Haaveita ja unelmia

Maalaismaisema lampaineen. Vain lehmät ja hevoset puuttuvat.

Ajellessani taas  viikonloppuna maalaismaisemien halki, ajattelin haaveitani - niitä joita olen salaa mielessäni elätellyt jo lapsesta, koululaisesta. Että saisin olla enemmän aikaa metsässä, luonnossa. Tuntea mullan ja maan tuoksun, tehdä töitä maan ja metsän parissa. Hoitaa metsää, pitää eläimiä, hoitaa kotia jossa on valoa ja kauniita tavaroita, käsitöitä...

Katselin maataloja - niitä on uusia ja hulppeita ja perinteisempiä pihapiirejä, on pihoja jonne tekisi mieli mennä kävelemään - laittamaan puutarhan pensaita ja puita kuntoon. Puuhailla miehen kanssa pihapiirissä - laittaa halkoja hienoihin pinoihin kuivuimaan, käytettäväksi hella- ja saunapuina...

Kunpa saisi kävellä metsässä, katsoa kuina puut ovat kasvaneet - talloa heiniä puun taimien ympäriltä ja katsoa, ovatko hirvet tehneet tuhojaan... Suu nnitella metsän hoitoa, laittaa nuotio ja keittää nuotiokahvit ja kaivaa esiin voileivät repusta.

Kerätä ämpärillinen ja toinenkin puolukoita, katsoa onko vanhoissa tutuissa paikoissa sieniä  ja kerätä illaksi sienikeittoon..

Istua illalla käsityön kanssa mukavasti, juoda iltateetä ja jutella miehen kanssa vaikkapa uutisten annista tai siitä mitä on tehty tai mitä tehtäisiin. Joku kaveri pistäytyisi kylässä - juteltaisiin ja heitettäsiin huulta. Olisi lupsakkaan mukavaa eikä minkäänlaista riitä ilmassa. Voisi tehdä ulkona töitä ja välillä sisällä... Ei olisi stressiä vaikka olisikin paljon puuhaa - olisi tunne, että asiat ja elämä hoituu, menee eteenpäin omalla painoollaan.

Näin sitä voi haaveilla. Elää unelmia mielessään - se on ilmaista hupia ja ajanvietettä.

Mutta hyvähän tässäkin on. Kissa pesee anturoitaan tuossa ihan liki, koneen vieressä. Sänky odottaa nukkujaansa. Iltasatu, tällainen!

Nyt maate siitä, haaveilemasta!