Käsityöpiiri kutsui – samoin vanhempainilta!

Töihin seitsemältä, pois jo neljän jälkeen: tänään oli se päivä jolloin suunnittelimme syksyn käsitöitä käsityöpiirissämme.

Ja kaikkea ihanaa teemmekin: kransseja valonauhalla syksyn pimeään, neulottuja lapasia, sukkia, myssyjä, rannekkeita. Opettelemme konttineuleen, opettelemme domino-neuleen, virkkaamme sitä sun tätä. Varrasvirkkaus, Qvidi-Minan palavirkkaus, harppuneulonta ovat listalla - mutta katsotaan mihin aika riittää… Nyt tekeillä olevat sukat ihan ensiksi loppuun, sitten pari bambu-langasta virkattua tiskirättiä siskolle ja sitten vielä ne kaksi keskeneräistä neulepuseroa, keltainen ja violetti… Sitten haluan neuloa punavalkoiset sukka-tossut ja ilman muuta jotain noista yllämainituista… Oi, kun voisi vaan neuloa ja virkata muutaman päivän aamusta iltaan, illasta aamuun - ilman ruuanlaitto-pakkoa, ilman koti- tai työhommia! Kun tekee käsitöitä, ajatus lepää! Jos vielä moisen jälkeen olisi aikaa, voisi uppoutua muutamaksi päiväksi kirjoihin - tai tehdä niin, että neuloo ja kuuntelee äänikirjoja ja musiikkia samalla. Aijai - voihan sitä unelmoida vaikka mitä, ihminen!

Käsityöt ovat vuosien tauon jälkeen taas lisäämässä suosiotaan, noin ylipäätään. Lankoja menee kaupaksi ja erilaisia käsityö- ja askartelulehtiä on enemmän myynnissä kuin aikoihin. Samoin erilaisia askartelukirjoja – ja vanhoista, perinteisistä kirjoista otetaan uusintapainoksia; esimerkiksi Mary Oljen 40-luvulla tehdystä sukkakirjasta on otettu uusintapainos. Itse selailen mielelläni oman äitini ja mummini vanhoja käsityökirjoja – jotkut ovat melkein irtolehtipainoksia, niin paljon niitä on luettu. Vanhimmat ovat 30- ja 40-luvuilta. Äiti oli jostain aivan käsittämättömästä syystä heittänyt muutamia vuosia sitten 40-luvun ruotsalaisia, sveitsiläisiä ja suomalaisia neulelehtiä pois – se kirvelee vieläkin! Sotien jälkeinen neulemuoti oli sellaista, että niistä voisi hyvin muokata tähän päivään sopivia asuja; lyhyitä kapeavyötäröisiä, mukavasti kirjailtuja villatakkeja, kaulureita, sukkia - hauskoja, kauniita monosukkia esimerkiksi! Tyylikkäitä, kauniita vaatteita tosiaan. Värimaailmakin on kiva - nostalgisella tavalla. Ruskean, harmaan, sinisen sävyjä - ruosteenruskeaa. Olisipa aikaa niin kokeilisi jotain sellaista – vaikka mummin metallisilla vanhoilla puikoilla, hänen vanhoista kirjoistaan!

Jouduin lähtemään kesken kaiken seuraavaan tärkeään paikkaan: koulun vanhempainiltaan. Siellä vierähtikin taas pari tuntia kun juttelimme syksyn juttuja koulunkäyntiin liittyen. Eka- ja neljäsluokkalaiset esiintyivät kokouksen alussa; lauloivat kolme laulua joista viimeinen oli nelosten esittämä kaanon. Kivasti meni – ja ykköset osasivat jo nyt hienosti laulaa kuorossa; koulua on sentään ollut vasta jonkun viikon! Äidit saavat usein tipan silmään lauluja kuunnellessa - niin tämäkin itkupilli-äiti!

Ruoka syötiinkin tänään sitten vasta kahdeksan jälkeen. Tai lapset söivät. Äiti joi teetä monta isoa mukillista!

Koulun ruokailusäännöt ovat niin nasevia, että ne voisi teipata kotonakin seinälle!