportoi MM jalkapallon loppuottelun tuoksinaa Etelä-Afrikasta. Kumpi voittaa, Hollanti vai Espanja? Tilanne on vielä 0-0, peliaika jo loppunut. Itseäni asia ei ihan hirveästi liikauta, hurjan isoa osaa maapallon väestöstä taitaa kuitenkin kiinnostaa! Kummallekin maalle voitto olisi super-iso asia, kumpikaan ei ole kultaa MM:issä tähän mennessä voittanut.
Läksin aamusella yhdeksän jälkeen kohti Helsingin Katajanokkaa, laiva kohti Tallinnaa lähti puoli kahdeltatoista. Seitsemän jälkeen oli bussi perillä Kuresaaressa. Reissu meni mukavasti; söin laivalla lihapullat – ja voin ihan rehellisesti sanoa, että se aika jolloin laivalla sai hyvää ja edullista ruokaa on täysin mennyttä, historiaa. Olen reissannut eri yhtiöiden laivoilla tänä vuonna ja hinnoista voi sanoa että ne ovat törkeän korkeat – suhteutettuna siihen laatuun jota vastineeksi saa. 15 euroa maksoin tänään 5 kpl lihapullia, 3 perunaa, hiukan kastiketta ja puolukkahilloa ja yksi kuivanut Reissumies-ruisleipä. Laatu on huomattavasti normaalia työpaikkaruokaa huonompaa – lihapullat oli tehty HUONOSTA jauhelihasta, mausteita ei käytetty juuri mitään suolan lisäksi. Hinta työpaikan annoksella on noin 5 euroa – siihen kuuluu lisäksi kunnon salaatti ja jälkiruoka.
Sääli.
Mutta sen sijaan on heti kehuttava ruokaa, jonka nautimme illalliseksi täällä Kuresaaressa: mainio, herkullinen! Istuin huomenna alkavan kurssimme muiden osallistujien kanssa samassa pöydässä; kolme miestä ja me kaksi naista. Lisäksi mukaan tulee 12 muuta kurssilaista. Vaikuttaa oikein mukavalta ja lupaavalta!
Kävin hiukan kävelyllä kaupungilla äsken; kaunis ja erilainen pikku-kaupunki! Kirkkoja on paljon – ne ovat hyvin erilaisia kuin meillä – jotenkin kapoisempia eikä niin ”kirkkomaisia”. Pääsen katsomaan kirkkoja paremmin myöhemmin viikolla, katsotaan tuntuuko silloin samalta.
Lokkilintujen kirkuna täyttää ilman, avoimesta huoneen ikkunasta tulvii myös sekä jasmikkeen että lehmuksen makea tuoksu. On hyvä olo!
Sää on todella kuuma, niin kuin koko Euroopassa tällä hetkellä. Virkkaan tiskirättini valmiiksi, seuraan hiukan matsia ja menen sitten nukkumaan. Yötä!
Tämä teksti on kirjoitettu sunnuntain ja maanatain vastaisena yönä pienessä hotellihuoneessa jossa ei ole ilmastointia ja lämpötila varmasti noin 50 astetta… Ja minä kun aiana olen ollut viluinen – nyt ainakin tiedän miltä tuntuu hikoilla.
Netti ei toimi täällä. Laitan kirjoituksen verkkoon kun jossain muualla onnistun. Ehkä ammattikoululla jossa kurssi pidetään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti