Pakkanen piristää mielen ja maiseman!

Siinä se syö mantelilastua. Pysyisi hengissä nyt eikä jäisi auton alle. 

Muutaman päivän pakkaskeli on tuntunut hyvältä! Kirpsakka ilma ja huurteinen maisema on jotenkin mieltä piristävää - onhan kuitenkin jo marraskuun puolivälin jälkeinen aika menossa. Tulispa vielä lunta!

Söpöliini putsaamassa ruokapaikkaa

Linnut pyytävät ruokaa
Pakkasen tullen kävin laittamassa linnuille mökin roikkumaan pensaaseen. Linnut ovat siinä käyneet jo aikaisemminkin etsimässä syötävää mutta ajattelin odotella kylmempiä säitä. Nyt sää on viilentynyt nollan alapuolelle - ja lintuparvet lehahtivat paikalle heti, kun mökki tuli vanhoille sijoilleen! Siinä ne syövät oikein reippaasti. Variksia ja harakoita on myös isot määrät - aamulla pihalla lenteli viisi harakkaa ja kolme tai neljä varista. Ne näyttävät valtavilta muihin siivekäisiin verrattuna. Nokat kuin isot halot; harppovat pihalla kuin paikan omistavat isäntämiehet!

Amaryllis peilailee

Linnut käyvät omina porukoinaan syömässä; varpuset pulisevat oikeanpuoleisessa pensaassa ja hakevat syötävänsä sinne. Sitten talitiaiset ja sinitiaiset pörräilevät joka puolella - talitintit ovat ahkerimia paikalla olijoita mustarastaiden ohella. Mustikset haluavat syödä maasta joten olen sinne heitellyt syötävää ja murusia. varislinnut käyvät toki kaikki paikat läpi kerraan, pari päivässä joten illalla paikka on ruuasta tyhjä.

Ja sitten on tämä siivetön suloisuus kaverinsa kanssa joka rohmuaa lintulautaa tyhjäksi oikein urakalla: Orava. Siinä se syö lintumökin ruokapaikat tyhjäksi eikä edes pelästy vaikka menen viereen sanomaan Kurrelle, että nyt voisi jo riittää. Hmm...

Adventti  alkaa pian!
Laittelin eilen kotiin vähän alkavan adventtiajan kunniaksi joulusomisteita esiin. Muutaman jutun - tuohilintiúja ikkunaan, perinteisen kynttelikön keittiön ikkunaan ja pari jouluisempaa liinaa pöydille. Ulkona hoitamattomana kesän ollut amarylliksen sipuli on tehnyt kukkavanan - sen laitoin peilin eteen eteiseen.

Työhakemusten ohella teen tällaista. Joulu tulla jolkottelee!

Black Friday ja Älä osta mitään

Black Friday mainontaa tulee postilaatikkoihin ja some-kanaviin.
Osta, osta!

Meni yli äyräiden tuo Black Friday -hypetys, mielestäni. Black Friday -päivästä on tullut viikko ja viikonloppu - ja nyt saa vaikkapa Black Friday -Juhla Mokkaa pienellä alennuksella, mustaa makkaraa ja alushousuja - you name it! Siis kaikkea mahdollista pienellä alennuksella; ei mitään mega-alennuksia kuitenkaan.

Kaikenlainen ostelu ylipäätään vain sen takia, että halvalla saa on turhaa - TURHAA! Maailma hukkuu tavaraan ja luonto roskaan, muoviin ja krääsään.

ÄÄÄ. Ahdistaa.

Onko hölmöä reagoida näin kun itsellä ei edes ole varaa ostaa vaikka kuinka halvalla saisi? Tjaa, ei tai sitten ehkä. Ehkä voisin ostaa ruokakaupasta jotain - tarjoukset siellä ovat ihan tavallisia ja samoja kuin aina - nyt niitä kutsutaan vain Black Friday-tarjouksiksi.

Minä vietän tänään En osta mitään -päivää!

Joka päivä on nimetty jollain lailla. Muta yksi on kiva: tänään on täysikuu, täydenkuun päivä! Kippis kuu!

Uusi kipsi ranteeseen

Kävin tänään näyttämässä kipsattua rannettani terveyskeskuksessa. Kaksi viikkoa olen kohta ollut kipsattuna - kipsi oli löysä koska ranteeseen onnettumuuden jälkeen tullut turvotus on laskenut. Valkoiset tekstiilit ja teippaukset olivat ehtineet tulla likaisen näköisiksi joten oli tosi kiva, kun sain kokonaan uuden kipsin. Tällä kertaa värinä mustaa ja sinistä - ei likaantuvaa valkoista! Itse sai valita värin!

Kipsattuna lukeminen onnistuu mainiosti!

Olipa ihana saada pestä kädet kunnolla ennenkuin uusi kipsi laitettiin paikoilleen! Kipsi on kotimaista puumateriaalia; se lämmitettiin pienessä uunissa ja muotoiltiin sitten ranteen päälle.

Kävin röntgenissä ja lääkärin ok:n jälkeen läksin tyytyväisenä terveyskekuksesta ulos raittiiseen ilmaan! On hyvin järjestetty terveydenhuolto meillä; sain apua ja asia hoituu.

En tiedä, paljonko tämä maksaa - lasku lähetetään kotiin ja se tulee varmasti parin viikon päästä maksettavaksi. Toivottavasti ei kamalan paljon maksa - valitettavasti omat rahat on taas tosi vähissä. Ei mikään uusi asia, mutta silti tosi harmillinen.

Kolmen viikon päästä kipsi otetaan pois, jos kaikki hyvin menee.

Työhaastattelu puhelimessa
Kun tulin kotiin terveyskeskuksesta,  soi puhelin melkein heti. Se työpaikka, jonne tein vieohaastattelun viime viikolla, halusi tehdä puhelinhaastattelun saman tien. Puolisen tuntia kyseli henkilöstöihminen sitä sun tätä. En tiedä, menikö hyvin vai ei - saan tietää lopputuleman - tai seuraavan mahdollisen haastattelun - joskus joulukuussa. Olisihan kiva saada työtä. Palkka on tosi pieni tuossa työssä, mutta siitä saa kuitenkin palkkaa!

Peukut pystyyn työn puolesta!

Tein varmuuden vuoksi kaksi työhakemusta tänään. Yritin soittaa yhteen avoimen työpaikan numeroon mutta eipä siellä kukaan vastannut puhelimeen eikä soittanut takaisin. Laitoin sähköpostiakin perään ja kyselin muutamaa asiaa työpaikasta. 

Eilenkin tein kaksi hakemusta. Huomenna teen sen toisen videohaastattelun ja ehkä yhden hakemuksen. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Kalenterikirja ja uusin Remes ilahduttavat!

Voi kun tulisi lunta! Tällä viikolla on ollut pakkasta jo, pikku-hiljaa mennään ehkä kohti talvea! Lumenkaipuu on iso. Luonto sitä tarvitsee eniten, tällainen lumeton syksy ei ole kiva luonnolle eikä eläimillekään.

Viikonloppu meni perheen parissa joten
nyt vasta luen uuden Remeksen loppuun.
Koukuttavan hyvää ajanvietettä.

Olen lukenut Remeksen kirjaa ja täyttänyt uutta kalenteria. Nyt kun työt taas joksikin aikaa(???) loppuivat, yritän täyttää pävät  jotenkin edes "puoli-järevästi".Ostin viime viikolla ihan kunnon vuosikalenterin, sellaisen kirjan kokoisen mustan jossa on irtokannet. Ei mahdu kunnolla käsilaukkuun! Siihen voi ostaa ensi vuonna uuden sisuksen, jos asia vielä silloin innostaa!

Uusi ihana kalenteri - time manager

Kalenterin aukeamalle mahtuu yksi viikko maanantaista sunnuntaihin. Onnistuin löytämään kalenterin, joka alkoi jo marraskuusta ja olen nyt täytellyt sivuja tekemisisllä ja to do-listoilla innolla.  Yliviivaan tai pukitan aina suoritetut tehtävät. Tuntuu lapselliselta, mutta nautin moisesta! Kirjaan sinne esimerkiksi haettavat työt, tapaamiset sun muut asiat - ihan kuin  ennen, kun kaikilla oli kannettavat kalenterit kansien sisällä. Ennen, silloin kun olin kunnon kuukausipalkkaisessa työssä. Hmm.

Vitamiinia tiukassa kuoressa.
Ennen haastattelua nautittavaksi!

Nythän useimmilla on - minullakin - sähköinen kalenteri joka on linkattu sähköpotiin. Se sitten aina hihkaisee piippaamalla, kun täytyy  muistaa joku tehtävä tai tapaaminen. Hyvä systeemi sekin Mutta on tuo oikea kirja kuitenkin kiva! Siinä oli mukana kynä - mutta sehän olikin vain kuori, huomasin kotona. Kynästä oli sisäosa pudonnut pois jo kirjakaupassa. Onneksi kotona on laatikossa iso kasa kyniä joten ei haitanne moinen vaikka vähän asia harmittikin. Ohutteräinen lyijynä on siinä. pitäisi myös olla pöikku kumi päässä mutta tässä ei tietenkään ollut sitäkään!

Videohaastattelu - miten sellainen tehdään hyvin?

Nyt kalenteriin kirjataan puheluita ja käyntejä työkkärin henkilökunnan ja oman liiton uravalmentajan kanssa. Ja on siellä kaksi videohaastatteluakin kirjattuna - yksi viime viikolla ja toinen parin päivän päästä. Miten niihin saisi sellaisen fiiliksen ja olotilan, että pääsisi videon jälkeen vielä jatkoon? Omasta mielestä olen aina jäykkä ja vanhan haahkan näköinen vaikka kuinka yritän panostaa... Kysymykset on helppoja eikä niitä ole yleensä kuin kolme-neljä - silti tuntuuu, että pystyy möhlimään kunnolla. Ja olemaan aika kökn oloinen vaikka hymyilisi, olisi olevinaan luonteva  ja positiivinen? Voi, miten??

Kukkakaupan tarjontaa. Kivan näköistä!

Käsi kipsissä - kotihommat tökkii

Siivota pitäisi kotona, Pestä pyykkiä. Nyt vain on niin mälsästi, että kaaduin reilu viikko sitten ja sain ranteeseen murtuman. Käsi on kipsissä ja aika ajoin tosi kipeä vaikka särkylääkkeitä otankin siihen. Jomottaa ja juilii enkä saa oikein mitään kunnolla tehtyä. Käsi on kömpelö ja tönkkö - tiskaaminen, suihkussa käynti ja tuhat muuta asiaa on hankalaa kun toinen kävi on pitkälti pois pelistä. Neulominen ei ole hyvä juttu - siitä ranne innostuu vihlomaan tosi ankarasti. Kokeiltu on. Huokaus.

Lukea voi silti ilman ongelmia. Viiden viikon sairasloma tuntuu aika höhlältä kun ei ole palkkatyötä, josta olla sairaslomalla. Työnhakua, vapaaehtoistyötä tai normaalia päivittäistä elämää ei sairasloma tietenkään koske - puhumattakaan videohaastattelua. Ttässä sitä pällistellään menemään! Kättä voi haastattelussa pitää pöydän alla - eihän se mitenkään liity tulevaan työhön. silloin jos - KUN - saan työn, on käsi taas kunnossa. Eiks niin?

Tämän haluaiain neuloa. Kivasta langasta.

Kävin kirjastossa ja lainasin sieltä vuoden vanhan neulelehden, ennen viime joulua ilmestyneen. Ai että tekisi mieli neuloa tuo kivan perinteinen villapaita jossa on kivan kirjavaa harmaata pohja ja tähtikuviota yläosassa.  Novitan ohje, Nalle-langasta mutta ajattelin, että se olisi kivempi vähän pehmeämmästä langasta, että ei kaulasta ja ranteista kutita. Tutkailen asiaa! Onhan minulla kyllä parikin keskeneräistä neuletta odottelemassa ja ranne kipeä ja kipsissä mutta.... Niin mitä mutta? Neuloosi on tällaista; tauti vailla parannusta, kai!

Paavalinkukka, Saint Paulia. Kukkii nätisti

Metsässä märkää on!

Kävelin metsässä pidemmän reitin sunnuntain kunniaksi eilen. Siellä on aina hyvä kulkea, metsän huminaa kuunnella.  Yksi tikka puuhaili omia puuhiaan, orava naksuttteli toisessa paikassa.

Mutta märkää siellä on! Huomasin, että vasemmassa saappaassa on reikä; sukka kastui.

Eilen oli isänpäivä. Ensimmäistä kertaa ikinä en siihen mitenkään reagoinut. Oma isä on ollut pitkään poissa ja hauta  on liian pitkällä käydä viemässä sinne kukka. Muistelin kyllä, samoi vaaria. Hyviä miehiä olivat, kasvattivat aikakautensa ukaisesti. Aika ankarasti, turhia puhumatta, mutta niinhäs aikoinaan tehtiin.

Isänpäivän lippu salossa liehuu. Onne kaikille hyville isille!

Lasten isä-asia on toisenlainen. Omaa elämää ja omia asioita uusperheessä on hyvä elää; en halua hermostuttaa turhilla yhteydenotoilla.

Iltakahvit kuopuksen kanssa juotiin.

Elämä menee usein ihan toisin, kuin alunalaken ajatelee ja kuvittelee - niin tuokin asia. Helsposti jää jauhamaan asiaa ja miettimään, mitä olisi pitänyt toisin tehdä. Ja sitä asiaa olen totisesti miettinyt - tuskin yhtään viisaampi olen niiden pohdintojen, itkujen ja miettimisten jälkeen. Nyt on näin kun on.

Syksyn värejä,
harmaan kirkastajia

Kotona on puuhailtu, ihan tavallista puuhailua. Illalla laitettu kynttilä palamaan. Kirjoja olen lukenut, lehtiäkin. Olen aika ahkera kirjaston käyttäjä - tänään hain seitsemän kirjaa. Niistä kolme on käsityökirjoja, kolme romaania ja yksi tietokirja. Sain lainattua myös Ilkka Remeksen viimeisimmän, Perikato joka on tämän syksyn uutuuskirja. Hämmästyttävää - siinä se oli hyllyssä poimittavaksi vaikka kirjalla on kuulemma jossain kirjastossa jopa 250 jonottajaa! Rupesin jo ihmettelemään, että sen täytyy olla joku vanhempi kirja - mutta uusin se on!

Kirjan sai kahden viikon lainaan joten luenpa sen nyt aikas heti - paksu tiiliskivihän se on, kuten yleensä. 430 sivua. Yleensä ovat nopealukuisia. Katsotaan, minkälaisia kohtaloita siinä suomelle kehitellään!

Ei muuta kuin mukavaa syksyn jatkoa! Kynttilöitä voi poltella ja laittaa villasukat jalkaan - ihan kiva tämäkin vuodenaika on!

Miksi väsyttää näin kauheasti?

Nukahdin äsken sohvaan - niinkuin melkein aina,kun siihen istahdan edes pariksi minuutiksi. Uutiset meni ohi - sen vielä sieltä ymmärsin, että USAn välivaaleissa toisaalta ovat Trumpin republikaanit voittaneet, toisalta demokraatit. Joo. Ja suomessa on EU:n korkeita vieraita, Helsingin Messukeskuksessa. Kai. Luen asiasta enemmän jossain vaiheessa. Nyt en jaksa.

Sain uusimman Sipilän luettua eilen illalla. Olen dekkarikoukussa!
Kuvassa sunnuntain huveja: kirja ja käsityöt!

Eilen kun tulin töistä, leivoin sämpylöitä. Sunnuntailta  oli jäänyt perunamuussia joka ei ole lämmitettynä hyvää. Siispä ajattelin kokeilla, että tuleeko sämpylöistä hyviä, jos taikinaan laittaa muussia. Näin olen kuullut. Ja ihan sen takia ajattelin tehdä sämpylöitä!

Yksi satsi sämpylöitä uunissa. 

Totta  se on, nyt se on todistettu: perunamuussi tekee sämpylöistä oikein hyviä! Otin niitä evääksi töihin ja olen syönyt niitä aika monta, lapsi samoin.  Laitoin osan päälle juustoraastetta ennen uuniin menoa: maistui oikein hyvältä. Toiseen pellilliseen latoin jyviä ja jauhoja.

Meillä ei ole pakastinta joten sämmylkäiset pitää syödä pian pois, etteivätkovetuu.

Lämpimäisiä. Juustopäällisellä ja toiset ilman, Nam.

Kisu oli mukana leipomispuuhissa. Vanha kissa vaikuttaa nykyään tosi vanhalta - ja kuvissa näyttääkin oikein metusalemilta. Jaksaa silti olla mukana kaikessa ja ruokaahan se pyytää ihan koko ajan. Ja juo tosi paljon vettä. Onhan sillä vaivoja vaikka kuinka paljon, tietenkin. Munuaisissa, kilpirauhasessa ja hampaissa. Ihmisen iässä jonkun oudon kaavan mukaan se olisi jo 100 vuotias tai yli. Jos noin nyt voi laskea.

Se  on käynyt ulkona joka päivä pienen kierroksen. Viipyy tuossa ihan pihapiirissä puolisen tuntia, joskus vähän kauempaa. Istuu ja katselee tuttua maisemaa jossa on asunut jo 17 vuotta. Sunnuntaina se meni ulos kun olin antanut sille maistiaisiksi palan jauhelihaa kun tein ruokaa. Kolmen paikkeilla, ehkä. Viideltä ihmettelin, kun se ei tule syömään, ei ilmesty sisälle. Huutelin sitä, ei tullut. Outoa.

Vanha kolli, ystävä ja elämänkaveri. Mukana leivontapuuhissa.

Se  oli poissa illan ja yön. En nukkunut kunnolla; kävin yölläkin etsimässä kissaa. Ajattelin, että se oli mennyt jonnekin kuolemaan, tai että jotain oli tapahtunut. Aamullakaan se tullut. Huoli kasvoi.

Sitten kertoi keskimmäinen lapsi - kun olin huoltani heille kaikille purkanut - että netissä on kuva siitä LÖYTÖKISSANA sadan kilometrin päässä löytöeläinkodissa.

Joku oli vienyt meidän kissan sinne!!! Hitsi vie. Kävin hakemassa kissan - maksoi kaikkineen 50 euroa. Tuntui kyllä älyttömltä koko juttu, rahan menokin harmittaa. Mutta onneksi kolli on taas kotona.

Löytöeläintalossa oli tällainen tuttu kaveri

Nyt ei kissa saa mennä ulos. Ei. Se elää nyt laina-ajalla, kuten jotkut sanovat. Eläinlääkäri olisi halunnut "lopettaa" sen jo tammikuussa kun se oli huonossa kunnossa. Kilpirauhasen liikakasvu vaivasi silloin erityisesti. Olen yrittänyt hoitaa sitä hyvin - vaikka eläinlääkäriin en vi sitä juurikaan kuljettaa. Se on liian kallista; eläimillä ei ole Kela-korvausta ja rahaa menee yhteen käyntiin helposti parisataa, vaikka ei mitään kummoista tehtäisi.

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Minulla on varmaan lapamato tai joku muu väsymys-sairaus. Olen ihan kanttuvei ja sippi.

Jatkan kun jaksan. Moi vaan! Korjaan tästä tekstistä virheet josukus myöhemmin. Anteeksi niistä!

Mies, sello ja piano. Ilmassa ihanaa musiikkia.  Kävin nauttimassa.

Suppiksia, neuleita ja kotoilua. Pelottava mies metsässä

Viikonlopun huveja: leivontaa, sieniä, neulontaa.
 Ja kynttilän luoma tunnelma

Pyhäinpäivänä oli syksyistä mutta lämmintä. Käytiin koiran kanssa pitkällä, kolmen-neljän tunnin kävelyllä metsässä muutaman kilometrin päässä kotoa. Ajattelin etsiskellä suppilovahveroita paikasta, jossa niitä oli viime vuonna. En ole erityisen hyvä löytämään sieniä, mutta nyt mentiin koiran kanssa luontoon sillä mielellä, että metsässä on hienoa - siellähän on aina hienoa, oli vuodenaika mikä vaan - ja jos löytyy sieniä, kiva.

Oman koiran lempeät silmät. Ihanainen on tuo kaveri!

Niitä löytyi noin kolme litraa, sen jälkeen palasimme kotiin. Enempää ei tarvitse kun meillä ei ole pakastinta jonne voisi säilöä ylimääräisiä tulevaisuutta ajatellen.

Siinä niitä on, suppiksia.

Jalat oli ihan väsyneet  kilometrien vaeltamisesta - kivi hankasi saappaassa enkä saanut sitä pois... oli mennyt jotenkin kiinnis vuoreen, tiukasti.

Joku himmeä tyyppi seuraili meitä koiran kanssa kulkijoita  metsässä, pipomies ilmestyi yhtäkkiä muka vaan istumaan kivelle ihan lähelle ja sitten kohta se olikin jo toisessa paikassa, taas lähellä ja tuijotteli ohi. Outoa, pelottavaa... Yht'äkkiä teki mieli lähteä pois metsästä - olin juuri kuvaamassa hienoa kiveystä jossa oli upeaa jäkälää kun huomasin äijän ihan reilun metrin päässä. Ei sanonut mitään, näpräsi puhelinta vaan.

Hui. Oli aika outoa ja pelottavaa. Creapy... Ehkä sopi Halloween-teemaan kun oli se päiväkin, Pyhäinpäivä.

Pakollinen sukkakuva. Adlibris-langasta
neuloin. Tässä vielä kesken mutta
nyt ovat valmiit.

Kotona tein sitten piirakan suppiksista, leivoin samalla kasan kauralastuja. Neuloin, luin dekkareita ja silleen....

Kotielämää siis tällä kertaa. En jaksanut lähteä kotiseudulle - matkanteko kestää monta tuntia. Mutta pian kyllä menen.

Vaihdoin verhot keittiöön - tummemmat verhot syksystä kevääseen ja vaaleammat keväästä syksyyn, kesän yli.

Pidin kesän yli suurinta osaa sisäkukista ulkona. Niin orkideat, kaktukset kuin amaryllikset saivat olla luonnon helmassa; välillä kaadoin niille vettä mutta pääsääntöisesti olivat luonnon armoilla. Nyt monet kukkivat tai pukkaavat nuppuja. Perhosorkideat väsäävät kukkaa, samoin kaktukset ja amaryllikset. Kiva kyllä!

Amarylliksiä. Yksi vanhanaikainen on jo kukkinut neljän vanan voimin.
Näistä toinen ei meinaa kukkia mutta  toinen väsää nuppua!
Aikaisempina vuosina saatuja ovat, molemmat

Huomenna kerron episodin kissasta. Vanha kolli joutui pyytämättään seikkailuun - luulin jo itse, että se lähti kuolemaan jonnekin kun hävisi mutta ei sentään.

Vanha kolli siinä.