Vuoden ensimmäinen päivä: Lunta on sadellut ja kotona on siivottu!

Luonto ei välitä kuukausien tai vuosien vaihtelusta.
Se elää aina upeana sään ja vuodenkierron mukaan

Niin sitä taas saa kiinnittää uuden kalenterin seinälle ja opetella kirjoittamaan uuden vuosiluvun!

Ulkona on talvisen näköistä mutta aika märkää - lumi räntäytyy nopeasti. Myrsky on tulossa; puita varmaan katkeilee yön ja huomisen aikana.

Olen tässä siivouillut ja järjestellyt paikkoja. Uuden vuoden päivä sopii siihen yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä toinenkin päivä. Sain raivattua varastoa ja pari laatikostoa kuntoon. On se kumma, kun tuota  roinaa tulee säilöttyä - mitään ei meinaisi raaskia heittää pois!

Tässä vietin reilusti aikaa juuri ennen joulua. Kivaa!

Kudonnainen lahjaksi, tässä vielä puissa

Ennen joulua vietin kaksi kokonaista päivää, iltaa ja vähän yötäkin kudontakeskuksessa tekemässä pieniä jouluisia juttuja. Käsityön teko on lukemisen ohella melkein pakkoa itselle; ihanaa, kun pääsee suunnittelemaan tekstiilejä, kutomaan sitten valmiiksi! Nyt käyttelin vanhoja lankoja ja kuteita, ostin kudonnanohjaajalta vain ruskeaa samettilankaa vaaleaan kudonnaiseen raidoiksi. Ensin kudoin vaalean pitkän liinan lahjaksi, sitten punaisen joka jäi itselle, kun en sitä kellekään osannut antaa. siitä tuli ihan nätti kyllä. Molempiin kudoin ruusukaspoljennalla kuvioraitoja, erilaiset kumpaankin.

Olen menneen viikon aikana tietenkin viettänyt joulua - oltiin mummilassa ja koska mummi on sen verran heikossa kunnossa  ikänsä takia, meni meikäläiseltä iso osa päivistä ruuan ja huushollin kanssa puuhailuun. Eipä siinä mitään sen kummempaa valittamista tietenkään ole; kiva, kun saatiin olla kaikki yhdessä; omat lapset eli nuoret aikuiset, oma äiti ja sisaruksista osa. Arvostan sitä, että on koti ja läheisiä, on ruokaa ja kiva koti jossa olla - nyt jouluna se oli oma lapsuudenkoti. Oli kivaa ja kotoisaa, kuusi oli kaunis ja tunnelma mukava. Juteltiin, puuhailtiin, syötiin paljon ja pelattiin lautapeliä - veli oli ostanut jouluksi uuden Trivial Pursuitin jonka kysymyksistä varsinkaan urheiluun ja viihteeseen en ollenkaan osannut vastailla. Ähh. Siinä olivat omat lapsukaiset hyviä.

Parina iltana pelattiin korttia ja  - Heleijaa! - voitin molemmat pitkät pelit isolla kaulalla seuraaviin!!! Viittäsataa pelattiin, niinkuin aina.

Tässä osa positiivisuuskirjoita Botswanan maailmasta. Hyvänmielen lukemista!

Tässä pomolta aikoinaan saamani kirja.
Pomo ei enää ole pomo minulla, mutta
kirja on vielä lukematta. 

Mma Ramotswe koukutti
Illalla  myöhään, tai yönsydännä - ja kotiin tultua - luin ison kasan Mma Ramotswen seikkailuja. Luin ensimmäisen Alexander McCall Smithin kirjan joulukuussa - se löytyi kirjaston ilmaiseksi annettavien kirjojen hyllystä ja otin sen uteliaisuuttani mukaan. selojui pari viikkoa lipaston päällä ja sitten otin sen junalukemiseksi.  Ja mitä kävikään? Tykkäsin - tosi paljon!

Olen pitkin syksyä lukenut dekkareita, salaposliisikirjoja, kyberhyökkäyksiä sun muuta rankkaa jännitystä kuvaavia kirjoja pinokaupalla - ja ne alkoivat lopulta todella kyllästyttää. Kaipasin jotain POSITIIVISTA luettavaa - ja tässä sitä on. Olen nyt parissa viikossa lukenut viisi kirjaa Naisten estsivätoimisto nro 1:n tapahtumista Botswanan pääkaupungissa ja tutstunut henkilögalleriaan joka on kaikissa kirjoissa sama - niinkuin kirjasarjoissa tuppaa olemaan! Kivaa jengiä - olen jopa käynyt lukemassa Gaboronen ja Botswanan maantietoa ja historiaa kirjojen ansioista, selaillut nettiä! Oppia sekin.

Kirjoja on yhteensä parikymmnentä ja luen niitä varmasti lisää jossain vaiheessa - nyt voisi jo pitää tauon. Tai ennen taukoa ehkä lukea vielä yhden... Sitten siirryn tuohon jo aikoja sitten esimieheltä saamaani kirjaan - joka on hänen mielestään maailman paras. Sen löysin varastosta kun siellä könysin...

Uusi vuosi on alkanut. Kaikenlaista kivaa ja positiivista uskon tapahtuvan - sen eteen ajattelin tehdä työtä! Jos tämä tukala rahatilanne jotenkin paranisi, jos vaikka mitä kivaa vaikka tapahtuisi!

Joulu on kohta!

Vietellään vuoden pimeimpiä päiviä - mutta ei se haittaa - lumi valaiee ja tästähän päivä pitenee sitten päivä päivältä!

Joulu on jo ovella

Kävin äsken saunassa ja olo on raukea. Menen kohta vällyihi ja nukahdan todennäköisesti ihan samantien!

Nostalgiaa!

Leivoin tänään taatelikakun - tykkään siitä ja se on helppo ja nopsa tehdä. Otetaan se huomenna mukaan kun lähdetään ummilaan viettämään joulunpyhiä

Lihapiirakkaa on tehty
"yleisön pyynnöstä"

Tämä vuosi on ollut itselleni aika "kiemurainen" - kaikenlaista on tapahtunut. Kivaa ja vähemmän kivaa. Aina odotan ja tovon, että jotain ihmeellistä ja huiman mahtavaa tapahtuisi. Lottovoitto, hyväpalkkainen työ tai unelmien mies tulisi vastaan ja veisi jalat alta... Muuttaisin maalle mahtavan hienoon puutaloon, aloittaisin ratsastamisen... Tuollaisia juttuja, ja tuhat muuta kivaa asiaa.

Oikeasti tapahtuu tietenkin koko ajan jotain pientä - päivät kuluvat aamusta iltaan ja aina sitä jotain saa tehtyä!

Eilen askartelin naapurin kanssa käpytonttuja! Viime vuonna teimme pärekaloja jotka nytkin roikkuvat joulun kunniaksi keittiön ikkunassa. Ai pärekala ei ole mikään joulukoriste? No kyllä se on  siinä missä joku muukin - kivalta ne näyttävät ikkunan edessä kun tuulenvire niitä heiluttaa! Olen tehnyt himmeleitä joskus; ne on hienoja, varsinkin aidot, ruisoljeta tehdyt.

Laiskuus on välillävtaas ottanut vallan, enkä ole saanut tehtyä asioita, joita olin toivonut tekeväni. Ranne ei ole enää kipsissä mutta nytpä käsi vasta onkin kipeä ja ranne turvonnut. Käsityöt on jääneet odottamaan parempai aikoja.

Nyt toivon kaikille oikein hyvää ja rauhaisan ihanaa joulunaikaa 
ja  mahtavan upeaa uutta vuotta!

Itsenäisyyspäivänä kun rahapula vaivaa

Itsenäisyyspäivä ja sen tärkein elementti: Linnan juhlapuvut ja niiden analysointi alkaa olla ohi. Tänään toki varmaan vielä televisiossa - puhumattakaan seuraavia naistenlehtien numeroita - asian käsittely jatkuu. En kyllä totisesti ymmärrä, miten tämä pukuasia on noin älyttömän iso asia kun maailmassa tapahtuu vaikka mitä...

Pukujen lisäksi  on aiheena usein talvi-, jatko ja Lapin sodat. SIinä ääripäät totisesti!

Tuntuu, että ehkä jotain muutakin voisi itsenäisyyspäivänä keksiä mietittäväksi ja puhuttavaksi. Ja voihan jokainen omalta osaltaan tietenkin keksiä vaikka mitä muuta...

Tyyni sää. Ei nyt liehu lippu.

Kotipäivä askareineen: pyykkiä ja lukemista!
Viettelin itse aika tavallisen päivän kotona. Kävin toki ulkona pirteässä pikkupakkasessa kävelemässä ja piristämässä mieltä. Muutoin puuhailin kotona - pesin lakanapyykin ja kuivasin sen, mankeloin ja laittelin kaappeihin. Puuhailin kotijuttuja.,  luin ainakin kolme-neljä tuntia kasaantunutta lehtipinoa matalammaksi ja tunsin suurta  iloa, kun sain ison kasan lehtiä pois; kannoin ne paperinkeräsylaatikkoon. Ihanaa - pieni pino siivousta saaatu tehtyä! Lehtiä on vielä jäljellä ja lueksin iitä tässä tunti per päivä minimivauhdilla!

Lehtiä kerääntuyy, koska tykkään lukemisesta mutta itse en lehtiä nyt tilaa -  tuon niitä sukulaisilta jotka säästävät minulle lehtiä ja minähän sitten raahailen niitä kotiin ja luen, kun sopiva hetki tulee! Eilen oli sellainen hetki; luin useamman Suomen Kuvalehden, Kotilieden, Talouselämän ja Pirkan ja siihen päälle vino pino sanomalehtiä kuukausiliitteineen. Puh ja huh!

Itsenäisyyspäivän ateria menossa uuniin.
5 isohkoa perunaa ja mausteita. Riitti kahdelle.

Itsenäisyysohjelma telkusta - aika perinteinen tarjonta! Aamupäivällä katsoin telkkkarista  juhlajumalanpalvelusta ja sen jälkeen vähän aikaa paraatia Mikkelistä. Sitten illemmalla en jaksanut keskittyä kättelyjonoon presidentinlinnasta - en vaan mitenkään jaksanut innostua siitä! joskus olen katsonut ohjelmaa ihan intona mutta nyt taitaa olla joku kyllästymispiste saavutettu! Ei kiinnostanut, ei.

Oma elämä kulkee niin eri pitkospuilla Suomen päättäjiin ja kaikenlaisiin merkkihenkilöihin verrattuna, että edes kauniit ja kalliit puvutkaan jaksa kiinnostaa. Onhan siellä muutakin kuin ns eliittiä - mutta oamnlaiset porukat ovat kai niissä hernesoppajonoissa, lähinnä. Niitä ei kyllä omalla paikkaunalla ole. En usko, että menisin - toisaalta, olen miettinyt, että voisin joskus mennäkin. Kun ei ole rahaa eikä ruokaa...

Silti: kävin äänestämässä parin lehden nettisivulla muutmaa iltapukua! Mikä on kaunein? Hölmöäkö? No, ajattelin voittaa palkinnon... Hih! Äänestäjien kesken arvotaan palkintoja näet. Osallistuilen myös muuten nettikilpailuihin; olisi kiva voittaa jotain; mieluiten rhaa tai lahjakortti johonkin ruokakauppaan! Olisi kiva, jos onni suosisi arvonnassa!

Rahapula on kurja kaveri
Rahat on nimittäin totaalisen loppu. Surkeaa! Vielä menee vuosia ja taas vuosia ennenkuin olen velaton - taloyhtiön lainoja on neljä maksussa ja viidettä suunnitellaan putkiremonttia varten. Näiden lisäksi on oma henkilökohtainen pankkilaina aikoja sitten ostetusta vanhasta asunnosta johon liitin yhteen vielä niin ikään vanhan autolainan. Autokin on jo yli 11 vuotta vanha ja huonokuntoinen kuin kihtinen vanha mies - mutta velkaa riittää maksettavaksi vielä siitäkin hamaan tulevaisuuteen, yli ensi vuosikymmenen puolenvälin.

Siispä nautimme eilen uuniperunoita! Viisi isoa perunaa kulhoon, päälle loraus öljyä ja muutama ropsautus paprikajauhetta, yrttejä ja suolaa. Uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten syötiin. Ketsuppia olisi ollut, mutta ei sitä nyt otettu. Itse laitoin vähän majoneesia tuubista oheen, purkista pari siivua punajuurta. Piimää kyytipojaksi ja a vot! Siinä itsenäisyyspäivän suomalainen ateria. Ei huono!

K-kaupan pakastekaloja.
Onneksi olivat nuo sei-palat tarjouksessa; tuli maukasta mantelikalaa!

Männä viikolla tein teinin toiveesta yhtä hänen lempiruuistaan: Mantelikalaa. Ensimmäistä kertaa tein sitä itse, muussin kanssa sitä syötiin ja 800 grammaa kalaa luiskahti neljään ihmiseen niin, että huiskis vaan.Voi ja mantelit piti ostaa, korppujauhoja oli kotona. Pirkan sei oli tarjouksessa ja peruna on halpaa joten ruoka syntyi noin  8 eurolla  eli pari euroa per lärvi. Mutta sekin alkaa olla liian paljon; nyt pitäisi selvitä parilla eurolla päivä, enintään, teinin kanssa ja siihen kuuluvana kissa ja koira. Puuroa syöden se onnistuu ja onhan muutakin halpaa ruokaa toki, peruna, makaroonit ja pavut esimerkiksi. Ja illalla ostetut lähikaupan vanhentuneella päivämäärällä olevat ruuat - jos sellaista löytää. Tiukkaa tulee tekemään lähiviikot.

Sunnuntaina lupasin tehdä riisipuuroa ja luumukeittoa.

Eletään tiukkoja aikoja nyt. Tosi tiukkoja. Onneksi on (vielä) koti ja täällä lämmintä ja kotoisaa.

Mitä tavoittelen elämässä

Joulun valoja. Kauniita.

Valoja yössä

Kuuntelin juuri webinaarin elämän tavoitteista. Olen tehnyt itselleni  tavoitelistoja ja kirjannut toiveita vuosien, vuosien ajan. En ole useinkaan päässyt tavoitteisiin vaikka olen omasta mielestä tehnyt työtä niitten eteen. Ehkä tavoitteita on ollut liikaa - olen tehnyt suuren kollaasinkin kaikista  niistä...  Yksi isoin ja tärkein ja kaiken kattavin tavoite on ollut viime vuosina hyvä työpaikka josta saa palkkaa. Toinen on löytää hyvä kumppani.

Tavoitteet näiltä osin on yhä tavoitteita - ja niihin voisi taas alkaa panostaa, entistä enemmän. Keksiä uusia keinoja, joilla matkata kohti toiveiden ja ilon ja halun kohteita! No, toki yritän koko ajan - hakemalla töitä aktiivisesti, esimerkiksi. Ehkä tässä koneen äärellä hakemusten rustaaminen ja ajoittainen firmoihin soittelu ei kuitenkaan inspiroi niin, että saisi asiaa oikeasti eteenpäin ja työllistymisen vauhtiin;  ainakaan ei ole tämä strategia juurikaan purrut.

Isoja ja innostavia tavoitteita elämään! Ei pliisuja joita kohti ei viitsi tarpeeksi nähdä vaivaa
Tavoitteet saa olla kuulemma ihan hulluja ja tosi isoja! Voiskos nyt sitten olla, että omat tavoitteet on liian latteita ja tavanomaisia; ei jänniä ja elämää suurempia?

Ok. Haluaisin asunnon Tukholmasta ja haluaisin vaeltaa Pyreneillä ja käydä Hawaijilla, silittää villiä delfiiniä. Haluaisin saada miljoona euroa rahaa ja viedä äidin käymään hienossa paikassa sekä omien lasten kanssa patikka- ja ratsastusmatkalla!

Mistä ihmiset haaveilevat
Rahassa, työssä ja liikunnassa asetetaan useimmiten tavoitteita, sanoi kouluttaja. No ihan totta - niitähän tässä toivoskelee paremmiksi itse kukin. Tietenkin!

Ihmissuhde. Siinä varmasti tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä koskeva tavoite tässä yksinäisten ihmsten maassa.  Miten löytää hyvä ihmissuhde?

Näin puhui ja pakisi kouluttaja: Mieti, mitkä on innostavia tavoitteita juuri sinulle, miten innostuu jostakin isosti ja todella? Ei kannata toivoa jotain laimeaa,  hiukan parempaa kuin mitä nyt on. Kannattaa maalata leveällä pensselillä ja miettiä, mikä todella, todella innostaa - jopa tuntuu utopistiselta!

Miten onnistua mahdottomissa jutuissa? Siinäpä haaste!

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi, terveys ja raha. Tässä ne asiat, kaikki neljä  osa-aluetta joihin voisi ja pitäisi satsata - saada entistä paremmaksi ja joiden eteen tehdä työtä. Pitää nuppi kunnossa ja innostua asioista. Pitää oma kroppa kunnossa ja terveenä. Saada rahaa ja materiaa sen verran kuin on tarpeellista, ettei tarvitse koko ajan kärvistellä ja pennosia laskeskella..

Muuta webinaarissa kuultua:

• Tunne joku tunne! Pitäisi tuntea sitä tavoiteltua  tunnetta jo matkalla päämäärään.

• Harjoittele nauttimaan kaikista asioista elämässä. Ihan kaikista! Ei haittaa, että et aina pääse perille. Kun nautit matkasta, olet jo voittanut. OK olo itsensä kanssa on tärkeää - on helpompi nauttia lopputuloksesta,  jos on nauttinut jo matkasta. 

Horisonttiin on hyvä katsoa, löytää sinne tie.

Silti: miten mennä unelmaa ja tavoitetta kohti!
Miten saada se työ, joka on itselleni se kaikkein isoin tavoite. Ehkä tämä ei ole tarpeeksi isoa ja kauaskantoinen tavoite...

Ehkä näin; Tavoittelen sellaista elämää, jossa on hyvä elää: ei ole huolta taloudesta. Tämä ei ehkä ole kovin konkreettista...  Mutta sitähän tässä tavoitellaan: hyvää ja henkisesti rikasta elämää, tuntea olevansa tarpeellinen ja tärkeä edes jollekin. Saada tuntea toisen ihmisen lämpö ja hyväksyntä - tehdä jotain tärkeää ja oppia elämästä, joka päivä. Nauttia luonnosta, kaikesta. Hymyillä joka päivä!

Joulukuu on täällä

Kalenterin ensimmäisen luukun saa avata tänään! 

Joulukuu on täällä! Vuoden viimeinen kuukausi on aivan erilainen kuin muut kuukaudet - liekö korvien välissä tuollainen mielikuva vain. Mutta täällä se on, joulukuu ja ulkona on pimeää; kynttilöitä voi nyt poltella ja fiilistellä niiden kajossa!  Takka tai puuhella olisi  kiva, tai puulämmitteinen sauna - liekin tuijottaminen on jotenkin ihanaa. Ja se tuoksu...

Tähän tulee lähiaikoina neljä kynttilää!
Väri vielä tuntematon. Ehkä harmaa tänä vuonna.

Adventtikynttilät on vielä ostamatta, tuli tuosta mieleen. Haluan neljä pitkää kynttilää - valkoiset, punaiset  ja harmaat käy. Mutta ei lyhyet. Pentikille tästä on päästävä ostoksille, muualla ei ole tarpeeksi pitkiä.

Jännitystä elämäään. Tuli käytyä kirjastossa.

Poistun nyt muutamaksi päiväksi muihin maisemiin! Siellä syön riisipuuroa, väskynäsoppaa ja vietän adventtia sukulais-suhteita vaalien ja kotiasoita tehden, adventtilounaallakin käydään sunnuntaina. Ja aukaistaan sdventtikalenterin luukkuja aamukahvipöydässä! Kirjoja tuskin luen vaikka kävin taas kirjastossa ja mukaan tarttui kasa luettavaa. Pino kotona on jo aika massiivinen; ehdinköhän kaikki lukeakaan?

Pitäisiköhän muuten hiljalleen taas lukea jotain muuta kuin jännitystä? Olen jämähtänyt vähän liikaa näihin murhamysteereihin ja huomasin jo pari kirjaa sitten, että hiukan jo kyllästyttää - vaikka lueksin eri kirjailijoita, eri maista. Silti.

Enough is enough.

Mukavaa adventin alkua kaikille!

Hain töitä TE-toimiston kehotuksesta

Hainpa juuri työtä, jota en toivo  saavani - ja häpeän raskaasti lähettämäni työhakemuksen sisältöä. En täytä työpaikkaan vaadittavia kriteerejä enkä ole millään lailla oikea työntekijä tähän avoimeen työpaikkaan. Silti hain työtä, tosin erittäin pitkin hampain ja häpeillen. Miksi? Koska TE-toimisto kehotti sitä hakemaan. Eli suomeksi sanottuna: TE-toimisto käski, sanktion uhalla, hakemaan työpaikkaa ja raportoimaan hakemisesta ja kuinka sitten kävi. He myös saattavat  tarkistaa, että todellakin hain kyseistä työtä.

Työnhakua, ahkerasti hakemuksia kirjoittamalla

TE-toimiston toiminta hämmästyttää ja hämmentää  
TE-toimisto lähettää työttömille työnhakijoille linkkejä avoimiin työpaikkoihin, joihin työttömän on pakko hakea.

Työpaikat, joihin työvoimatoimisto kehottaa työnhakijaa hakeutumaan, ei välttämättä ole sellainen, johon hakijalla on osaamista, kokemusta, koulutusta tai halua hakeutua. Miksi niihin silti pitää hakea, on epäselvää; onko kyseessä testi, jolla mitataan työnhakijan motiivia hakea mitä tahansa työtä, vaikka haettavana olisi sopivampiakin paikkoja?

Voi olla, että TE-toimisto ajattelee työnhakijan hakevan joka tapauksessa itselleen sopiviin töihin mutta TE-toimisto haluaa laajentaa reviiriä myös ns. epämukavuusalueille. Tjaa, kuka tietää? Työnantajan kannalta ei liene pelkästään hyvä, että työpaikkaan hakeutuu sellaisia henkilöitä, joilla ei ole edellytyksiä hoitaa työtä. Hommassa kuluu sekä työantajan, että työnhakijan aikaa hukkaan.

Oman kokemukseni mukaan TE-toimiston ehdottamat työpaikat valikoituvat toimiston työntekijän oman ajatustyön hedelmänä. Henkilön osaaminen ja taito hakijan osaamisalasta on usein hyvinkin puutteellinen: TE-toimiston virkailija ei ole sen alan ammattilainen jota työnhakija edustaa. Usein hän ei edes ymmärrä työnhakijan kompetenssia tai osaamisaluetta mutta lähettelee silti ehdotuksia työttömälle. Täytyyhän työtöntä toki kannustaa hakemaan töitä! Ehkä virkailijalla on omat vaatimukset: on lähetettävä tietty määrä ehdotuksia työttömälle, että oma palkka tulee ansaittua.

Hae töitä tai... menetät korvaukset.
Työtarjouksia nämä ehdotukset eivät suinkaan ole vaan avoimia paikkoja, jonne tulee toimiston mielestä hakea. Niin tai siis joihin töihin työttömän TÄYTYY hakea, olipa työ mikä hyvänsä. "Tämä on käsky - menetät työttömyyskorvauksen jollet toimi kuten sanomme!" 

Ai ei sovi osaamiseesi tai taustaasi? Hei, kyllä sinun on haettava, ainahan uudessa työssä voi oppia? Ai palkka on pieni - no jostakin on aloitettava. Olet työtön, ei sinulla voi olla tuollaisia vaatimuksia. Kymmenen euron tuntipalkalla tulee moni toimeen. No, onhan tämä osa-aikainen mutta sitten voit hakea tukea, jollet pärjää sillä. Ei tässä nyt ole vaihtoehtoja.

Olen tässä viikon sisään saanut hyvin erikoisia ehdotuksia ja hiukan turhautuneena olen sitten näihin työpaikkoihin hakenut. Hmm...

Mietin, mitä kyseisen yrityksen rekrytoija/toimistusjohtaja miettii,  kun osa-aikaisen assarin paikkaa hakee  ihan toisen alan ihminen jolla ei ole päivääkään vastaavaa työtä taustalla, vaikka hakuilmotuksessa kokemusta ao. työstä pitäisi olla ainakin 5 vuotta.

Näin työnantaja varmasti miettii: "Mikä pönttö tuokin on, miksi se tätä hakee - eikö se osaa lukea, mitä hakemuksessa lukee? Idiootti!"

Noloa!!!. Mutta pakko on hakea, muuten menetän sen työttömyystuen jonka ehkä muutoin saan. "Ehkä" sanon siksi, että TE-toimisto ei ole vielä antanut l.ausuntoa, että saisin työttömyyspäivärahaa.

Hävettää tosiaan tuollaisen työpaikkahakemuksen lähettäminen oikeasti. TE-toimistolle ei uskalla kyllä  sanoa vastaankaan - heillä on kaikki valta maailmassa tehdä elämästäni vielä kurjempaa joten haen työtä - tein ihan kunnon hakemuksen ja laitoin mukaan aidon CV:n. En usko, että sieltä tulee minkäänlaista vastausta, mutta olen toki  valmis kertomaan, miksi hain työpaikkaa.... tuntityötä, jossa palkka on pieni ja matka työpaikalle  pitkä - eikä minulla ole kokemusta tuosta työstä.

Hakemuksia ja piilotyöpaikkojen metsästystä
No se siitä. Minulla on listattuna kaksi muuta avointa työpaikkaa joita ajattelin hakea kohta. Sellaisia, joihin minulla on kiinnostusta, osaamista ja intoa. Jopa intohimoa työn tekemiseen!

Käyn ulkona haukkaamassa raitista ilmaa sitä ennen. Jäytää tuo äskeinen asia vielä mielen kulmassa, se on saatava sieltä pois.

Liiton urakonsultti kehotti välttämään avoimia työpaikkahakuja koska niihin "valitaan aina ne kolmevitoset. Sun pitää hakea piilotyöpaikkoja."

Joo, tiedän tämän ja laitan niitäkin liikkeelle. Pitää tehdä hyvä myyvä esittely itsestä, soittaa yrityksiin ja tarjota itseään näytille, vaikka kahvikupin ääreen. Pitää keksiä joku juttu, jota ehdottaa kyseiselle yritykselle jolla yritys voi parantaa omaa tulostaan ja/tai tuottavuuttaa - ja vips, firma palkkaa minut.

Näin helpostiko se toimii? Ehkä jollakulla!

Ai niin, pitää tehdä videoesittely itsestä, ladata se nettiin. Uh huh; se on kyllä haastavan vaikea homma. En ole filmaattinen, enkä enää kolmevitonen.

Joulun ihmemaa kaupoissa ja kauppakeskuksissa

Joulukuuseen kullan kimalletta. Muovista tehty. 

Kävin katselemassa kaupoissa  miltä joulukaupankäynti näyttää. Parissa isommassa kaupassa oli joulukoristeet ja -valot paikoillaan ja tunelmassa vahva joulukaupan odotus. Joululaulut eivät onneksi raikuneet, ei ollut hurjaa tungosta. Oli itse asiassa kiva kuljeskella ja katsella tavaroita, hypistellä ja tunnustella vaatteita, koruja ja kaikkenlaisia kynttilöitä ja valoja.

Ajattelin ostaa neljä pitkää adventtikynttilää omaan adventtikynttelikköön jonka taas laitan keittiön ikkunaan tulevana sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina. Se on perinne jo menneiltä vuosilta - ex-anopilta opittu kiva tapa sytyttää joka adventti kynttilä, ensin yksi, sitten kaksi ja neläntenä adventtina kaikki neljä kynttilää. Haluaisin oikein pitkät kynttilät, että niitä voi polttaa pitkin jouluun iltoja mutta sellaisia ei ollut myytävänä noissa kaupoissa. Pentikin vekki-kynttilä olisi juuri sopiva, mutta Pentikin myymälä oli lopettanut niissä parissa paikassa, jossa se on aikaisemmin ollut.

Etsin myös uutta ledkynttilä-nauhaa muutaman vuoden vanhaan joulupalloon. Sellaistakaan ei löytnyt; uuden, toisenlaisen pallon kyllä voisi ostaa. 25,90 euroa maksaa. Voih. En ostanut.

Paljon on nättiä ja kaunista esillä. Muutama joululahja olisi kiva ostaa, mutta nyt ei ole yhtään varaa ostella mitään. Työttömyysrahakin on katkolla, varmistusta ei ole tullut, saanko sitä. En tiedä miksi en saisi - mutta joskus on käynyt joillekin niin, että maksuja ei vaan makseta. Yritän olla stressaamatta, mutta klyllä on maha jo vähän kuralla. Pelkoo kurnii mahassa...

Kiinnitin huomiota, että iso osa koristetavarasta ja kuusenkoristeista on "Made in China" ja muovi on raaka-aine melkein kaikessa.

Lasisia koristeita ei juur näy. Nuo nyt tosi suositut valonauhatkin tuntuvat olevan kertakäyttöisiä; kuinkahan moni käyttää niitä useita vuosia - ja miten ne sitten kierrätetään?

Viikolla oli maininta uutisissa, että joulukorttien aiheet ovat muuttuneet. Korteissa ei enää ole Jeesus-lasta. Katselin kortteja ja huomasin saman asian: parissa isossa kaupassa ei korttiteilineissä ollut yhtään Jeesus-lasta joulukorteissa. Yhdessä vanhan tyylin kortissa oli luminen kirkko-rakennus jonne perhe oli reellä matkalla. Kaikki muut kortit olivat joulupukki-, tonttu- ja luonto-teemallisia.

Uskonto on kohta yhteiskunnasta siivottu ihan näkymättömäksi, kristinusko eritoten. Ainakin kristillisyys. Muut uskonnot, varsinkin islam, näkyy asusteissa mutta kristillisyys on poistunut jopa joulusta - aika merkillsitä; joulu on nyt kuitenkin alunperin uskonnollinen juhla - onko se jo täysin lahjananto- ja ruokajuhla ja talven pitkä viikonloppuvapaa? Monelle varmasti on.

Muovikuusi, muovipallot ja lahjaröykkiöt kuusen juurella. Kauppiaan joulu. Monelle stressi ja toisille kiva vapaa töistä. Mitä muuta? Mahdollisuus hiljentyä? Miettiä jotain muuta kuin tavaraa, syömistä ja kulutuksen huumaa?