Märkä viikonloppu, kuiva maanantai

Pelakuut ikkunalla, lasin  takana vesisade. 

Vettä on tullut tosi paljon, ihan oikeasti taivaan täydeltä! Maalla eivät saavit ja tiinut riitä rännien alle ja piha melkein hyllyy kun siinä kävelee... Ja lisää tulee! Suunnitelmat mustikkametsään menosta viikonloppuna hiipuivat - vielä olisi ehkä saanut mustikoita, mutta tällä sademäärällä ne tosiaan ovat kohta pelkkää vettä mustikatkin. Mustikkakeittoa olisin vielä mieluusti keittänyt mutta jäipä se nyt väliin.

Tänä kesänä on saanut hienosti luonnon antimia sienistä erilaisiin mehuihin ja hilloihin - vaikka ei olisi torin antimia ostanutkaan. Olen nyt mansikkahilloa paitsi kun oma mansikkamaa on ollut kesannolla jo monta vuotta, mutta vadelmia, mustikoita ja nyt omenoita on ollut hienosti. Kohta tulee puolukkaa - alkukesällä valmistelin raparperista tosi maukasta mehua.

Keräilin omenoita puiden alta, sen sijaan. En vielä ota puista omenoita, eivät ole oikein kypsiä mutta pudokkaista sain ensimmäisen satsin omenasosetta keitettyä tänään. Mittailin aika huonosti määriä (=en mitannut ollenkaan) joten nyt tuli aika makeaa hilloa. tai soseeksi tuota tuotosta mummi oikeastaan kutsui. Siitä saa makua puuron päälle ja voihan siitä tehdä vanhanaikaista pullapiirakkaakin syksymmällä. Mummon aikainen kahvileipä moinen on,harvemmin enää missään näkee. Pullan syönti muutenkin on hiipunut kun on paljon muuta herkkua helposti saatavissa. Monet vieroksuvat vehnäjauhoja myös, gluteiinia!

Kolme isohkoa lasipurkillista omenasosetta. Vuoden ensimmäiset

Pihlajat ovat myös tosi täynnä marjaa tänä vuonna. Usein joko omena tai pihlaja antavat runsaan sadon, nyt molemmat samana vuonna. Olen joskus keittänyt pihlajanmarjasta hyytelöä mutta se ei ole oikein käynyt kaupaksi kun sitä ruokapöytään laittaa. Tiedän, että esimerkiksi hirvipaistin kanssa se on todella hyvää - mutta hirvipaistia ei tule syötyä näinä aikoina ollenkaan - jollei jonkinlaista ihmettä tapahdu! Mutta helpostihan sitä ihminen ilmankin pärjää! Joskus tulee vain sellainen ajatus, että kaikkea pitäisi säilöä jotenkin pahan päivän varalle - menneiltä sukupolvilta on varmaan tuollainen ajatus lähtenyt itämään ja saan nyt taistella sen kanssa. Pihlajanmarja-karkit, ne tutut kettukarkit, tehdään pihlajanmarjoista ja sokerista. Kukahan ne marjat tehtaalle Lappeenrantaan kerää?

Tilhille tulevaa apetta! 

Maaseudulla ajaessa huomaa uuden ilmiön: jo tutuksi tulleiden valkoisten "traktorin munien" eli säilörehupaalujen rinnalle on tullut pinkkejä paaluja. Siis aivan hirveän näköisiä! Ymmärrän tietenkin, että hyvää asiaa tässä ajetaan - kaikki tuon värinen on muutamana viime vuonna liittynyt rintasyövän torjuntaan - olen itsekin hankkinut pinkkejä muovi-vempaimia autoharjasta rikkalapioon, parkki-kiekosta erilaisiin siivousvälineisiin mutta nuo tulevat ojien reunamille ajautuvat muovit paalujen ympärillä: KAMMOTTAVAA! Olisi kiva, jos rintasyöpää noin muutenkin voisi kampanjoida muutoinkin kuin muovisilla tuotteilla! Ekologisuus voisi aika kivasti olla kytköksissä rintoihin ja niiden hyvinvointiin!

Maaseudun kaunistaja?

Hellassa kannattaa pitää tuli
kostealla säällä

Sateisella säällä on kiva viettää aikaa tuvassa; hellassa on tuli joka rätisee ja kohisee, tuo mukavaa tuoksua ja tunnelmaa. Siinä voi sitten istua ja lukea paikallista lehteä, kirjaa tai vaikka tehdä käsitöitä ihan ilman huonoa omatuntoa; eihän sateella voi tehdä puutarha- tai peltotöitä, ei kerätä marjoja... ainakaan ihan kovimman sateen aikana.

Hmm. No, se huono omatunto on kyllä on aina kytkettynä päälle - jollei muutoin, niin joku kyllä muistaa aina kertoa, mitä kaikkea on tekemättä ja pitäisi tehdä - ruoho leikata, se ja se penkki kitkeä, joku paikka niittää, puita halkoa ja järjestää pinoihin tai liiteriin. Huoh. No, itse yritän tainnuttaa huonon omatunnon hyvän ruuan laitolla ettei muitten siitä tarvitse huolehtia tai leipomalla jollei ulkohommiin pääse tai ei huvita mennä. Ruokaa on jokaisen syötävä joka päivä - vaikka ruuanlaitosta ei tietenkään jää "pysyvää" jälkeä niinkuin ulkotöistä tai vaikka katon paikkaamisesta!  Neulominen ja lukeminen on ihan itsekästä huvittelua joten se usein närästää muita! Niinpä jäivät käsityöt jäivät tekemättä ja kirjatkin koskematta viikonloppuna mutta onhan niihin aikaa nyt viikollakin. Lehden selasin kyllä joka päivä läpi!

Tänään on ollut kuiva, kaunis päivä. Ilmassa on syksyn tuoksu; se tuoksuu omenoille, sienille ja sateiselle maalle. se kuulostaa heinäsirkoille, hepokateille ja puimureille. Koulut alkavat ja koulubussit alkavat kulkea teillä.

Sianliha kunnon suolakerroksen alla oli taas sunnuntaina ruokanamme. Keiteyt perunat omasta maasta, etikkakurkut, punajuuria ja porkkanaraastetta ja tietenkin voita ja leipää. Juomana kotikaljaa tai piimää. Kuusikymmentäluvun ruokaa nautimme. Mustikkakeittoa ei nyt ollut jälkiruokana, sää  sotki suunnitelman. Hedelmärahkaa söimme, kupposet kahvia sen jälkeen suklaakakun kera. sitten saattoikin ähkäistä ja todeta olevansa täynnä kuin Turusen pyssy...

Sika menossa uuniin kakun jälkeen.