Hieno päivä ulkosalla – ihan koko päivän: viisitoista astetta, pilvipoutaa ja puiden lehdet hyvää vauhtia vaihtamassa väriä. Pitäisi päästä kuulaana, kirkkaana päivänä järven rannalle nauttimaan maisemasta, imemään syksyn väriloistoa sisään ennen harmaiden ja loskaisten kelien tuloa.
Tästä haaveilen, päästä katsomaan luontoa lähituntumasta: sinisen järven ja kirkkaan taivaan kontrastina vihreät havupuut ja keltaiset koivun- ja haavanlehdet. Rauhallisten teiden varsilla keltaiset ja punaiset vaahterat – sielu saa energiaa kun imee silmien, nenän ja korvien kautta syksyn raikkautta sisäänsä! Kurkien ja hanhien lähtö on pian; niiden huuto kun ne jättävät Suomen ja pohjoisen synnyinmaan – se sykähdyttää niin, että nyyhkäisemättä ei olla voi kun näkee ja kuulee niiden lähdön. Silmä kostuu. Niin kuin se kostuu monesta meikäläisellä muusta ihanasta, kauniista asiasta. Surullisista nyt tietty puhumattakaan - aina on kyyneleelle sijaa - vaikka helpompi lisi elämä jollei tällainen kyynelehtijä olisikaan...
Kurkien lähtö oli Sibeliukselle iso asia - ja musiikissa kuvittelee kuulevansa niitä luonnon ääniä ja varsinkin tunnelmia joista itse pitää. Oma vaari lähti tästä maailmasta sylissäni, kohta kurkien muutettua talon yli lentäen etelään. Kurkien lähtö oli hänelle tapahtuma jota hän odotti, seurasi - ja siitä kertoi. Niin kertoi myös niiden tulosta keväisin - ja merkkasi almanakkaan päiviä joloin linnut saapuivat, milloin lähtivät - kertoi kurjista jotka seisoivat ylväinä metsäaikeilla. Upea lintu, kerrassaan hieno. Punapää.
Ilta-auringon valo on myös ollut upea monena iltana. Kuten eilen kun ajoin kotiin töistä - aurinko värjäsi puun latvat ja valkoiset talon sinät oransseiksi, taivas oli lyijynharmaa. Dramaattisia värejä, isoja kontrasteja.... Osaisipa ja ehtisipä niitä kuvata - muutenkin kuin auton ikunasta liikennevaloissa!
Tänään on se päivä jolloin yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Nyt alkaa nopea iltojen ja aamujen pimeneminen - sitä säestää puiden kaljuuntuminen ja kylmenevät ilmat. Tulee aika jolloin voi laittaa kynttilän palamaan, ottaa kupin kuumaa teetä ja nauttia musikista. Naistenlehtien mukaan nyt kääriydytään sohvalle viltteihin ja luetaan kirjaa. Hmm; kukahan noin tekee, oikeasti? Onnen pekat!
Täysikuu loisteli hienosti kotipihan yllä kun tulin kotiin kymmenen jälkeen tänään; pilvien savumainen harsoketju puuskutti kuun ohi omaa pitkää vanaa, kuu sieltä pilkisteli ja silmää iski välistä! Kuu tuntuu aina kuin kaverilta kun se taivaalla katselee alas maahan, ainakin näin täydenkuun aikoina!
Tänään on myös ex-miehen syntymäpäivä. Laitoin onnittelut tekstiviestinä. Hänpä heti kiitti - huutomerkkien kera!
Sain eilen kantarelleja tutulta joka kävi meitä ilahduttamassa. Oli löytänyt niitä puoli ämpärillistä, ihan sattumoisin työpaikkansa vierestä metsäst. pari karvalaukkua sieltä löytyi myös - mutta niitä en tuohon sekaan viitsi laittaa, edes ryöppäyksen jälkeen Kirkkaan keltaisia ja hyvin märkiä olivat vahverot – keitin ne kasaan voin kanssa, huomenna syödään ne kanapihvien kanssa muhennoksena tai kastikkeena.
Näköjään kirjoittelen tässä listaa erinäisistä toisiinsa liittymättömistä asioista – istun ja kertaan päivää josta ei mitään isompaa teemaa saa keksimälläkään – ainakaan näillä aivoilla jotka haluavat jo kellahtaa sänkyyn ja lukea muutaman sivun uutta Harjunpäätä. Ostin viimeisimmän, pari viikkoa sitten ilmestyneen kirjan "Harjunpää ja rautahuone" siskolle – mutta luen sen ihan siististi hänen tapaamistaan odotellessa... Vaikuttaa ensimmäisten kolmen tai neljän luvun jälkeen hyvältä – vie mennessään. Olen lukenut aikaisemmat Harjunpäät kun ne ilmestyivät - edellinenhän ilmestyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Kiva, kun tämä vielä sai syntyä - kirjan tekeminen on kuulemma ollut rankka rupeama.
Ajattelin lukaista kirjan viikonloppuna – ajattelin myös neuloa toisen sini-punaisen lettisukan valmiiksi; olin tyystin unohtanut, että minulla on moiset kesken – virolaisesta paksusta liukuvärjätystä villalangasta jota ostin kaksi pikkuvyyhtiä Tallinnasta viime talvena. Vessan ja eteisen remontti on sellaisessa vaiheessa, että kotona eletään vähän kuin leirillä – tavarat ovat kasoissa eri paikoissa asuntoa ja sotku on suunnaton. Miksi siis ei käyttäisi aikaa lukemiseen ja käsitöihin? Niin – ei mitään syytä!
Huomenna on yo-kirjoitusten toisen kotimaisen kirjallinen osa. Meiltä siihen kisaan osallistuu kaksi yrittäjää. Toivon todella ja täysillä, että he onnistuvat! Kuullun ymmärtäminen viime viikolla meni kuulemma ihan ok. Pitkä kieli – heillä englanti niin kuin kai melkein kaikilla Suomessa, meni niinikään ok – ei loistavasti. Oli kuulemma aika vaikea, vaikeampi kuin ne tekstit joita oli harjoiteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti