Politiikkaa ja lehtikirjoittelua

”Tutkimukset kertovat, että yksinhuoltajaäidin poikien työttömyysriski on todella suuri”. Näin kertoo Helsingin Sanomien pääsivun kolumnisti Marja Salmela tänään. Tuttu lause – mutta nyt jäi epäselväksi miksi nimenomaan poikien, ei tyttöjen, työttömyysriski on suuri – sitä hän ei kerro. Toki hän on hyvin yksipuolinen ja asioita selittelemätön muutoinkin jutussaan – jutun pointti oli keski-ikäisten työttömien suuri määrän ja se, että tämä asia ei tunnu ketään päättäjää huolestuttavan – yli vuoden työttömänä olleita on tällä hetkellä yli 60.000. Työttömiä on paljon – ja heitä, joiden ”ei kannata” käydä töissä on suuret joukot maassamme. Tämä tarkoittaa, että tekemättä työtä saa enemmän rahaa kuin työtä tekemällä. On vaikea kuvitella, että itse haluaisi olla mieluummin kotona ja nostaa tukia kuin tehdä työtä – mutta näinpä moni tekee. Se työ minkä moni työtön saisi on ilmeisesti niin kurjaa sen lisäksi, että se on vähäpalkkaista, että ei kannata mennä muistakaan syistä esimerkiksi myyjäksi jonnekin. Systeemi on siis mätä – siitä kirjoitetaan paljon mutta mitään muutosta asiaan ei tapahdu kuitenkaan.

Mitä tulee päättäjiin Suomessa, on kamalaa katsoa kuinka poliitikkoja saa lyödä kovaa ja pitkään mediassa - mikään ei ole medialta kielletty, päinvastoin - on kuin olisi kunnia-asia kaivaa esiin ihan mitä kökköä, ikävää ja troistomaista vain, että saadaan poliitikko polvilleen. Julkisuuden henkilölle saa olla mahdollisimman pottumainen ja yrittää naruttaa henkilö epäinhimillisiin tilanteisiin, että saisi taas ivata, haukkua ja mollata häntä - vain sen takia että tämä ihminen on poliitikko. Oli kamala katsoa Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen lynkkausta – nyt vuorossa on Paula Lehtomäki. Kyseiset poliitikot ovat aivan salettivarmasti tehneet virheitä ja suuria typeryyksiä ja ajaneet omia etujaan – mutta silti... Vai ansaitsevatko he kaiken sen kakan niskaansa; onko poliitikkona olo kilpaleiki siitä, kuka ehtii naruttaa ja kuinka kauan...? Lehdistö ja muut uutisoijat – nauttivat vallassa olijoiden tekojen ”paljastamisesta”.

Media on vallan vahtikoira, sanotaan. Nyt se on vallan lynkkaaja ja ihmisen kurjien piirteiden ylösnostattaja. Kaikki poliitikot ovat inhottavia, kieroja pettureita ja onnenonkijoita – tämä on tämän päivän melodia jo paikassa.

Puolueet ovat kaukana pulmusista, selvä se. Vaaliraha-likapyykki ei varmasti ole tuulesta temmattu ja paljon likaa on vielä on kaikkien puolueiden nurkissa. Ällöttää koko homma - ja me tavalliset alamaiset elämässämme olemme tietenkin vain nappuloita vallanpitäjien omien etujen tavoittelussa - niinkö?
Kuka normaali ihminen haluaa mukaan politiikkaan enää? Huh

Pitkään aikaan ei ole puhuttu politiikan tämänhetkisestä sisällöstä julkisuudessa. Skandaalit ja oman edun tavoittelu, yhdistettynä spekulaatioita siitä minkälainen seuraava hallituskoostumus tulee olemaan ja kuka voittaa vaalit. Kivaa...

Toinen ärsyttävä keskustelu on tietenkin ikiaihe seuraava Suomen presidentti. Jolta nyt toki halutaan riistää kaikki valta – mitä lie sitten haluavatkaan presidentin virassa nähdä – tiedä häntä. Ehkä nais/mies-sekoilua; se olisi varmasti medialle herkkupalojen herkkupala!

Viikonloppuna on ollut hieno syksyinen sää. Kirkas ja kuulas, lehtien kahina jalkojen alla on mukavan tuntuista - tuoksuvat kirjavat lehdet - tekisi mieli heittäytyä maahan pyörimään ja imeä maan tuoksua syvälle kitusiin... Mutta enpä sitä tee nyt kuitenkaan - tekisin, jos kukaan ei näkisi, varmasti!

Palaan tänne palstoille vielä myöhemmin iltasella.