Elokuinen metsä kutsui: kaunis on!

Siinä se jo on, keltainen vaahteran lehti.

On elokuu, kanerva kukkii ja metsä on täynnänsä sieniä. Kun ei sada, ilma on ihana hengittää - metsässä tosin tuntee selvästi mätänevien sienten hajun. Joskus näkee valtavia mustia mätäneviä sieniä - usein kai jotain lehmäntatteja - metsässä ja haju on sitten sen mukainen.

Hyvin on vehreää kalliollakin. Kuivuus ei kiusaa tänä vuonna.

Koivun punikkitatti

Tänään aamulla oli kiva kävellä lenkki metsässä koiran kanssa. Työttömän "iloja" lienee, että pääsee kävelemään metsään vaikkapa keskellä kirkasta aamupäivää. Metsässä ei näkynyt ketään, missään. Ei ihmisiä, ei eläimiä. Taisi siellä pari lintua pyrähdellä kuusen latvuksissa, mutta iso osa muuttolinnuista, varsinkin hyönteissyöjistä, on jo lähtenyt etelään. Eipä muuten ollut hyönteisiäkään kiusaksi saakka metsässä! Hirvikärpäsiin en ole vielä ollenkaan törmännt ja punkkeja ei ole ollut hetkeen turkista tai omasta nahasta kerättäväksi.

Puolukat ja mustikat sovussa

Puolukoita pitäisi lähteä keräämään - mehua ja hilloa olisi kiva saada ja voisi tehdä vispipuuroa! Vielä en ole tänä vuonna puuroa tuoreista marjoista vispaillutkaan. Mustikoitakin voisi vielä saada yhteen soppaan. Metsästä saa mielen virkistyksen lisäksi paljon kotiin kerättävää.

Metsä - ja luonto ylipäätään - on kaunis, melkein aina. Hyvä mieli tulee, kun siellä taapertaa. Ainakin vähän parempi olo tulee kun sinne menee vaikka murheet välillä meinaavat kaataa ihan maahan. Itse suren taas kerran rahan puutetta; laskuja ja laskumuistutuksia tulee pakollisista jutuista vaikka rahaa ei ole. Elän periaatteella, että mitään, paitsi ihan, ihan pakollista ei osteta - yksinkertaisesti siksi kun ei voi ostaa; ei ole rahaa. Mutta kun teini nyt aloitti lukion, on tuokin viisaus ontto: lukioon on pakko ostaa vaikka mitä, vaikka tosiaankaan varaa ei olisi. Mutta enhän voi sanoa omalle lapselle, että et voi mennä lukioon kun äiskällä ei ole rahaa kirjoihin ja tietokoneeseen. Ne rahat yritän kaivaa vaikka mistä. Koulutus ei välttämättä onnea tuo - sen olen itse nähnyt - mutta antaa se paremmat eväät kuin jollei kouluja käy. Näin ainakin, jos iyse haluaa opiskella.

Olemme nyt ihan lirissä kaiken elämän kalleuden kanssa ja ruokarahat on todellakin jo käytetty kaikki, kirjoihin ja vihkoihin, matkalippuihin ja muuhun "pakolliseen". Nyt sitten vielä kännykkälasku, nettilasku ja sähkö.... AAAARRRRGGGHHH.

Kanerva kukkii kauniisti. Väri on ihana - erityisesti harmaata vasten.

Parin päivän päästä tulee lapsilisä ja se menee nyt sitten sähkölaskuun ja puhelimeen. Jatketaan perunan ja kananmunan syöntiä, niitä on onneksi jonkin verran jääkaapissa. Makarooniakin on onneksi pari pakettia, joitain säilykkeitä! Puolukoista, mustikoista ja puolivillistä omenapuusta haetuista omenoista saan ainakin itselle syötävää. Teinille pitää kehittää jostain jotain parempaa! Tällaisia murheita voi paeta metsään - vaikka metsä ei niitä parannakaan. Mutta se metallin tuntuinen jääkylmä panta rinnan ympärillä hävisi hetkeksi. Nyt se taas tuntuu - kuin jääkylmä kuristin.

Ahistaa!

Mistä ihmeestä saisin rahaa - mistä työtä, josta palkkaa maksaa sähkö ja kännykkälasku?