Ministeri Jyrki Katainen kyseli taannoin käytöstapojen perään. Ilahduttavaa!
Syytä nimittäin onkin – poliitikkojen siinä kuin muidenkin käytöstavat ovat jääneet ilmeisen vanhanaikaisina jonnekin muun kierrätysjätteen sekaan. Ne eivät selkeästi kuulu tähän päivään. Siis ei tod.
Omat teinit – nuo totuuden torvet ja kaiken uuden ja ajankohtaisen super-asiantuntijat ja kaikkeen yli kaksi vuotta vanhaan syvällä halveksunnalla suhtautuvat tulevaisuuden aikuiset – ovat antaneet minulle, vanhalle äiti-raaskalle, vuosien saatossa erinomaisen paljon sisäpiirin tietoa maailmasta johon olemme astumassa.
Käytöstavat ovat naurettavia – ei niitä enää kukaan tarvii. Siis no jotkuu viiskymmpiset ehkä, mut ei muut. ”Luuletko sä tosiaan, että meillä on aikaa alkaa jotain käytösoppaita tutkiskelemaan? Haloo – meillä on jo elämä – toisin kuin eräillä”.
Ja näinhän toki on, ilman epäilyksen häivää. Pari esimerkkiä kadun varrelta ja päivittäisestä elämästä todistaa asian.
1. Tapahtui jokunen aika sitten, tämän vuoden puolella Helsingissä. Olin iltakahdeksan jälkeen Akateemisen kirjakaupan ovisyvennyksessä – kellonajan tiedän koska kirjakauppa oli juuri mennyt kiinni – katsomassa näyteikkunaa. Ikkunan luo, minun suuntaani, asteli reippaasti noin parikymppinen mieshenkilö joka paikalle tullessaan jutteli kovaäänisesti kaverinsa kanssa joka jäi kadulle seisomaan. Eivät olleet juovuksissa, ainakaan näkyvästi. Mies näpräsi oikealla kädellään sepalustaan, sai sen auki ja jatkoi kaivamistaan… Siirryin kauemmaksi ja ihmettelin mitä täitä mies tuli nivusistaan siihen kadulta kaivamaan. No – ei hän täitä kaivanut vaan veti vehkeensä esiin ja suuntasi ikkunalasiin, yhä kaverilleen jutellen – ja laski vetensä siihen!! Olin aivan tyrmistynyt, sydän sykki myötähäpeästä ja siitä, että olin nähnyt moista! Minä – keski-ikäinen täti – olin kauhuissani, jopa järkyttynyt – mutta kuseksivan tyypin mielestä asia oli selvästi mitä normaalein: hän ei kiusaantunut minun läsnäolostani, ei myöskään muista ihmisistä joita kadulla kulki. ravisteli käyntinsä jälkeen housut kiinni ja jatkoi matkaa Espan puistoon päin.
2. Toisessa esimerkissä ollaan bensa-asemalla jonottamassa kassalle maksamaan polttoainetta Seisoin jonossa, edessäni oli nuorehkoja miehiä maksamassa kahvilaostoksiaan - tai oikeammin sanailemassa kuka maksaa ja mitä. He huutelivat jonossa takanani oleville kavereilleen maksajaa ja ”kuka saatana maksaa vittu nämä kahvit, mulla ei ole vittu rahaa mukana...?” Kassalla seisova keski-ikäinen mies – luultavasti kauppias – odotteli tilanteen selviytymistä kun neljä tai viisi reilusti parikymppistä miestä selvitti epäselvää asiaa reippaasti kiroillen ja viuhtoen – välittämättä minusta, henkilökunnasta tai muista paikallaolijoista. Edessäni seisova tyyppi raapi itseään mahasta, nostaen paidan helmaa ja röyhtäisi miehekkään örväisyn, takana olija kehotti edessä olevia maksajia nostamaan saman tien tarjottimelle pari lisäkuppia ja kaatamaan kahvia ja ojensi setelin kauppiaalle. Joka pysyi tyynenä ja puhumattomana koko ajan. Kauppiasta ei äijien käytös häirinnyt, äijät itse olivat siinä omana itsenään eikä heitä varmasti häirunnyt yhtään mikään missään eikä millään tavalla.
3. Kolmannessa esimerkissä ollaan lapsen ja tavaroiden kanssa kävelemässä kauppakeskuksen isolle ovelle. Kävelin alakululaisen lapsen kanssa, suuret kassit käsissä suurille painaville oville jotka olivat tiukasti kiinni. Ovien heijasteista näin, että perässäni tuli kolme tai neljä miestä samaan suuntaan, ilman kantamuksia. Ovi on sen sorttinen, että se ei aukene itsestään vaan on päinvastoin hyvin painava – ja ensimmäisen oven takana on toinen joka avautuu toiseen suuntaan. Vanhaan maailman aikaan kun oli vielä entisajan tavat kunniassaan, naisille availtiin ovia. Nyt asia on päinvastoin: miehet tietävät, että naisetkin osaavat avata ovia, ihan itse.
Toivoin apua oven aukaisuun joten hidastin askelia lapsen kanssa. Kädet olivat kiinni kasseissa ja lapsi ei jaksa näitä ovia auki kiskoa - hänellä oli reppu selässä. Ajatukseni oli, että jos kävelen hitaasti, joku miehistä menee ohi, avaa oven ja pääsen samalla avauksella lapsen kanssa ovesta sisään. Mutta näin ei käynytkään vaan miehet hidastivat myös askeliaan ja odottivat, että laskin kassin maahan, avasin oven ja hätistin lapsen ovesta. Ottaessani kassia maasta mennäkseni ovesta, miehet menivät rivissä sisään ja koska he olivat työntäneet ovea enemmän auki, se singahti takaisin kiinni ja sain avata sen uudelleen itselleni. Harmitti tosiaan - tai tarkemmin sanottuna, tunsin itseni aivan hölmöksisiinä aukaillessani ovea mutta pääsemättä itse sisään.
Feministin mielestä nainen saa oven auki ilman miestäkin. Ja näin toki on – mutta se pieni ystävällinen ele jonka voi joskus kokea kun ventovieras auttaa vaikka juuri pitämällä ovea auki on joskus tosi upea kokea! Varsinkin jos se helpottaa elämää jotenkin.
Jyrki Katainen ei varmaan tällaisia käytöstapoja tarkoita – hän puhuu poliittista retoriikkaa ja siinä maailmassa on tietenkin taas aivan eri koodisto ja käytösnormisto. Vaalien lähetessä tulee mukaan sellaista kuviokelluntaa ja urostelua sulkien pöyhistelyineen joka kuuluu vain tuohon nimenomaiseen rituaaliin – vaalisoidin on tanssi joka on tarkoitettu naaraille jonka nimiä ovat äänestäjä ja media.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti