Tänään oli pitkän kielen kuuntelu, ensimmäinen ylioppilaskirjoitusten osio – kirjoitukset ovat siis alkaneet. Huomenna on vuorossa toisen kotimaisen kielen kuuntelu.
Molemmat meidän teinimme osallistuvat näihin kahteen aineeseen. Tämä systeemi, että saa kirjoittaa eri aineet eri aikoina, sen sijaan että ne pitää paahtaa parin viikon sisään kaikki vaikka kirjoittaisi kaikki mahdolliset aineet, on hyvä – parempi kuin se, mihin itsekin aikoinaan osallistuin, kirjoittamalla kuusi ainetta – ja reaalin sisällä vielä monta ainetta – melkeinpä putkeen.
Maailma muuttuu, Eskoseni! Joskus jopa parempaan suuntaan!
Englannin kuuntelukoe oli nuoremman mukaan aika vaikea, ainakin alussa. Vaikeampi kuin ne joita oli harjoiteltu, kertoili. Vanhempi sanoi kokeen menneen hyvin… Se voi tarkoittaa mitä vain; heillä ei ole tapana kertoilla kokeista tai kouluasioista ylipäätään mitään. Kun kysyn, on vastaus aina ”joo, menee ihan hyvin”. Tämä vastaus tulee, vaikka minun mielestäni ei niin hyvältä näytäkään – silloin saan kuulla olevani vaativa äiti – kyllä kuutonen on ihan hyvä numero lukiossa…
No. Ei muuta tuosta aiheesta nyt sitten. ¨
Pakkoruotsi ja muut pakolliset
Kouluasia on noin muuten esillä kovasti taas kerran; poliitikot nostavat vaalikuumetta aiheilla joilla luulevat saavansa helppoja ääniä. Jostain syystä pakkoruotsi on muodostunut sellaiseksi aiheeksi josta onnistutaan saamaa harva se vuosi oikein kunnon riita lehdistön sivuille ja medioitten palstoille. Eivät aiheesta oppilaat kirjoita vaan tietyt keski-ikäiset äijät joilla tuntuu olevan jotain isompaa hampaankolossa ruotsalaisia ja ruotsinkieltä kohtaan. Ruotsista on tullut noin muutenkin ihmeellisesti iso vitsi maahan - kun ei saa pilkata eri rotuisia tai värisi ihmisiä, ei naisia eikä oikeastaan venäläisiäkään niin ruotsalaiset ja Ruotsi on oikein hyvä pilkan ja vitsein kohde. Joskus se ärsyttää kamalasti; miksi noin?
En itsekään tykännyt ruotsista koulussa - mutta en tykännyt erityisesti monesta muustakaan aineesta. Ruotsista on sittemmin ollut monia muita aineita paljon enemmän hyötyä elämässä - mutta enpä sitäkään alunalkaen tiennyt. Joillekin toisille on joku muu aine ollut toisia merkityksellisempi. Olisipa kiva, jos jo etukäteen tietäisi mstä tulee olemaan hyötyä...
Joskus ihmetyttää miksi kukaan ei puhu pakko-matikasta, pakko-äidinkielestä tai pakko-mistävain. Sitten voi toki myös alkaa ihmetellä, miksi se, ewttä saa opiskella erinäisiä aineita hyvämaineisessa suomalaisessa koululaitoksessa ole hyvä asia – suomalaista koulua tuntuvat kehuvan vain muut kuin suomalaiset. Ja vielä – miksi aina halutaan VÄHENTÄÄ aineita koulussa – kukaan ei koskaan nosta esiin sellaista asiaa kuin jonkun tärkeän aineen lisääminen koulujen valikoimiin? Ikään kuin kaikille opiskelu ja oppiminen olisi vain kamala kärsimys – ei ollenkaan positiivinen asia.
Masentaa moinen; suomalaiset ovat putoamassa asenteissa ja ajatuksissa tosiaan ”emmäviitti” ja ”emmäjaksa” kansaksi. Liikaa töitä – pitää päästä sairaslomalle/eläkkeelle/helpompiin hommiin. Tai sitten on stressi ja pitää päästä sairaslomalle/eläkkeelle/helpompiin hommiin. Koulussa on liikaa kurjia aineita kuten nyt tuo kamala ruotsi – se pitää poistaa. Ai jotain muuta tilalle… Ei mieluummin mitään – päästään aikaisemmin koulusta. Kuka tekee sitten työt jos emme itse halua/jaksa/viitsi? ”Otetaan tänne Filippiineiltä/Virosta/mistävaan porukkaa töihin… Ja se sitten taas johtaa rasistisiin kommentteihin ja vaikka mihin.
Ei kai se ihan noin ole – viime aikoina on vaan moisiin kommentteihin ja asenteisiin törmännyt aika ikävän usein.
Pilates
Kävin parin työkaverin kanssa töiden päätteeksi Pilates-tunnilla. En tainnut osata hengittää ja tehdä liikkeitä ja venytyksiä ihan oikein, oikeasssa järjestyksessä… Pitäisi tehdä liikkeet vain uloshengityksellä mutta silloin homma etenee tosi hitaasti; ainakin koko iso salillinen porukkaa teki liikkeet niin vauhdilla, että jos tosiaan hengittivät noin nopsaan, tuli varmaan huono olo… Mutta ei siitä näkynyt merkkejä! Liikkeet tuntuivat selässä - jossa niiden EI pitänyt tuntua. Paljon jäi oppimatta, ekalla tunnilla.
Pilateksen jälkeen oli Zumba-tunti – ja jäimme sinnekin! Vauhdikasta massaliikuntaa pienessä väestönsuojaan tehdyssä jumppasalissa – paikalla monta kymmentä zumbaajaa...Ilma meinasi todellakin loppua kesken, peilit ja joka paikka olivat aivan hikihöyryssä ja olo ei tosiaan puolenvälin jälkeen ollut enää kiva. Zumba tuntuu olevan lattarimusiikin tahtiin tehtäviä liikkeitä, hiukan tanssimaisesti… Musiikki virtasi kovaäänisistä ja porukka seurasi hiestä märän ohjaajan liikkeittä; tunti kului aika lailla sillä meiningillä että ”päasia, että liikutte ja pompitte lakkaamatta, liikkeistä sinällään ei niin väliä!
Olin sukkasillani, ilman vesipulloa ja syötyäni vain pari näkkileipää ja luumua koko päivän… Vähän pyörrytti lopussa! Mutta muuten kivaa – yritän mennä ensi viikollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti