Lapissa on hieno ruska, kuulemma. Täällä etelämmässä ei vielä ole, ja voi olla, että tänä syksynä emme sellaista täällä näekään - ainakaan yhtä hienona kuin viime syksynä. Olen katsellut koivun lehtien hidasta kellastumista - tänään kun olin pyöräilemässä sateessa, huomasin kuinka kadut olivat keltaisenaan koivun lehtiä - aivan yht'äkkiä ne nyt putoilevat ja peittävät maan. Monet muut puut ovat vielä vihreinä; vaahteratkin vasta alkavat kellastua ja punertua. Lehmukset taas ovat jo hyvinkin keltaisia.
Läksin tosiaan pyörällä iikenteeseen tänään - ajattelin liikkua edes hiukan istuttuani tietokoneen ja puhelimen ääressä ihan koko päivän - selkä oli jäykkä kuin rautakanki. Vettä satoi aika ravakasti mutta ajattelin, että en ole sokeria, kyllä yksi nainen vettä kestää sulamatta! No, kesti kyllä mutta olinpa ihan läpimärkä kun kotiin tulin takaisin! Inhaa oli saada kauluksen sisään niskasta vettä joka sitten valui selkää pitkin... Housun puntit liimautuivat ihoon, kangaskengät olivat tosi miellyttävät märkinä. Hmm...
Les feuilles mortes.... yksi upeista ranskalaisista lauluista; nyt on aika taas se kuunnella - antaa musiikin viedä aikoihin menneisiin... Yves Montand vai Juliette Greco? Ensin mainittu, aivan ehdottomasti. Tai miksei molemmat - ja perään vielä Edith Piaf. Jacques Prévert'n upea teksti jonka Yves Montand esitti ensi kerran jo vuonna 1946 on yksi monista hienoista ranskalaisista lauluista. Hieno sanoitus, toden totta.
----------------------
Oh! je voudrais tant que tu te souviennes
Des jours heureux où nous étions amis
En ce temps-là la vie était plus belle,
Et le soleil plus brûlant qu'aujourd'hui
Les feuilles mortes se ramassent à la pelle
Tu vois, je n'ai pas oublié...
Les feuilles mortes se ramassent à la pelle,
Les souvenirs et les regrets aussi
Et le vent du nord les emporte
Dans la nuit froide de l'oubli.
Tu vois, je n'ai pas oublié
La chanson que tu me chantais.
C'est une chanson qui nous ressemble
Toi, tu m'aimais et je t'aimais
Et nous vivions tous deux ensemble
Toi qui m'aimais, moi qui t'aimais
Mais la vie sépare ceux qui s'aiment
Tout doucement, sans faire de bruit
Et la mer efface sur le sable
Les pas des amants désunis.
---------------------
Aamulla lapsi kuuli jostain ohjelmasta, että tänään olisi päivä jolloin lasten ja vanhempien tulisi viettää pari tuntia tehden jotain keskenään. Ja niinpä lapsi kysyi ennen kouluun lähtöä, voitaisiinko mekin tehdä yhdessä jotain kivaa? "No tietenkin - yritetään".
Ja niinpä me sitten teimme yhdessä - ainakin osin - ruokaa: spagettia ja pekoni- tomaattikastiketta ja suklaapuuroa jälkiruuaksi. Teinin kommentti ruuasta - huolimattomasti ilmaan heitetty ruokailun jälkeen: Just hyvää ruokaa. Äiti kiittää!
Ruuan jälkeen pelasimme muistipeliä ja juteltiin juteltiin pikkuisen ranskaa. Ja hän soitti kitaralla hiukkasen jotain oppimaansa kappaletta. Mukavaa oli meillä!
Nyt pikkuinen nukkuu peitteissän, ranskalaiset suukot poskillaan ja näkee kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti