Pyykit kuivuvat naruilla pihalla, keräämässä syksyn raikkautta kaappiin ja sänkyyn, sitten kun on jo syksy pidemmällä ja vaihdan sänkyyn nyt narulla raikastuvat lakanat.
Lapsi on väsynyt ja itkuinen - ei jaksanut soittaa ja ärsyyntyi siitä. Pesee nyt hampaitaan ja kipuaa sitten kerrossänkyynsä.
Marsut surisevat häkissään - ne suursyömärit ovat syöneet jo ison sylillisen heinää, porkkanoita, kurkkua, lesepuuroa ja vielä vaikka mitä - huutavat nyt taas lisää syötävää haisevaan häkkiinsä kimeästi kiljuen. Kuiii, kuiii, kuiii. Noista eläimistä en kyllä tosissaan erityisemmin pidä - siis omina kotieläiminä!!! Chinchilla on mukava - se haluaa rapsutusta ja on niin, siis NIIN TOSISULOINEN. Ja kisu joka nytkin on tuossa vieressä lattialla on myös ihana kaveri.
Ei ole oikein mitään kerrottavaa mutta silti hölmönä naputtelen mitäänsanomattomuuksia odottaessani lasta hampaanpesulta. Hänellä on valtava kiipeily- ja keikkumiskausi taas meneillään - opettelee päälläseisontaa ja sitä sitten tehdäänkin sata ja yksi kertaa peränjälkeen. Hyvin se jo alkaa mennäkin - jalat pysyvät sojottamassa ilmaan ja suorina jo pitkähkön aikaa! Hienoa! Onpa minulla taitava lapsi, niin liikunnallinen!
Hain lapsen tänään illalla harrastuksesta - yritän jakaa kuskauksen toisen äidin kanssa niin, että esimerkiksi tänään hän vei molemmat lapset partioon, minä hain heidät kotiin. Tulin paikalle hetkeä ennen lopetusta ja katselin odotellessani ympäristöä, aluetta ja taloja - on täällä meidänkin kotikunnassa aika masentavan näköisiä asumispaikkoja, täytyy sanoa! Kerrostaloalueita joissa on taloja vieri vieressä, ikkunasta näkyy pelkkää toisten talojen seinää ja ehkä joitain rikottuja tuoleja, muovipusseja ja kaljalaatikoita, autonrenkaita ja jopa hylätty auto jonka sisukset ovat ihan homeessa kun ikkunat on rikottu ja kaljaporukat ovat mellastaneet siellä..... Talon seinissä vaikka mitä graffiteja ja sotkuja. Vuokratalo-alueet jäävät usein hoitamatta; ihmiset eivät kai ota vastuuta tai sitten eivät vaan välitä ympäristöstään.
On myös vanhoja puutaloja joissa on ihan oma fiiliksensä; puu elää ja hengittää jotenkin rauhaisammin kuin betoni.
Teinit istuvat tietokoneidensa äärellä, molemmat samassa huoneessa kuten usein. Mietin, kuinka koulu heillä menee. Minulla on tunne, että he eivät tosissaan satsaa juuri ollenkaan koulujuttuihin - mutta jos kysyn asiasta jotain, on vastaus kaikkea muuta kuin asiantilan selittävä; lähinnä vastaus liitelee rintamalla "Mitä se siulle kuuluu, tää on mun oma asia et huolehdi ihan omista asioistas vaan". Toinen ei syönyt tänään mitään. On laiha kuin riuku ja syö epäterveellisesti. Joskus paljon ja kunnolla - sitten menee monta päivää ihan mitään syömättä, ainakaan kotiruoat eivät käy; on poissa ruoka-aikaan ja sitten kotiin tultua kiirehtii tietokoneen äärelle. Mitä voi tehdä???
Uutisia en ole seurannut aamun lehden jälkeen. Sen näin verkkouutisia selaamalla, että Pohjois-Korean tilanne alkaa olla katastrofaalinen; nälänhätä uhkaa vaikka maa uhittelee melkeinpä koko muuta maailmaa vastaan, kalistelee aseitaan. Siellä on kohta valta vaihtumassa isältä pojalle - samaan dynastiaan kuuluva kolmas diktaattori astunee valtaan – maalle saadaan uusi rakas johtaja!
Ei ole herkkua asua siinä maassa, ei varmasti!
Ruotsissa on kohta vaalit - en ole kamalasti seurannut keskustelua mutta tuskin maan politiikassa ihan kamalia muutoksia tapahtuu, tapahtui siellä vaaleissa mitä hyvänsä. Sverigedemokraterna, rasistinen pikkupuolue, on saamassa kai aika ison potin; sama ilmiö kuin monessa muussa maassa.
Laitan vielä pesukoneen pyörimään, omia ja lasten vaatteita. Tummaa pyykkiä neljäkymmentä astetta.
Nyt lopetan tämän todella hölmöläisen höpinän. So long ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti