Heinäkuinen torstai.

Saksalaisia kirsikoita. Hyviä ja mehukkaita!

Aika vilpoisaa on ollut tänään. Pitkät hihat ja takki on tarpeen. Vettä ei onneksi tänään enää ole satanut. Melkein välillä tekisi mieli vetää pipo päähän ja lapaset käteen.  No, en kuitenkaan sitä tehnyt. Työpöydän ääressä käytin kyllä hiirikädessä ranneketta; tuntui, että käsi jäätyy muuten!

Kukkasukat ja lyhytvartinen 7 veljestä sukka . Tuli vähän iso

Illalla neuloin sukan valmiiksi, lyhytvartisen. Toisen teen huomenna. Vähän iso siitä tuli, olisi pitänyt laittaa 11 silmukkaa puikolle kun noin paksusta langasta tein. Tuon kuvassa olevan toisen parin neuloin viikonloppuna. Tuli taas hullu neulontahimo: oli ihan pakko saada sukat neulottua! Mikähän tuokin pakkomielle on; tulee vaan tunne, että nyt on ihan välttämättä saatava lankaa ja puikot sormien väliin - sukan tarvetta tässä ei ole kuitenkaan kellään.

Liian iso ja löysä sukka

Näin tuon langan lankakaupan mainoksessa, alennuksessa vielä. Pakkohan se oli hakea sieltä kotiin. 6.90 maksoi lankakerä noihin vaalenapuna-liilakirjaviin sukkiin, vähän jäi jäljellekin.

Lyhyet sukat teinkin siinä neulehuumassa ja sukkainnossa sitten jämälangoista joita kaivelin pusseista. Vähän liian paksua otin lyhyisiin kesäsukkiin. Ei tullut niistä kesäsukat ollenkaan! Ehkä tuli syksy-sukat, toisten sukkien päällä pidettävät...

Sukkapuikot on osin kadonneet jonnekin. Minulla niitä on paljon, mutta osa on hävinnyt jonnekin- nytkin kudon sukkia kahdella eri puikkotyypillä kun kumpaakaan ei ole viittä enää löydettävissä. Bambua ja metallia,  pari ruusupuistakin, onneksi kuitenkin samaa paksuutta.

Neilikat kukkivat omalla pihalla. Näitä on monen värisiä. ja leviävät helposti.

Metelöivä
matonpesukone
levossa latautumassa.

Kävin töitten jälkeen kaupassa ja ostin kirsikoita. Saksalaisia. Hyviä ovat, ihan supernamia. Yritän syödä marjoja ja vihanneksia enemmän, vähentää epäterveellistä sokeria, pullaa ja vastaavaa ja syödä vähemmän lihaa. Aina se ei kyllä onnistu. Suklaata on helppo välttää jos ei ole rahaa - mutta jotenkin sieltä kaupasta usein joku patukka tarttuu mukaan silti. Juu, olen tänäänkin syönyt yhden Dajmin.

Marjat on hyviä ja nyt niitä voi välillä ostaakin, vaikka on ne meikäläiselle kuitenkin kalliita. 7 euroa litra ovat kirsikat marjakojulla. Lidlissä oli vähän halvempaa ja siellä kävin tänään.

Töissä hurraavat pesulaitteet. Jopa kattolamppuja pyyhittiin, kattolistoja puunattiin, kaikki lattiat ja seinät, ovet ja pöydät pestään vahvan hajuisilla aineilla.

Siivousvälineitä

Siivoojilla on maskit naamalla kun pesevät paikkoja, hanskat käsissään. Me sitten istutaan siellä humussa ja hengitellään kemiallisia yhdisteitä!

Kokolaittiamattoa pestiin niin, että matto kasteltiin, siihen laitettiin jotain vaahtoavaa ainetta joka sitten hangattiin mattoon. Lopulta laitettiin kone päälle joka kai imiessään vettä pesi maton. Siinä ei sitten ennen huomista saa kävellä.

Kone ulvoi reippaalla äänellä pesun ajan, siivoojalla oli sekä kuulosuojaimet, että suusuojus/naamari. Siinä sitten yritettiin vieressä keskittyä työn tekoon ilman mitään suojaimia...

Kesä tuoksuu lehmuksen kukille. Ja mansikoille!

Lehmus kukkii. Tuo ihana puu!

Melkein tuoksu tuntuu!

Työmatkan varrella on paljon lehmuksia jo reilun viikon niistä on lähtenyt vahva, makea tuoksu. Melkeinpä paksu, ilman täyttävä raskas tuoksu.  Vahva, mutta ihana! Lehmuksia kasvaa teiden varsilla, rantatein varrella, järven tuntumassa ja rautateiden varsilla. Se on yleinen kaupunkipuu joka näyttää viihtyvän raskaankin liikenteen keskellä. Ja sen kukat ovat vahvan tuoksuisia - ilmeisesti mettä täynnä koska puissa pörrää ampiaisia, mehiläisiä ja kimalaisia sun muita  hyönteisiä niin, että pörinä kuuluu kauas!

Puiston puita. Lehmus, kuusi

Rakastan puita. Metsiä ja yksittäisiä puita. Oikeastaan kaikkia puita. Mielipuita jos ajattelee, voi sanoa haavan ja lehtikuusen. Ja sen jälkeen luetella melkeinpä kaikki mahdolliset puut hevoskastanjasta mäntyyn, kuuseen ja kouvun kautta katajaan.

Puut ovat ihania, metsät paikkoja, joissa on hyvä olla ja siellä pitää päästä käymään usein. Puistotkin ovat mukavia paikkoja
 - kaupunkien levähdyskeitaita, parhaimmillaan.


Näin kesän lomakauden kaikken syvimpään aikaan on helppo tehdä työmatkoja. Junat, bussit ja tiet ovat  rauhaisia, ei ruuhkaa juuri missään!

Junalla töihin, heijaa!

Penkit tyhjänä

Työpaikalla on liiankin hiljaista. Lounasruokala on kiinni ja käytävät  kumisevat tyhjyyttään. Siivooja vahaa lattioita, itse kuuntelen  musiikkia kuulokkeiden kautta ja yritän keskittyä työn tekoon. Tylsää!

Olen kolmannessa pätkätyössä vuoden sisään - mahdollisuuksia lomaan ei ole. Eipä se mitään; työttömänä sai levätä enkä siitä tykännyt. Nyt voisin tehdä enemmänkin, mutta kun paikalla ei ole juuri ketään....

Seesteisen kauniita kesämaisemia junan ikkunasta.
Rauhaa!

Työpiste. Houkutteleeko? 

Olen syyllistynyt kaiken maailman lehtien lukuun kesken työpäivän, myönnän.Tätä tekstiä nyt kuitenkin kirjoitan ihan tässä kotona, keittiössä.

Päivä meni loppuun sitten, tämäkin päivä, Ostin kotiin mansikoita - Ihanan hyviä, tosi herkullisia! Ja tuoksu  vasta ihana onkin. Nautittiin!

Mansikat on keskikesän herkku - uusien perunoiden ohella niitä kesän ihania makuja - omasta maasta. No, tällä kertaa ei omasta mansikka- ja perunamaasta niinkuin aikoinaan. Mutta Suomen maasta, lähellä kasvaneita. Herkkua vailla vertaa!

Herkkuja. isoja, punaisia, makeita, hyviä. Vähän kermaa kaveriksi kippoon.

Kesä on, vettä satelee

Kesäkukkia kesäkuussa.. Ovat toki elossa yhä!

On kiva kun on kesä. Ei se niin kamalasti haittaa, että vettä sataa eikä helle pahemmin kiusaa - olihan meillä tosi lämpimiä päiviä kesäkuussa. Hellettä monta viikkoa! Niin kuumia päiviä, että luonto alkoi jo nuokkua ja jano kasveilla oli kova. Lähimetsän pihlajat alkoivat roikottaa oksia jo surkeana.

Omat sisäkukat olen nyt kantanut kaikki - melkein - ulos, saamaan luontohoitoa ja vettä taivaalta. Yleensä tykkäävät. Paitsi , että pitää kaivella niistä noita hitsin kotiloetanoita! Monet kukat kukkivat sitten syksyllä kun ovat saaneet olla ulkona kesän.

Konsertin alussa

Suomen kesän ei kuulu olla samanlainen kuin etelämmässä, jos nyt luontoa ajatellaan.

Hyvä siis näin!

Etanoita paljo vesisade kyllä lisää. Niitä on ihan kamalasti; kotiloita varsinkin. Jalan alla rouskuu jos niihin tallaa, vahingossa Jopa jalkakäytävillä kulkee sellaisia kymmenen sentin pötkäleitä joilla on toinen pää jotenkin raidallinen. Yhh... Itse en osaa noita(kaan) tappaa mutta en kyllä tykkääkään.

Kesäkuun alussa kävin aivan valtavan upeassa konsertissa, Kymi Sinfonietta ja Pietarin Filharmonia soittivat niin upeasti, että lakosin melkein penkkiin! "Pjotr Tsaikovskin viidennen sinfonian hivelevän kauniit melodiat soivat sellaista kaihoa ja kaipuuta, jotka jättävät unohtumattoman jäljen." Näin sanottiin ohjelmajulisteessa ja totta se olikin. Ihana, upea konsertti! Harvoin - liian harvoin - tulee käytyä kuuntelemassa elävää musiikkia.  Nyt kun kävin, jäi siitä hyvä tunnelma ja kaikin puolin hieno kokemus!

Lanka-alennusmyynnistä löysin paria ihanaa ohutta lankaa.
Niitä neulon yhdessä.

Olen neuloskellut. Punaista puseroa luonnonlangoista, joka on nyt tauolla, kun oli pakko - jostain ihmeellisestä syystä - tehdä muutama pari sukkia. Minun olisi varmaan pitänyt ryhtyä, tai siis kouluttautua,  käsityön opettajaksi kun teen niin mielelläni kaikenlaisia käsitöitä.

Kutominen puissa on ihanaa, neulominen on aivan tosi koukuttavan kivaa ja ristipistoja, virkkausta ja esimerkiksi vaikkapa himmelin tekoa ja aika paljon muutakin käsillä tehtävää voisin tehdä vaikka kuinka paljon.

Se mikä ei oikein suju, on tämä blogin kirjoittaminen. Tuntuu, että samoja asioita aina vaan pyörittelin jo aikaisemmin. Vaikka kiva on kirjoittaa, ei viitsis samoja asioita toistella jatkuvasti. Nyt taas teen tähän muutaman rivin ja katson, josko keksisin jonkun kivan aiheen myöhemmin viikolla.

Tämä oli nyt tässä, kuitenkin. Tänään, heinäkuun alussa kun ulkona tuoksuu kesäsade ja ruusut kukkivat.

Ihan vaan huvikseen laitan tämän kuvan yhdestä ruoka-annoksesta
jonka nautin tuossa jokunen viikko sitten.
Tukeva annos kaloreita! Hyvää, söin joka murusen! 

Vuoden ensimmäinen päivä: Lunta on sadellut ja kotona on siivottu!

Luonto ei välitä kuukausien tai vuosien vaihtelusta.
Se elää aina upeana sään ja vuodenkierron mukaan

Niin sitä taas saa kiinnittää uuden kalenterin seinälle ja opetella kirjoittamaan uuden vuosiluvun!

Ulkona on talvisen näköistä mutta aika märkää - lumi räntäytyy nopeasti. Myrsky on tulossa; puita varmaan katkeilee yön ja huomisen aikana.

Olen tässä siivouillut ja järjestellyt paikkoja. Uuden vuoden päivä sopii siihen yhtä hyvin kuin mikä hyvänsä toinenkin päivä. Sain raivattua varastoa ja pari laatikostoa kuntoon. On se kumma, kun tuota  roinaa tulee säilöttyä - mitään ei meinaisi raaskia heittää pois!

Tässä vietin reilusti aikaa juuri ennen joulua. Kivaa!

Kudonnainen lahjaksi, tässä vielä puissa

Ennen joulua vietin kaksi kokonaista päivää, iltaa ja vähän yötäkin kudontakeskuksessa tekemässä pieniä jouluisia juttuja. Käsityön teko on lukemisen ohella melkein pakkoa itselle; ihanaa, kun pääsee suunnittelemaan tekstiilejä, kutomaan sitten valmiiksi! Nyt käyttelin vanhoja lankoja ja kuteita, ostin kudonnanohjaajalta vain ruskeaa samettilankaa vaaleaan kudonnaiseen raidoiksi. Ensin kudoin vaalean pitkän liinan lahjaksi, sitten punaisen joka jäi itselle, kun en sitä kellekään osannut antaa. siitä tuli ihan nätti kyllä. Molempiin kudoin ruusukaspoljennalla kuvioraitoja, erilaiset kumpaankin.

Olen menneen viikon aikana tietenkin viettänyt joulua - oltiin mummilassa ja koska mummi on sen verran heikossa kunnossa  ikänsä takia, meni meikäläiseltä iso osa päivistä ruuan ja huushollin kanssa puuhailuun. Eipä siinä mitään sen kummempaa valittamista tietenkään ole; kiva, kun saatiin olla kaikki yhdessä; omat lapset eli nuoret aikuiset, oma äiti ja sisaruksista osa. Arvostan sitä, että on koti ja läheisiä, on ruokaa ja kiva koti jossa olla - nyt jouluna se oli oma lapsuudenkoti. Oli kivaa ja kotoisaa, kuusi oli kaunis ja tunnelma mukava. Juteltiin, puuhailtiin, syötiin paljon ja pelattiin lautapeliä - veli oli ostanut jouluksi uuden Trivial Pursuitin jonka kysymyksistä varsinkaan urheiluun ja viihteeseen en ollenkaan osannut vastailla. Ähh. Siinä olivat omat lapsukaiset hyviä.

Parina iltana pelattiin korttia ja  - Heleijaa! - voitin molemmat pitkät pelit isolla kaulalla seuraaviin!!! Viittäsataa pelattiin, niinkuin aina.

Tässä osa positiivisuuskirjoita Botswanan maailmasta. Hyvänmielen lukemista!

Tässä pomolta aikoinaan saamani kirja.
Pomo ei enää ole pomo minulla, mutta
kirja on vielä lukematta. 

Mma Ramotswe koukutti
Illalla  myöhään, tai yönsydännä - ja kotiin tultua - luin ison kasan Mma Ramotswen seikkailuja. Luin ensimmäisen Alexander McCall Smithin kirjan joulukuussa - se löytyi kirjaston ilmaiseksi annettavien kirjojen hyllystä ja otin sen uteliaisuuttani mukaan. selojui pari viikkoa lipaston päällä ja sitten otin sen junalukemiseksi.  Ja mitä kävikään? Tykkäsin - tosi paljon!

Olen pitkin syksyä lukenut dekkareita, salaposliisikirjoja, kyberhyökkäyksiä sun muuta rankkaa jännitystä kuvaavia kirjoja pinokaupalla - ja ne alkoivat lopulta todella kyllästyttää. Kaipasin jotain POSITIIVISTA luettavaa - ja tässä sitä on. Olen nyt parissa viikossa lukenut viisi kirjaa Naisten estsivätoimisto nro 1:n tapahtumista Botswanan pääkaupungissa ja tutstunut henkilögalleriaan joka on kaikissa kirjoissa sama - niinkuin kirjasarjoissa tuppaa olemaan! Kivaa jengiä - olen jopa käynyt lukemassa Gaboronen ja Botswanan maantietoa ja historiaa kirjojen ansioista, selaillut nettiä! Oppia sekin.

Kirjoja on yhteensä parikymmnentä ja luen niitä varmasti lisää jossain vaiheessa - nyt voisi jo pitää tauon. Tai ennen taukoa ehkä lukea vielä yhden... Sitten siirryn tuohon jo aikoja sitten esimieheltä saamaani kirjaan - joka on hänen mielestään maailman paras. Sen löysin varastosta kun siellä könysin...

Uusi vuosi on alkanut. Kaikenlaista kivaa ja positiivista uskon tapahtuvan - sen eteen ajattelin tehdä työtä! Jos tämä tukala rahatilanne jotenkin paranisi, jos vaikka mitä kivaa vaikka tapahtuisi!

Joulu on kohta!

Vietellään vuoden pimeimpiä päiviä - mutta ei se haittaa - lumi valaiee ja tästähän päivä pitenee sitten päivä päivältä!

Joulu on jo ovella

Kävin äsken saunassa ja olo on raukea. Menen kohta vällyihi ja nukahdan todennäköisesti ihan samantien!

Nostalgiaa!

Leivoin tänään taatelikakun - tykkään siitä ja se on helppo ja nopsa tehdä. Otetaan se huomenna mukaan kun lähdetään ummilaan viettämään joulunpyhiä

Lihapiirakkaa on tehty
"yleisön pyynnöstä"

Tämä vuosi on ollut itselleni aika "kiemurainen" - kaikenlaista on tapahtunut. Kivaa ja vähemmän kivaa. Aina odotan ja tovon, että jotain ihmeellistä ja huiman mahtavaa tapahtuisi. Lottovoitto, hyväpalkkainen työ tai unelmien mies tulisi vastaan ja veisi jalat alta... Muuttaisin maalle mahtavan hienoon puutaloon, aloittaisin ratsastamisen... Tuollaisia juttuja, ja tuhat muuta kivaa asiaa.

Oikeasti tapahtuu tietenkin koko ajan jotain pientä - päivät kuluvat aamusta iltaan ja aina sitä jotain saa tehtyä!

Eilen askartelin naapurin kanssa käpytonttuja! Viime vuonna teimme pärekaloja jotka nytkin roikkuvat joulun kunniaksi keittiön ikkunassa. Ai pärekala ei ole mikään joulukoriste? No kyllä se on  siinä missä joku muukin - kivalta ne näyttävät ikkunan edessä kun tuulenvire niitä heiluttaa! Olen tehnyt himmeleitä joskus; ne on hienoja, varsinkin aidot, ruisoljeta tehdyt.

Laiskuus on välillävtaas ottanut vallan, enkä ole saanut tehtyä asioita, joita olin toivonut tekeväni. Ranne ei ole enää kipsissä mutta nytpä käsi vasta onkin kipeä ja ranne turvonnut. Käsityöt on jääneet odottamaan parempai aikoja.

Nyt toivon kaikille oikein hyvää ja rauhaisan ihanaa joulunaikaa 
ja  mahtavan upeaa uutta vuotta!

Itsenäisyyspäivänä kun rahapula vaivaa

Itsenäisyyspäivä ja sen tärkein elementti: Linnan juhlapuvut ja niiden analysointi alkaa olla ohi. Tänään toki varmaan vielä televisiossa - puhumattakaan seuraavia naistenlehtien numeroita - asian käsittely jatkuu. En kyllä totisesti ymmärrä, miten tämä pukuasia on noin älyttömän iso asia kun maailmassa tapahtuu vaikka mitä...

Pukujen lisäksi  on aiheena usein talvi-, jatko ja Lapin sodat. SIinä ääripäät totisesti!

Tuntuu, että ehkä jotain muutakin voisi itsenäisyyspäivänä keksiä mietittäväksi ja puhuttavaksi. Ja voihan jokainen omalta osaltaan tietenkin keksiä vaikka mitä muuta...

Tyyni sää. Ei nyt liehu lippu.

Kotipäivä askareineen: pyykkiä ja lukemista!
Viettelin itse aika tavallisen päivän kotona. Kävin toki ulkona pirteässä pikkupakkasessa kävelemässä ja piristämässä mieltä. Muutoin puuhailin kotona - pesin lakanapyykin ja kuivasin sen, mankeloin ja laittelin kaappeihin. Puuhailin kotijuttuja.,  luin ainakin kolme-neljä tuntia kasaantunutta lehtipinoa matalammaksi ja tunsin suurta  iloa, kun sain ison kasan lehtiä pois; kannoin ne paperinkeräsylaatikkoon. Ihanaa - pieni pino siivousta saaatu tehtyä! Lehtiä on vielä jäljellä ja lueksin iitä tässä tunti per päivä minimivauhdilla!

Lehtiä kerääntuyy, koska tykkään lukemisesta mutta itse en lehtiä nyt tilaa -  tuon niitä sukulaisilta jotka säästävät minulle lehtiä ja minähän sitten raahailen niitä kotiin ja luen, kun sopiva hetki tulee! Eilen oli sellainen hetki; luin useamman Suomen Kuvalehden, Kotilieden, Talouselämän ja Pirkan ja siihen päälle vino pino sanomalehtiä kuukausiliitteineen. Puh ja huh!

Itsenäisyyspäivän ateria menossa uuniin.
5 isohkoa perunaa ja mausteita. Riitti kahdelle.

Itsenäisyysohjelma telkusta - aika perinteinen tarjonta! Aamupäivällä katsoin telkkkarista  juhlajumalanpalvelusta ja sen jälkeen vähän aikaa paraatia Mikkelistä. Sitten illemmalla en jaksanut keskittyä kättelyjonoon presidentinlinnasta - en vaan mitenkään jaksanut innostua siitä! joskus olen katsonut ohjelmaa ihan intona mutta nyt taitaa olla joku kyllästymispiste saavutettu! Ei kiinnostanut, ei.

Oma elämä kulkee niin eri pitkospuilla Suomen päättäjiin ja kaikenlaisiin merkkihenkilöihin verrattuna, että edes kauniit ja kalliit puvutkaan jaksa kiinnostaa. Onhan siellä muutakin kuin ns eliittiä - mutta oamnlaiset porukat ovat kai niissä hernesoppajonoissa, lähinnä. Niitä ei kyllä omalla paikkaunalla ole. En usko, että menisin - toisaalta, olen miettinyt, että voisin joskus mennäkin. Kun ei ole rahaa eikä ruokaa...

Silti: kävin äänestämässä parin lehden nettisivulla muutmaa iltapukua! Mikä on kaunein? Hölmöäkö? No, ajattelin voittaa palkinnon... Hih! Äänestäjien kesken arvotaan palkintoja näet. Osallistuilen myös muuten nettikilpailuihin; olisi kiva voittaa jotain; mieluiten rhaa tai lahjakortti johonkin ruokakauppaan! Olisi kiva, jos onni suosisi arvonnassa!

Rahapula on kurja kaveri
Rahat on nimittäin totaalisen loppu. Surkeaa! Vielä menee vuosia ja taas vuosia ennenkuin olen velaton - taloyhtiön lainoja on neljä maksussa ja viidettä suunnitellaan putkiremonttia varten. Näiden lisäksi on oma henkilökohtainen pankkilaina aikoja sitten ostetusta vanhasta asunnosta johon liitin yhteen vielä niin ikään vanhan autolainan. Autokin on jo yli 11 vuotta vanha ja huonokuntoinen kuin kihtinen vanha mies - mutta velkaa riittää maksettavaksi vielä siitäkin hamaan tulevaisuuteen, yli ensi vuosikymmenen puolenvälin.

Siispä nautimme eilen uuniperunoita! Viisi isoa perunaa kulhoon, päälle loraus öljyä ja muutama ropsautus paprikajauhetta, yrttejä ja suolaa. Uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Sitten syötiin. Ketsuppia olisi ollut, mutta ei sitä nyt otettu. Itse laitoin vähän majoneesia tuubista oheen, purkista pari siivua punajuurta. Piimää kyytipojaksi ja a vot! Siinä itsenäisyyspäivän suomalainen ateria. Ei huono!

K-kaupan pakastekaloja.
Onneksi olivat nuo sei-palat tarjouksessa; tuli maukasta mantelikalaa!

Männä viikolla tein teinin toiveesta yhtä hänen lempiruuistaan: Mantelikalaa. Ensimmäistä kertaa tein sitä itse, muussin kanssa sitä syötiin ja 800 grammaa kalaa luiskahti neljään ihmiseen niin, että huiskis vaan.Voi ja mantelit piti ostaa, korppujauhoja oli kotona. Pirkan sei oli tarjouksessa ja peruna on halpaa joten ruoka syntyi noin  8 eurolla  eli pari euroa per lärvi. Mutta sekin alkaa olla liian paljon; nyt pitäisi selvitä parilla eurolla päivä, enintään, teinin kanssa ja siihen kuuluvana kissa ja koira. Puuroa syöden se onnistuu ja onhan muutakin halpaa ruokaa toki, peruna, makaroonit ja pavut esimerkiksi. Ja illalla ostetut lähikaupan vanhentuneella päivämäärällä olevat ruuat - jos sellaista löytää. Tiukkaa tulee tekemään lähiviikot.

Sunnuntaina lupasin tehdä riisipuuroa ja luumukeittoa.

Eletään tiukkoja aikoja nyt. Tosi tiukkoja. Onneksi on (vielä) koti ja täällä lämmintä ja kotoisaa.

Mitä tavoittelen elämässä

Joulun valoja. Kauniita.

Valoja yössä

Kuuntelin juuri webinaarin elämän tavoitteista. Olen tehnyt itselleni  tavoitelistoja ja kirjannut toiveita vuosien, vuosien ajan. En ole useinkaan päässyt tavoitteisiin vaikka olen omasta mielestä tehnyt työtä niitten eteen. Ehkä tavoitteita on ollut liikaa - olen tehnyt suuren kollaasinkin kaikista  niistä...  Yksi isoin ja tärkein ja kaiken kattavin tavoite on ollut viime vuosina hyvä työpaikka josta saa palkkaa. Toinen on löytää hyvä kumppani.

Tavoitteet näiltä osin on yhä tavoitteita - ja niihin voisi taas alkaa panostaa, entistä enemmän. Keksiä uusia keinoja, joilla matkata kohti toiveiden ja ilon ja halun kohteita! No, toki yritän koko ajan - hakemalla töitä aktiivisesti, esimerkiksi. Ehkä tässä koneen äärellä hakemusten rustaaminen ja ajoittainen firmoihin soittelu ei kuitenkaan inspiroi niin, että saisi asiaa oikeasti eteenpäin ja työllistymisen vauhtiin;  ainakaan ei ole tämä strategia juurikaan purrut.

Isoja ja innostavia tavoitteita elämään! Ei pliisuja joita kohti ei viitsi tarpeeksi nähdä vaivaa
Tavoitteet saa olla kuulemma ihan hulluja ja tosi isoja! Voiskos nyt sitten olla, että omat tavoitteet on liian latteita ja tavanomaisia; ei jänniä ja elämää suurempia?

Ok. Haluaisin asunnon Tukholmasta ja haluaisin vaeltaa Pyreneillä ja käydä Hawaijilla, silittää villiä delfiiniä. Haluaisin saada miljoona euroa rahaa ja viedä äidin käymään hienossa paikassa sekä omien lasten kanssa patikka- ja ratsastusmatkalla!

Mistä ihmiset haaveilevat
Rahassa, työssä ja liikunnassa asetetaan useimmiten tavoitteita, sanoi kouluttaja. No ihan totta - niitähän tässä toivoskelee paremmiksi itse kukin. Tietenkin!

Ihmissuhde. Siinä varmasti tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä koskeva tavoite tässä yksinäisten ihmsten maassa.  Miten löytää hyvä ihmissuhde?

Näin puhui ja pakisi kouluttaja: Mieti, mitkä on innostavia tavoitteita juuri sinulle, miten innostuu jostakin isosti ja todella? Ei kannata toivoa jotain laimeaa,  hiukan parempaa kuin mitä nyt on. Kannattaa maalata leveällä pensselillä ja miettiä, mikä todella, todella innostaa - jopa tuntuu utopistiselta!

Miten onnistua mahdottomissa jutuissa? Siinäpä haaste!

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi, terveys ja raha. Tässä ne asiat, kaikki neljä  osa-aluetta joihin voisi ja pitäisi satsata - saada entistä paremmaksi ja joiden eteen tehdä työtä. Pitää nuppi kunnossa ja innostua asioista. Pitää oma kroppa kunnossa ja terveenä. Saada rahaa ja materiaa sen verran kuin on tarpeellista, ettei tarvitse koko ajan kärvistellä ja pennosia laskeskella..

Muuta webinaarissa kuultua:

• Tunne joku tunne! Pitäisi tuntea sitä tavoiteltua  tunnetta jo matkalla päämäärään.

• Harjoittele nauttimaan kaikista asioista elämässä. Ihan kaikista! Ei haittaa, että et aina pääse perille. Kun nautit matkasta, olet jo voittanut. OK olo itsensä kanssa on tärkeää - on helpompi nauttia lopputuloksesta,  jos on nauttinut jo matkasta. 

Horisonttiin on hyvä katsoa, löytää sinne tie.

Silti: miten mennä unelmaa ja tavoitetta kohti!
Miten saada se työ, joka on itselleni se kaikkein isoin tavoite. Ehkä tämä ei ole tarpeeksi isoa ja kauaskantoinen tavoite...

Ehkä näin; Tavoittelen sellaista elämää, jossa on hyvä elää: ei ole huolta taloudesta. Tämä ei ehkä ole kovin konkreettista...  Mutta sitähän tässä tavoitellaan: hyvää ja henkisesti rikasta elämää, tuntea olevansa tarpeellinen ja tärkeä edes jollekin. Saada tuntea toisen ihmisen lämpö ja hyväksyntä - tehdä jotain tärkeää ja oppia elämästä, joka päivä. Nauttia luonnosta, kaikesta. Hymyillä joka päivä!