Lämmin päivä - linnut konsertoivat - oma oleminen on aika pliisua olemista

 

Metsäkävelyllä nautimme koiran kanssa ihanan kesäisestä säästä. Metsä tuoksuu nyt ihanasti alkukesän luonnolta, raikkaalta ja vahvalta. Kaikki on vielä tuoretta, hentoa ja pehmeää ennen kuin lehdet, maakasvusto ja oksat voimistuvat. Vaahteran lehdetkin ovat ihan suloisia, ei vielä kovia niin kuin jo parin viikon päästä. Sadetta pitäisi vaan saada mutta sitä varmasti tulee lähipäivinä.

Voikukkia on jo joka nurkalla mutta hyönteisiä elikkä pörriäisiä aika vähän. 

Metsäkorte on esihistoriallisen näköinen kasvi, kuin pieni puu suoraan dinosaurusten maailmasta....

Nokkoset ovat nyt puhtaita ja sopivia kerättäväksi. Eilen keräsin pussillisen, tänään jätin ne rauhaan. Nokkosperhosia en muuten ole vielä tänä vuonna nähnyt. 

Nyt ei kirjottelu onnistu, ei yhtää innosta

Miulla oli ajatus, että kirjottelisin jotain joka päivä - mitä mieleen juolahtaa mutta nyt taitaa olla nii, et mieleen ei juolahda yhtikäs yhtään mitää. Ei irtoa, yksinkertaisesti. Yritetellään uuvestaan joku toine päivä. Huominen on jo myyty - menen hoitamaan asiakasta aamulla - leskirouvaa, joka tarvitsee apua päivittäisiin asioihin. Käyn siellä aina tiistaisin ja joskus muulloinkin - puolen tunnin ajomatkan päässä asustelee. Sitten menen sen jälkeen tarjoilemaan ja myymään kahvia ja muuta hyvää opiskelijatapahtumaan. Sieltä kun tulen, oolen toen näköisesti nälkäinen ja hurjan väsynyt. 

Keskiviikkonakin on allakassa kolme tapaamista ja hommia. Torstaina lähen taas viipottamaan autolla kohti itärajaa. Että tällasta on meikäläisellä, koiran kanssa asun ja puuhaan. Jos nyt puuhaan ja mitä nyt teenkää. Kuka sitä tietää, kuka välittää. 

Miten hitossa tää teksti keskittyy näin vaik mie oon laittanut vasemman reunan suoraksi. Ja komennot on ruotsiks vaik oon valinnu suomen. 

Ei tuu mittää täst. Ehä tätä jaksa kattoo Erkkikää. Erkin päivä muute on tänää,

Istun ja odottelen. Tuomi tuoksuu.

 

Istun melkein autiossa lapsuudenkodin ruokahuoneessa, pöydän ääressä joka on myytävänä mutta on vielä tässä. Yläpuolella on tuo kuvassa oleva kattokruunu jonka haluaisin itselleni mutta en vielä ole keksinyt, miten se on mahdollista. Koko hökötys eli kattokruunu on huisin painava ja se on ollut samassa kohdassa katossa jo yli 60 vuotta - miten sen saa tuosta ehjänä pois ja sitten vietyä paikoilleen sinne, minne sen haluaisin? Siinä todella iso pulma. Ratkaisematon pulma.

Olen siis täällä autioituneessa lapsuudenkodissa koiran kanssa. Koira nukkuu pienen maton päällä eteisessä, kohta päästään toivottavasti lähtemään ajamaan kotia kohti.  

Tämä vanha koti eli asunto on myynnissä mutta täällä on vielä muutamia tavaroita ja huonekaluja jotka pitäisi saada pois. Esimerkiksi tämä vanha ruokapöytä, jota kävi yksi pariskunta pari tuntia sitten katsomassa - hyvä pöytä mutta meille liian korkea, sanoivat. 

Jahas, vai niin, ajattelin itse. "Kiitos käynnistä ja kiinnostuksesta."

Nyt odottelen jotakuta, joka on kiinnostunut vanhasta tuolisängystä - vuodesohvan tuoliversiosta. Lupasi tulla tänään ostamaan sen mutta ei vielä kuulu, ei näy ihmistä. Odottelen tässä tunnin verran, sitten nostetaan kytkin, että ollaan ennen puoltayötä kotona.

Eilen kävin siskon kanssa maalla. Keräsin pussillisen nokkosia - niitä voi kuivata ja tehdä piirakkaa, keittoa tai pestoa. Tai mitä nyt huvittaa! Otin myös yhden juurakon lipstikkaa ja ruohosipulia mukaan.

On ihana kevään aika. Luonto on herännyt tänä vuonna ajoissa. Saimaan pinta on matalalla, vesi on paennut jonnekin. 

Eilen katselin puolinukuksissa euroviisuja. Linda ja Pete esiintyivät hienosti - tykkään kyllä Liekinheitin-kappaleesta. Jäivät kuudenneksi kaiken sen sairaalloisen hypetyksen jälkeen, mitä kaikissa mahdollisissa medioissa on ollut viime viikot. Ärsyttää - tämä toistuu vuodesta toiseen: Media hehkuttaa, että tänä vuonna Suomi voittaa - mutta eipä sitten voitakaan. Israel tulee aina hyville sijoille koska he osaavat masinoida porukat eri maissa äänestämään omaa kappalettaan, olipa se minkälainen hyvänsä. 

Ei pitäisi seurata kaikkea mitä kirjoitetaan ja puhutaan, niin ei tarvitsisi ärsyyntyä kaikesta.

-------------------------------

Tämä sivusto on ollut minulla tauolla monta vuotta - vain pari juttua on tullut laitettua niin, että sivusto vielä muistaa minut. Kiva, kun joku muistaa 😏Mutta jostain syystä koko sivusta on muuttunut ruotsinkieliseksi jostain meikäläiselle tuntemattomasta syystä. Selvitäänhän tästä toki näinkin. Heijaa vaan.

Loppuun vielä kuva orvokeista, noista ihanista. 

Talven selkä ja luminen metsä

Talven kylmää kautta eletään - ja sekös on kiva, että on lunta, vihdoin! Syksy oli kuin pitkä lokakuu - musta ja märkä. Nyt on oikein kiva keli ja metsässä kiva kulkea koirulin kanssa ja vaikka yksinkin. Pimeälläkin näkee hyvin metsässä kun valkoinen lumi valaisee.

Tammikuu on monella uusien lupausten ja tekemisten aika. Itse olen jättänyt lupaukset tekemättä - tietenkin on hyvä aina jotakin uutta suunnitella ja aloitella mutta lupauksia sinne tänne en tee, että ei sitten tarvitse niitä stressata ja miettiä. 

Sen kyllä olen itsellekin selventänyt, että käyn noissa vapaaehtoishommissa niin usein kun voin  - eli ruuanjakelussa viikoittain ja vihreissä sisarissa ainakin pari kertaa kuussa (eilen viimeksi). Käyn myös auttamassa vanhaa rouvaa lähikunnassa viikoittain ainakin kesän korvalle.

Mutta tänään menen piirustuskurssille ja sepä on hauskaa! Lähden puolen tunnin päästä - saas nähdä, mitä se antaa! Kynät ja paperit on jo pakattu laukkuun ja koira ulkoilutettu, kahvit juotu. Kiva!

Äsken käytiin tosiaan metsässä koirulin kanssa. Kahlailtiin lumessa ja käveltiin myös polkuja pitkin. Jäniksen elikkäs rusakon jälkiä katselin, kuuntelin joitain lintuja. Metsän reunassa oli pari poikaa parantelemassa lumilinnaa - hieno linna onkin, monta sisäänkäyntiä!

Muutama päivä sitten oli niin tosi kylmää, että monet pikkulinnut on varmasti kuolleet, ikävä kyllä. Käyn tänään hakemassa vähän lisää linnuille apetta kun menen kohta kurssille - ennätän varmasti. Parina päivänä olen antanut vain kauraryynejä ja leipää kun en ole muuta keksinyt. Rusinoitakaan ei ollut kotona.

Kirpparilöytöjä ja kivijalkakaupan laatutuotteita

 Pari riviä tänne ihan huvin vuoksi - eihän miulla mitään asiaa varsinaisesti ole. 

Kävin ostamassa eilen vitosella (!) piennen hyllykön jonka laitoin kämpän keittiöön - ruskea, puun värinen hyllykkö jossa on kolme hyllyä ja siinä päälläkin voi pitää asioita. Ihan ok - ja viisi euroa on halpa. Torin kautta löytyi ihan tästä lähimaastosta. Kiva!

Sitten ostin vanhimmalle lapsoselle - joka on jo tietenkin aikuinen - kangaskaupasta pussilakanan ja kaksi tyynyliinaa. Kangas on hyvää, paksuhkoa puuvillaa ja siinä on kiva kuviointi. Kauppa on sen itse ommellut - tällä lailla sain tuettua kivijalkakauppaa isojen ketjujen sijaan. Neljäkymppiä maksoi tämä ostos.

Keskimmäinen - myös jo aikuistunut lapsi toivoi leikkuulautaa lahjaksi. Posliinista toivoi, sipulin ja kalan ja muun "haisevan" leikkaamiseen. Kas, sellainen löytyi myös Torista, kilometrin päästä. Materiaalina valkoharmaa marmori, ei siis posliini.  Toivottavasti toimii. Kaksi "tarjoilualustaa" sain kympillä ja olen taas huisin tyytyväinen. 

Omat rahat ovat nyt tosi tiukalla - hassasin kuukauden alussa ostamalla talvitakin ja se sai oman kassatilanteen piipittämään ankarasti. Muitakin isoja juttuja tässä huonossa rahatilanteessa vaikuttaa. Onhan tässä kaksi lainaa vielä pari vuotta maksettavana. Sitten helpottaa enkä joudu toivottavasti uutta lainaa ottamaan. 

Autohan se maksaa - toivottavasti selvitään sen kanssa kavereina vielä. Niin ja tietenkin asuntoon liittyy aina riskejä - kylppäriremontti on kohta pakko tehdä. 😕

Kissan kehräys kuulemma alentaa verenpainetta ja häivyttää stressiä. Laitan oheen kuvan kisusta - ehkä sen katsominen auttaa, jos stressi kiusaa... 

Nyt ei ole vihreitä lehtiä puissa niin kuin oli kuvaa otettaessa. Nyt on sumuinen sää ja eilen vielä lumivalkoisena oleva maisema on aivan toinen - ei lunta.

Adventtiaika - rahapula ja rahan meno piinaa

Pääsinpä taas sisään tänne kun oikein yritin muistella salasanoja. Haluaisin säästää tämän pitkän aikaa sitten aloitetun sivuston ihan omaksi ilokseni ja mietin, miten sen saisi tallennettua tai jotenkin kopioitua. Hmm - pitänee kysyä tekoälyltä!

Eilen oli ensimmäinen adventti. Vettä satoi, oli aika mälsä sää kaiken kaikkiaan vaikka yritänkin ajatella, että kaikki säät ovat hyviä ja kuuluvat luonnon kiertoon ja ovat tarpeellisia. Silti kaipaan pikkupakkasta ja lunta nyt valaisemaan syksyä.

Maksoin äsken jälkiveroja. Lisäksi sain parkkisakot maailman tyhmimmästä syystä: olin unohtanut laittaa parkkikiekon ikkunaan ja se maksaa nyt sitten minulla 60 euroa. Kyllä ottaa päähän, PRRRKKKLE.

Verot ja sakot. Hitsi - ilman niitä olisi ollut helpompi suunnata joulua kohti mutta nyt on pakko elää suu supussa. Toka ero jälkiverosta lankeaa maksuun helmikuun alussa - makselen sitä, kuten tätä ensimmäistäkin erää, pienempinä summina. Tuskin saan kaikkea maksettua helmikuuhun mennessä mutta sitten pyydän lisää maksuaikaa - vielä ei kannata pyytää, muuten alkaa luottoprosentti juosta heti - se on muistaakseni 11% tai jotain sen suuruista.😰

Raha - siitä tuntuu aina olevan puutetta. Lottoaminen ja muut rahapelit ei siinä auta, senkin olen kokeillut. 

Syksyn aikana olen käynyt kutomassa muutaman maton. Ensin olen repinyt vanhoja, hiutuneita lakanoita kuteiksi ja sitten kutonut ne. 

Tämä kuvan keittiön matto on nyt hyvä, olen tyytyväinen tähän mustaan loimeen ja siihen saatuihin pariin tummaan lakanaan jotka revin kuteiksi. Edellisestä matosta, jonka kudoin pari kuukautta sitten, tuli liian kapea ja annoin sen pois toiseen kotiin jonne se sopiikin hyvin. Arvasin jo kutomista aloittaessa, että matto on tuohon liian kapea (80 cm) mutta koska muita kangaspuitta ei ollut saatavilla ja olin varannut kudonta-ajan noille päiville, tein maton kuitenkin.

Tähän kuvan mattoon tein 27 sentin värilohkojen väliin vanhasta, oman vaarin mummille repimistä tosi hiutuneista valkoisista kuteista ja punaisista ja vihreistä trikookuteista väliraitoja. Matosta tuli kyllä nyt ihan oman mummin kymmeniä vuosia sitten kutomien pitkien tuvan mattojen näköinen - tosin lyhyempi - tämä on noin 210 cm pitkä, mummin matot useita metrejä pitkät, isoon tupaan sopivat. 

Oikein hämmästyin tätä - vaikuttaako lapsuuden matot ja mummin käsityö omaan tekemiseen alitajuisesti? Hmm. 

Ennen joulua käyn vielä tekemässä maton siskolle ja ehkä myös pienen maton tähän kirjoituspöydän alle - jalat kaipaavat lämmintä alleen näin talvikylmällä! 😊

Lukeminen koukuttaa ja on kivaa

Sujata Massey, Robert van Gulik, Haruki Murakami, Tarquin Hall, Gabriel Garcia Marques, Elisabeth Marshall Thomas. Siinäpä lista kirjailijoita, joilta kultakin on yksi kirja tässä keittiön pöydällä, joko luennassa tai odottamassa lukemista. Juuri nyt luen noista kolmea. Kaikki ovat mielenkiintoisa ja kivoja luettavia – ja sekava lista osoittaa, kuinka kirjava lukija olen. 

Sängyn vieressä on vielä pari kirjaa. Niistä Leo Tolstoin Ylösnousemus on meneillään – ei todellakaan kevyttä luettavaa ennen nukahtamista, päinvastoin, mutta sitäkin opettavaisempaa. Tulee mietityttyä paljon nyky-Venäjää, kun lukee vanhoja venäläisiä kirjoja. Uusia en ole juuri lukenutkaan – en tiedä nykyvenäläisistä kirjoista yhtään mitään. En myöskään osaa venäjää.

Osa kirjoista on kirjastosta, loput omia. Oma on tuo Tolstoikin.

Ai niin, onhan tuossa vieressä tietenkin vielä Rhonda Byrnen Salaisuus/Secret ja isovanhempien vanha Eino Kaila: Syvähenkinen elämä. Viimeksi mainittua en ole vielä ollenkaan lukenut ja Byrnen kirjaa yritän saada haltuun, että saisin sen oppeja toteuttamalla joitakin toiveita toteutumaan. Katsotaan! 😊

Lukemien on kivaa! Olen aina ollut lukijatyyppi, jo lapsesta alkaen. Pieniä elämän pakottamia taukoja lukuun ottamatta on lukeminen jatkunut enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Kodin ja kirjaston lasten ja nuorten kirjoista lähti lukuinnostus jo silloin muinoin liikkeelle. Siitä sitten siirryin lasten hyllyistä oli hyvä siirtyä muualle hyllystöihin luonto- ja maantietokirjoihin ja "Melkein aikuisille" hyllyyn.  

Luonto- ja eläinkirjoihin tartuinkin oikein tiukasti - kirjat Elsa-leijonasta luin monta kertaa ja muistan ne vieläkin ihanina tarinoina. Matka jatkui erilaisiin elämänkertoihin, romaaneihin ja dekkareihin – koulu- ja opiskelukirjojen lisäksi, jotka sinällään eivät aina kamalasti kiinnostaneet. 

Kun Asterixit alkoivat ilmestymään, luettiin ne tuoreeltaan: koko perhe ne luki vuorotellen, innoissaan. Aku Ankka tuli myös tietenkin kotiin. Koululainen ja Suosikki niin ikään. 

Lukeminen on vain niin koukuttavan kivaa!

Hei - tämähän toimii vielä!

Muistin kuin muistinkin vanhan salasanan tänne - vanhaan blogiin, jota pidin viimeksi melkein viisi vuotta sitten. No, myönnän - salasanaa piti kyllä etsiä vanhoista kalentereista koska sekä sähköposti, että tietokone, että kaikki muukin mahdollinen on ehtinyt vuosien aikana muuttua.

Nyt kokeilen ihan omaksi ilokseni, vieläkö pelittää! Ja täällä sitä ollaan. :-)

Viiteen menneeseen vuoteen on mahtunut tosi, tosi paljon kaikkea - ei niistä nyt tässä mitään. Hengissä yhä, samoin koirakaveri tuossa vieressä.

Kokeilen ja mietin, joko viitsin tänne vielä sanoja kirjoitella ja mietteitä pohdiskella. Omaksi ilokseenhan tätä tekee, ei mistään muusta syystä. 

Koirulin kanssa asustelen ja elelen. Se katselee ulos ikkunoista, pyytää lenkille. Käytiinkin tänään pitkällä, reilun tunnin kävelyllä. Aamulla siitä irtosi hillittömän iso ja lihava punkki - YÄK. Ihme, että en ollut sitä huomannut aikaisemmin. Itse se näytti, että hei katso - tuollainen putosi tuohon lattialle. Vein ällön ötökän vessan pönttöön.

Huomenna on äitien päivä. Pihalla kukkivat kevätesikot ja metsissä valko- ja sinivuokot. Linnut laulavat ja toivottavasti kaikilla olisi hyvä mieli.

Kasvomaski hankittu. Työhaastattelussa käyty

Siinä ne odottavat  käyttöä,
maskit.

Kävin eilen kaupungilla. Kävin katselemassa kasvomaskeja apteekissa ja Prismassa koska niiden käyttöön on tulossa uusia suosituksia. Todennäköisesti käyttöön tulee pakotteita joten sellaisia pitää hankkia itsellekin. 

Prismassa oli erilaisia malleja, ainakin kiinalaisia ja yksi suomalainen. Pari muutakin, kertakäyttöisiä. AIka kalliita ovat. Suomalainen puuvillainen maksoi yli kympin, kiinalaiset kertakäyttöiset maksoivat noin 8 euroa. Paketissa on 5 suojainta.

Ostin sitten Prisman kiinalaisen paketin. Ehkä hölmö ostos, tiedä häntä. En ole vielä sitä kokeillut ja toivon, että kangas, jonka läpi on hengitettävä, on sellaista, että sen kautta ei tule hengittäneeksi muuta inhaa - mikromuovia tai jotain muuta kemiallista. Kuka tietää? 

Kiinassa ei tällaisiin terveellisyys- tai ekologisiin asioihin näytetä kiinnitettävän huomiota. Kaupan vain on käytävä.  Jotenkin tuntuu, että huijausta on joka puolella. 

Kaupat haalivat näillä nyt rahaa sen, minkä ehtivät. Itselleni nämä tuntuvat kalliilta; raha on pois ruuasta tai jostain muusta tärkeästä - mutta ehkä nämäkin sitten ovat tärkeitä...

Suojaimet ovat kuulemma melkein loppu monista kaupoista. Näin on tänään uutisoitu. Apteeekissa ja Prismassa oli eilen vielä niitä aika paljon. Hmm? Voi olla myyntikikka sanoa, että ovat loppu niin ihmiset tulevat hamstraamaan kaikki, miitä löytyy.

"Meillä on Sokoksella vain yksi kasvosuoja enää jäljellä. Kannttaa ostaa!"

Sokoksen viimeinen kappale

Kävin sitten vielä Sokoksella kysymässä, minkälaisia suojia heillä on. Ihan kiinnostuneena, kun oli aikaa. Kuulemma koko Sokoksessa on (eilen iltapäivällä siis)  jäljellä vain yksi kankainen suojain, kaikki muut on myyty eikä Keskusvarastollakaan ole yhtään jäljellä. No, uskoin - ja ostin sen viimeisen. Musta, maksoi 12 euroa. Maailman paras myyntikikka: Tämä on viimeinen, enempää meillä ei ole.. 

Jälkeenpäin tuli mieleen, että minua on usein sanottu sinisilmäiseksi hölmöksi. Joopa joo! Tuli sekin todistettua.

Kuinka paljon saastetta tulee kasvosuojista?

Kertakäyttöinen on sitten ihan oikeasti kertakäyttöinen eli sitä voi käyttää vain esimerkiksi töihin mennessä ja palatessa on jo otettava toinen käyttöön. Jos sadat tuhannet kansalaiset käyttävät suojamaskeva päivittäin, tulee maskeista roskaa aivan valtavasti. Sen lisäksi tulee käyttö myös kalliiksi - kymmeniä euroja kuukaudessa, vähintäin jokaiselle työssäkävijälle jos kulkee julkisilla välineillä tai käy esimerkiksi kauppakeskuksissa. Kauppias hymyilee leveästi!

Muovipussissa kertakäyttöisiä
liinoja muovirenksuin.
Ekologista?

Olen nyt siis joka tapauksessa varautunut mahdolliseen maskipakkoon. Rahaa meni pari kymppiä. Käyttöön otan ne, kun pakko on. Eihän noilla voi harjoitellakaan - kertakäyttöinen menee siinä samassa käyttökelvottomaksi ja kankainen pitää keittää heti. 

Mietityttää, kuinka helppo on hengittää tuollaisen kankaan läpi ja haiseeko se itsessään - noiden mikromuovi- ym mietteiden lisäksi. ja tietenkin kiinnostaa, kuinka paljon tästä saa suojaa, jos lähistöllä on joku, jolla on tartunta. tai suojaako tämä, jos minulla sattuisi tietämättäni olemaan tartunta.

Rahanmeno näihin tietenkin harmittaa - kun sitä on työttömällä muutenkin vähän. Rahat on vähissä enkä ehkä tarvitse noita kuitenkaan. Ruokaan, sähkölaskuun tai vaikka vitamiineihin olisin voinut rahat käyttää mieluummin.

Työhaastetelussa neljä haastattelijaa ja koetehtävä

Kävin tänään työhaastattelussa. Neljä haastattelijaa, alussa piti tehdä esitehtävä ja tehtävän jälkeen oli tunnin haastattelu jossa neljä henkilöä vuorotellen esitti kysymyksiä. Olin oma itseni - en tiedä omalla kohdallani, kuinka järkevää se on. Muuten en osaa olla - vastailin kysymyksiin, olettamuksiin ja selittelin, miksi olin työtä hakenut, mitkä ovat omat hyvät ja ei-niin-hyvät puolet. Vaikea sanoa, menikö hyvin. Sen huomasin, että kun sinne alkuiltapäivästä tulin, oli haastattelussa ollut jo useampi henkilö koska tehtäväpapereita esitehtävästä oli jo pinossa useita. Kun läksin, ohjattiin huoneeseen noin 25-vuotias sievä nuori nainen. Yksi - nolla hänelle. 

Maustekakku ja maistiaiset

No, voi hyvin olla, että joku muu valitaan - joko nuori tai vanha, mies tai nainen. Sopivin saa paikan, näin se on ja näin pitää toki ollakin. 

Toivon, että valinta osuu minuun mutta saa nähdä. Viikon sisään pitäisi tiedon tulle - jollei jotain yllättäväää tapahdu, sanoivat. Mitähän se voisi olla? Tuo lause haiskahti siltä, että katsovat vielä parempia ehdokkaita. 

Unohdan asian nyt, yritän aktiivisesti unohtaa, että ei tule huono mieli. Haen vaikka vielä tänään yhtä työpaikkaa jälleen niin  saan tuon hakuprosessin pois mielestä. 

Otan itse jokaisen haun sillä lailla tosissaan, että oikeasti tuntuu siltä, että tämä on se työ, johon haluan! Sitten tuntuu tosi mälsältä, jos en onnistu. 

Viime viikolla kävin haastattelussa joka myös meni omasta mielestäni hyvin. Kaksi haastattelijaa kyseli tunnin ajan kaikenlaista, ummet ja lammet. Seuraavana päivänä kuulin, että en saanut työtä. 

Kyynel.

Tänään haastattelusta kotiin tultua leivoin maustekakun jonka otan päiväkahville mukaan maalle huomenna. Sitten menen metsään! Kerään marjoja, keitän hilloa ja mehua. Olen luonnossa kunnes tulen taas takaisin ja menen seuraavaan haastatteluun! 

Viikon päästä on ryhmähaastattelu ihan toisenlaiseen työhön.. Uskon vakaasti, että jotain työtä vielä löytyy meikäläiselle! Jollei tämä työ, niin sitten joku muu. Kun vain jaksaa hakea!

Politiikan ihmeellinen maailma

Mustikoita nautitaan tuvan pöydän ääressä ja ihmetellään politiikan
kuvioita ja maailman menoa

Seuraan uutisisa, Suomen ja maailman tapahtumia netistä, uutisista ja satunnaisesti myös paikallislehdistä ja Helsingin Sanomista. Viimeksi mainittua tilailen, kun raaskin maksaa tarjouksen viikonlopuiksi. Edellinen neljän kuukauden jakso päätttyi viime viikolla enkä nyt työttömänä pysty lehteä tilaamaan. Kirjastossa voi tietenkin käydä lehtiä lukemassa, Koronakin on jo siinä tilanteessa, että lehtilukusalit on auki ja siellä voi lueskella uutisia vaikka kuinka ahkerasti.

Pikkurouva
poliitikko

Politiikka on toisaalta mielenkiintoista seurattavaa - toisaalta todella raivostuttavaa ja ennalta arvattavaa. Samat kuviot ja lauseet toistuvat vuodesta ja vaalikaudesta toiseen, lupauksia annetaan ja sitten ne unohdetaan ja omaa etua ajetaan joskus peitellymmin, joskin avoimemmin. Valtaan rakastutaan kerta toisensa jälkeen. Ajankohtais-ohjelmissa toimittajat kyselevät aina samat kysymykset ja poliitikot vastaavat itselleen sopivasti mitä haluavat; useinkaan ei kysymyksiin vaan kertomalla omia, itselle tärkeitä asioita. Huoh.

Annika Saarikko, Suomen pelastaja

Nyt oma pulssi ja ärsytys nousee reippaasti huippulukemiin kun katson Annika Saarikon nostamista keisarinnaksi valtakunnan politiikan huipulle. Kuvio on sama kuin monen "Suuren Lupauksen" nostaminen on ollut aikaisemmin. Ei onnistunut Sipilä, ei Kulmuni ja  onhan noita  esimerkkejä siinä puolueessa - niinkuin muissakin - rutkasti. Silti se tuleva uusi on aina jotenkin erilainen muka, mahtava ja puolueen nousun takaava. Nyt tuntuu sekä puolue, että äikkäriltä palaava rouva itse saavansa maan asiat  kuntoon ja puolueen kannatuksen nousemaan tuosta noin vaan, omilla kyvyillä ja omalla mahtavalla persoonalla. Onnea matkaan - ole rehellinen ja aito, tee työtä ja jätä naistenlehtijulkisuus! Älä viekstele ja pelaa ikävää poliitikkopeliä. 

Voi kukkuluuruu vaan! Saas nähdä, miten tuossa käy. Ja ketä syytetään, kun se ei sitten onnistukaan. Itse ei poliitikko yleensä ole syyllinen mihinkään.

Kokoa on uudella äitipoliitikolla enemmän kuin edeltäjällään. Onko osaamista ja pondusta kokoa vastaava määrä? Toivottavasti; maa tarvitsee oikeasti järkeviä otteita ja muutakin, kuin oman itsensä nostamista. 

Selvähän on, että Saarikko valitaan, on häntä tuohon pedattu jo niin aktiivisesti.

Onnea vaan, rouva Saarikko!

Otetaan lisää kahvia ja katsotaan kukkia, nautitaan kesästä.
Politiikka menköön omia  latujaan - niinkuin se meneekin

Vettä tulee taivaan täydeltä

Vettä sataa. Ränni vuotaa.

Istahdin tähän. Tarjoitus oli mennä lenkille koiran kanssa ja viedä kirjoja kirjastoon ja viedä muovit, pahvit ja metaaliroskat kierrätyspisteeseen.

Mutta sitten aukeni  taivaan vesihana oikein kunnolla. Sade kohisee alas. Nyt sitten odottelen sateen laantumista ja kuuntelen radiota.

Kela ei ehdi vastailemaan asiakkailleen

Nuorimmaiseni, vielä kotona asuva nuori, meni treeneihin. Käy joka päivä salilla treenaamassa,  joskus kaksikin kertaa. Yhden viikonpäivän on yrittänyt pitää vapaata kyllä mikä on hyvä. Hänkin on nyt lomautettu työstä, jonka sai vasta keväällä ja ehti olla töissä vasta pari kuukautta. Hän ei nuorena henkilönä ja ilman ammattitutkintoa olevana saa työttömyyskorvausta Kelalta. Viesti tuli viime viikolla, noin kuuden viikon odottelu jälkeen. Miksiköhän sitä asiaa ei ehditty kertoa aikaisemmin?

Kelan asiakkuus on harvalle iloinen asia. Sinne mennään, kun apua tarvitaan ja nyt keväällä ja kesällä apua tietenkin tarvitsee moni. Työttömyys ja lomautukset saavat ihmiset epätoivoisiksi. Mistä raha asumiseen, ruokaan?

Keväällä oli muuten eri työttömyyskassoissa sekä Kelalla auki toimeentulo- ja työttömyystukihakemusten käsittelijöille paljon paikkoja. Hainpa niihin minäkin, myös oman liiton kassaan. Aika paljon tiedän kokemusperäisesti työttömyydestä! No, yllätys ei liene, että en saanut paikoista yhtäkään enkä päässyt edes haastatteluihin. hakijoita varmaan riitti ja joukossa oli senkin alan huippuosaajia pilvin pimein. Näin aina.

Lähdetään maalle kun hän tulee kotiin, kaikki lapseni tulevat mukaan ja ollaan yhdessä mummilassa pari päivää. Itse jään hiukan pidemmäksi aikaa varsinkin jos pääsen mustikkametsään!

Lauantaiksi on luvattu pahoja tuulia, ukkosta ja jopa myrskyä. Siellä metsän vieressä maalla vanhassa talossa myrsky ja ukkonen on kurja koska salama on jo pari kertaa lyönyt ihan lähelle taloa ja navettaa pihapiirissä ja jopa taloon - kaikki sähköt on pantava pois päältä. Puita kaatuu ja tuhoja saattaa  tulla. Nythän tuhoja on jop ennustettu eripuolille maata.

Mukavaa kesää, lukija!

Kesän ihanuus ja työnhaun syövyttävä loppumattomuus

Ihana pensseli on tämä pörriäisten suosima pensseli!

Ollaan kesän keskivaiheilla. Kesä on ollut ihana, monella tavalla. Ensin helteinen, tosi lämmin alkukesä ja kukkien ja kasvuston ihana värikkyys, tuoksut ja lintujen äänet. Nyt rankkasateet ja ukkoset keskellä parasta kasvukautta. Vettä on tullut välillä kuin saavista kaataen, sitten minuutin päästä taas paistaa ausinko.

Ukkosta, hellettä ja vesisateita: kesä!

Tämä vanha lilja kasvaa jossain
puolivillinä

Eilen tuuli niin, että puiden suhina ja kohina tuntui melkein epätodelliselta. Menin metsään ka katsoin, kuinka puut taipuivat, kuuntelin kohinaa ja suhinaa ja mietin, kestävätkö puut pystyssä. Oksia putoili mutta puut pysyivät pystyssä. Oli mahtava olla keskellä kohisevaa tuulta! Kuului vain tuulen äni, ei mitän muuta!

Luonto on aina ihana - sitä varmaan täälläkin toistelen loppumattomasti. Jokaisella on varmasti se joku, yksi asia joka on itselle erityisen tärkeä ja hyvä asia elämässä. Itse tykkään puista, kukista ja kasveista - luonnosta.

Tykkään tietenkin kymmenistä muistakin asioista - ja on ihanaa, että voi nauttia vaikkapa kirjaston kirjojen lukemisesta, käsitöistä ja sukkien neulomisesta ja aina aika ajoin ihmisten seurasta, ruuan laitosta ja lasillisesta ja toisestakin hyvää - tai vaikka keskinkertaista - viiniä.

Koira on hieno kaveri; sen seurasta saan nauttia joka päivä.

Yritän saada näistä loppukesällä siemeniä. 

Kiitollisuus auttaa kun on vaikeaa, oikeasti

Kun on vaikeaa elämässä - ja sitähän tässä on ollut, enemmän ja vähemmän - on tärkeää, että on vaikka kuinkakin pieniä aiheita joista osaa olla kiitollinen. Aloitin joskus vuosia sitten tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa. Silloin oli todella mustaa ja synkkää elämässä ja kiitollisuuslistojen kirjoittaminen auttoi. Minulla oli terveys, lapset, koti ja ruokaakin. Työ oli mennyt ja rahaa ei ollut juuri ollenkaan, parisuhde helvelitillisessä tilanteessa ja koko elämä tuntui epäoikeudenmukaisen vaikealta. Välillä  oli vaikea keksiä aiheita, mistä olla kiitollinen. Nyt en enää kirjoittele listoja mutta muistan olla joka päivä jostain kiitollinen. Tai iloinen, tyytyväinen.

Parisuhdetta ei ole vieläkään, kaverit ovat liuenneet kauas jonnekin, osin omaa syytäni kun en ole jaksanut enkä osannut pitää yhteyttä . Ja itseäni hävetti oma tilanne niin, että en halunnut olla kehenkään yhteydessä. Siksi olen nyt aika lailla yksin - ja nytkin työtön, rahaton... Huokaus... Mutta onhan koti, on lapset ja koira, luonto ympärillä. Ruokaa ollut joka päivä, ainakin jonkinlaista.

Maalla saa puuhata perinteisiä asioita

Sukat langan tähteistä. Pitsineule-harjoitus

Olin viime viikon maalla, äidin ja parin lähisukulaisen kanssa. Puuhailin puutarhassa, tein porukalle ruokaa ja viihdyin hienosti, kun sain nukkua aitassa, istua illalla tuvan pöydän ääressä ja neuloa kun muut katsoivat telkkaria. Juotiin viiniä ja pelattiin korttia. Sellaista tuttua, kotoisaa.

Kävin kävelyllä tutuissa metsissä ja järven rannoilla. Ihmettelin käen kukuntaa keskellä yötä ja vielä heinäkuussa - kolme käkeä on kukkunut kilpaa lähiseudulla tänä kesänä. Raivoisa käpytikka on ryöstellyt pikkulinnun pesiä ja ruisrääkkä on äännellyt takapellon laidassa. Härkälintu uiskenteli järven rannalla rauhaisana iltana.

Pihassa ärhenteli uusi vieras kissa - kaunis ja ihmisille kiltti mutta tappeli äidin kissan kanssa niin, että kisu piti käyttää lääkärissä. Nyt se kulkee kaulurin kanssa kun kyljessä on ammottava aukko tappelun jäljiltä.

Ulkona on valoisaa vielä myöhään illalla

"Kiitos hakemuksesta. Et tällä kertaa ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Viikon olen nyt taas ollut kotona, olen hakenut jälleen keskimäärin yhtä työtä joka päivä. Tiistaina laitoin kolme hakemusta. Tänään yhden. Viikonoppuna en yhtään. Osa työhakemuksista tulee väkisinkin tehtyä vähän vasemmalla kädellä. Ei jaksa aina panostaa tarpeeksi - mutta tietenkin tiedän, että kun ei panosta kunnolla, ei työtä saa.  Ei hakemuksiin saa välttämättä vastakaikua muutenkaan, vaikka kuinka satsaisi aikaa, tutkimusta ja mietintää ja olisi omasta mielestä juuri nappiin osuva huippuosaaja siihen työhön - sen olen jo miljoona kertaa huomannut.

Olen nyt hakenut aika outojakin paikkoja, omaa kokemusta ajatellen. Saa  nähdä, tuleeko vastauksina takaisin muuta kuin "Kiitos hakemuksesta. Et ollut jatkoon päässeiden joukossa."

Valtion työpaikat tuntuvat itselleni olevan kaikkein nihkeimiä. Ei sitten millään irtoa edes haastattelua. Sitkeästi olen niihin hakemut. Tänään tuli yksi vstaus:"Hakemuksia tehtävään saapui 89 kpl. Valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun. Tehtävään valittiin NN"

Nyt ei ole oikein näkyvissä uusia avoimia paikkoja mihin voisi heittää hakemuksen joten taidan pitää pienen, muutaman päivän tauon ja odotella, josko jostakin tulisi edes jonkinlaista vastakaikua - eli siis edes pienesti vihreää valoa tehtyihin hakemuksiin. Haastattelupyyntö! Työtarjous!!

Hilloa ja mehua - mutta missä niitä voi säilyttää?

Siinä ovat, kattilassa. 

Ensimmäiset hillot

Ostin eilen laatikollisen mansikoita. Polkaa. Priima mansikka maksaa 40 euroa per laatikko, jossa on 4 kiloa marjaa, 8 litraa. Vieressä oli märkiä kakkosluokan mansikoita 17 eurolla laatikko. Ostin sellaisen ja tein hilloa. Syötiin lapsen (=nuoren) kanssa ensin marjoja niin paljon, kuin jaksettiin ja lopuista keitin hilloa. Käytin kaapista löytyneen pari vuotta vanhan hillosokerin tuohon - mietin, meneekö hillosokeri vanhaksi; tuoreena kaupasta ostettuna se on aivan valkoista ja jonkin aikaa kaapissa seisoessa väri muuttuu keltaiseksi. Hmm? Sokeri itsessään ei tietenkään vanhene jos sitä säilyttää kuivassa kaapissa.

Kahdeksan lasipurkillista hilloa tuli satsista. Nam, oikein makoisaa!

Kohta saa metsästä mustikoita, vaapukoitakin. Ja metsämansikoita. Tänään näin ensimmäiset pienet kantarellitkin! Katsotaan, mitä saa kerättyä ja keitettyä - meillä ei ole pakastinta joten kaikki on keitettävä. Jääkaappiin mahtuu rajallisesti purnukoita joten täytyy jotenkin keksiä, miten säilyttää tuotokset. Kellari olisi aika kiva! Tai vaikka kylmiö. Tai pakastin, tietenkin...

Säilytä paikkasi jonossa. Kiitos, että odotat

Jonottelen tässä pankin asiakaspalveluun ja ajattelin hyödyntää ajan pälisemällä jotakin ei-niin-tärkeää. Jonotus on kestänyt jo iät ja ajat ja vielä tuntuu kestävän. "Edelläsi on puhelu" sanoo nauha välillä, sitten kertoo, että olen numero 11 jonossa.

Kova ruuhka pankin asiakaspalvelussa

Yritän päästä asiakaspalveluun ja pyytää lisää aikaa laskuille. Kuukauden työttömyyden jälkeen minulla ei vieläkään ole mitään tietoa, milloin voin saada työttömyystukea. laskuja tulee, ruokaakin pitäisi edes vähän syödä ja asuminenkin eli vuokra ja muut velat maksaa. tilanne on kinkkinen. Katsotaan,saanko apua maksuaikaa pidentämällä. Peukku pystyyn!

Huomisen jälkeen muuttuu tässä blogissa jotakin - en muista mitä - joten voi olla, että tämä on viimeinen postasu. Olen aloittanut tämän blogin, kun minulla oli maksullinen sähköposti Elisalta ja nyt kun sitä ei enää ole, en pääse vaihtamaan tunnuksiani. Katsotaan, avaanko ehkä toisen,  erilaisen blogin jos tätä ei enää päse päivittelemään. Aika lailla yksitotista tämä teksti täällä meikäläiseltä onkin. Aika lailla saa jauhan joka kerta - tylsää!

Pakkailin hetki sitten tavaraa, jota otan mukaan maalle. Vettä pari isoa kanisteria, koiran ruokaa, pyyhkeitä, lakanoita ja käsityöt, lukemista. Aitassa on valmiiksi jo vaatetta, joita voi käyttää pihahommissa ja muutenkin kotona. Ruoka ostetaan paikallisesta kaupasta.

Olisi kiva päästä veneilemään järvelle - katsotaan, onnistuuko.

Paikkasi jonossa on kuusi

Koira nyhjää vieressä. Se tietää, että olemme lähdössä ja ihmettelee, miksi vielä istun tässä emmekä lähde menemään. Ehkä kohta jo pääsemme  lähtemään!

Lihapiirakka toiveen mukaisesti sukulaisille

Kävin tänään kirjastossa. Olen lueskellut jonkin verran, aika dekkaripainotteisesti. Nyt on menossa karin Slaughterin kirja, sitä ennenluin taas Lee Childiä. Jotain tietokirjoja  ja kaunoakin on tullut lainattua, mutta aika huonosti osaan nykyisin keskittyä mihinkään erityiseen. Sama käsitöissä. Aloitin pitkähihaisen puseron tekemisen noin kuukausi sitten mutta sen aloituksen jälkeen olen neulonut kolmet sukat. Kärsivälisyys poissa, en jaksanut jatkaa isoa puseroa vaikka se on ihan kiva. Sukat syntyivät  nopsaan, viikossa tulee helposti pari, ehkä melkein kaksi. Nyt kokeilen pitsisukan tekoa taas. Etsin sopivan helpon ohjeen netistä ja kilkuttelen nyt siniset pitsisukat valmiiksi!

Paikkasi jonossa on kaksi 

Kohta, kohta pääsen esittämään asiani! "Otamme puhelusi vastaan mahdollisismman pikaisesti." Maksaakohan tämä jonotus? Varmasti, onhan kyseessä panki. Hinnasta ei nauha kerro mitään. Hilpeä naisääni vaan hokee tuota  jonotusasiaa melkein taukoamatta. "Meillä on edelleen jonoa. Kiitos, että jonotat." Mitäs kiittämistä jonottamisessa on?

Paikkasi jonossa on yksi

Jess! 

"Kuinka voin auttaa?"

Siirrän puhelusi toiselle asiakaspalvelijalle.  Jonotusaika on korkeintaan viisi minuuttia.

Lopputulema:  Saan maksaa pienempää summaa ja hiukan isompaa korkoa  jonkin aikaa. "Soita sitten meille uudestaan kun saat asiasi kuntoon."

Kiitos. Kyllä toki.

Kuuma kesä ja luonto työttömän ilona

Kuuma kesätyö joillakin. Tietöitä on nyt paljon kaupungeissa ja maanteillä.

Kesäkuu loppuu huomenna - ja samalla ilmeisesti kuumat kelit.

Kun mittarissa on lähemmäs 30 astetta, tuntuu oikeasti tosi kuumalta. Liian kuumalta, vaikka kuinka lämpimästä tykkäisikin. Luonto ei taida näillä leveysasteilla, pohjoisella pallonpuliskolla, tällaisesta säästä oikein välittää.

Pari kunnon sadekuuroa - mielellään rauhallista sadetta vaikka pidempääkin, sitten taas aurinkoa - olisi nyt paikallaan.

Luonto auttaa työtöntä työnhakijaa jaksamaan

Mesiangervo jo kukassa

Luonto on ollut kaunis, niinkuin se tietenkin aina on. Nyt, kun olen työtön, olen tehnyt pari kunnon kävelyä koiran kanssa melkein joka päivä.  Aina ei ole kuumuudelta meistä kumpikaan jaksanut pitkää kävedlyä ja koirakin on etsiytynyt varjoon ja rojahtanut siihen läähättämään. Metsässä ja pienemmillä kaduilla ollaan kävelty ja olen haistellut ja katsellut sireenejä, kieloja, alppiruusuja, pihlajan kukkia, marja- ja hedelmäpuiden kukkia.... Ihania, tosiaan. Nyt alkaa olla vihreä kausi luonnossa kun iso osa on kukkinut. Puutarhoissa näkyy pioneja, ruusuja ja jasmikkeita.

Mesiangervo kukkii nyt jo joissain paikoissa, tuoksuu keskikesälle.

Itse olen saanut pidettyä kiinni omasta tavoitteesta: ainakin yksi työhakemus päivässä. Joinain päivinä se  ei millään, ei mitenkään jaksa innostaa mutta olen saanut kuitenkin hakemuksen rustattua. Kun ei ole inspiraation varjoakaan tekemisessä, ei hakemuksestakaan varmasti aina ihan priima tule. Minulla on onneksi muutama hakemus- ja ansioluettelopohja, joita voi aika pienellä vaivalla muunnella eri hommiin.

Rannalla on mahtavan hienoa katsella maisemaa. Härkälinnut uiskentelivat
tuossa mutta kuvaan eivät jääneet. Kuva otettu juhannuksena noin klo 23.

Työnantajan markkinat jylläävät

Ruusujen aika on nyt

Haen erilaisia hommia, kaivelen vapaita työpaikkoja Te-toimiston, Oikotien, Duunitorin ja Monsterin sivuilta ja Facebookista. Tietenkin haen ensisijaisesti sellaisia töitä, joihin oma ammattitaito on hyvä mutta myös muuta. Nyt hakijoita on vain niin paljon, että työnantajilla ei ole mitään vaikeuksia saada juuri prikulleen sellaista työntekijää, kun haluaa. Sellaista, jonka ei tarvitse opetella hommaa yhtään päivää vaan hän on samantien ammattitaitoinen, tehokas ja tuottava. Tämän olen huomannut, kun olen jutellut työnantajien kanssa; jos noin 12-18 ammattiosaamisen vaatimuslistalta puuttuu yksikin osaamisalue tai se ei ole ihan tuore, ei paikkaa saa. Palkka saattaa silti olla vain reilut 2000 euroa kuukaudessa. On totisesti työnantajan markkinat nyt - sen kun valitsee parhaan päältä.!

Märkä talvi oli liikaa Terijoen salavalle ja se kaatui ja joutuu haloiksi

Ehkä sitkeys palkitaan. tai sitten ei. Juhannusta ennen minulle ropisi sähköpostiin iso kasa "Kiitos hakemuksesta mutta valitettavasti valintamme ei nyt kohdistunut sinuun" -viesti. Huomasi, että rekrytoijat olivat lähdössä lomalle ja hoitivat asiat loppuun ja ilmoittelivat hakijoille tilanteen. yhteen hakemaani pikkaan oli 265 hakijaa - kyseessä oli kuitenkin sellainen työpaikka, johon vaatimuksena oli korkeakoulutukinto ja asiantuntijakokemusta vähitään viiden vuoden ajalta. Masentavaa - omalta kannalta.

Vanhat älköön vaivautuko, annetaan työt nuoremmille

Minun vikani on pääasiassa ikä. Näin luulen vaikka sitä ei kukaan sanokaan ja kysyttäessä kieltää. Paitse edellinen esimieheni joka loppukeskustelussa toukokuun lopussa sanoi, että ikäistäni henkilöä on hasteellista palkata edes määräaikaiseen työhön koska ... no koska nyt näin on ja monet luulevat, että kun ihminen on yli 50-vuotias, alkaa kiinnostuksen kohteet  olla muualla kuin työssä ja sairaudet alkavat  vaivata ja sairauspoissaolot ne vasta kalliiksi tulevat.

Juhannusruusu epätarkkana

Näitä ennakkoluuloja vastaan on vaikea taistella. Itse en ole perusterveenä ollut sairaslomalla juuri koskaan - päivä kymmenesssä vuodessa, keskimäärin ja jos flunssaa on ollut, olen tehnyt työn etänä. "Tuo on poikkeus" sanoi tähän ex-pomo ja myönsi, että olen terve ja pirteä ikäisekseni (!!!).

Hän sitten palkkasi tiimiinsä 27-vuotiaan vasta valmistuneen naisen työhön, jota itseklin hain ja jonka olisin pystynyt hoitamaan. Kyseessä oli 9 kuukauden määräaikainen pesti.

Reilu kolmekymppinen tuore esimies palkkaa toki omaan tiimiinsä mieluummin nuoren naisen kuin kokeneen, itseään vanhemman henkilön. Äitinsä ikäisen. Huoh. Tätäkään ei takuulla saa sanoa  mutta sanoinpa nyt kuitenkin.

Pihan Kultasade oli reilu viikko  sitten mahtavan hienossa kukassa.

Suuntaan nyt parin viikon työnhausta vapaalle lomalle maalle - vaikka metsien marjat eivät vielä olekaan kypsyneet.

Sateita ja uutta työtä odotellessa!

Kuin täi tervassa - mikään ei huvita. Energia hukassa

Työt loppuivat viime viikolla, perjataina. Tarkalleen sanottuna puoli neljän aikaan kun esihenkilön kanssa kävelimme rappuset  alas ja hän suuntasi omalle autolleen, minä jalkaisin pois paikalta. Läksin hortensia-puska kainalossa kotiin päin. Olo oli tyhjä, mutta suunnittelin jo maalle menoa. Tuleva työttömyys pelotti, mutta ajattelin olla aktiivinen ja puuhailla, niin ikäät asiat eivät tarttuisi aivoihin. En halunnut alkaa kieriskelemään epätoivossa; yritän ajatella, että kyllä tämä tästä kirkastuu ja jotain aina tekevälle löytyy. Olen jo hakenut viime viikkojen aikana ties kuinka montaa työpaikkaa - mutta vielä ei ole tärpännyt.

Olin luvannut äidille, että menisin laittamaan pihapiirin istutuksia kuntoon - olen siellä jo käynytkin kolmen viikonloppuna ja sisko väleihin jäävillä viikonloppuina. Kaikki kasvaa kohisten, erityisesti rikkaruohot! Vähän voisi yrittää pitää pihapiiriä kunnossa.

Nokkoskeittoa tupituoreista nokkosista

Päälle kanamunaa ja juustoa. Namskuti!

Työhakemus kannattaa tehdä kun on positiivinen mielen vire, draivi päällä!
Tulin pois maalta maanantaina ja nyt tiistaina olen jotenkin ihan hukassa. Herään seitsemältä, juon teetä ja syön jotain, voileivät tai viilin niinkuin aina. Sitten menen työkoneelle... ei kun siis omalle koneelleni ja yritän keksiä, mitä työtä voisin tänään hakea. Tänään en saanut aikaiseksi yhtään hakemusta - yksi on puolitiessään. Muutama avoinna oleva paikka on listattuna haettavaksi - harmi kyllä, mikään ei ole kamalan kiinnostava. yksi on,mutta siinä on tosi paljon kovia vaatimuksia. Haen kyllä sitä, mutta itse ajatteeln, että pitää olla draivi ja hyvä mieli, kun hakee - muuten hakemuksesta tulee lattea ja huono. Tänään on olo niin matala ja lattea, että en saa hyvää hakemusta aikaiseksi.

Päivän aikana vetkuttelin asioiden kanssa. Sain pestyä koneellisen pyykkiä mutta siinä kaikki. En saanut keittiön kaappia siivottua, en silitettyä. Ei huvita mikään. Sain kyllä vastailtua yhden työpaikan työhakulomakkeen kaikkiin  yksityiskohtaisiin kysymyksiin ja latasin CV:n sivustolle mutta en saanut tehtyä hakumuskirjettä. Olen kuin täi tervassa tai muuten todella tahmea. Yritin luekskellä netistä uutissivustoja - mutta en saanut edes niihin kesktyttyä.  Väsyttää ihan sikana. Miten voi väsyttää, jollei mitään tee?

Raparperit on nyt parhaimillaan. Lämmitin raparpereja ensin
hiukan hellalla fariinisokerin ja kanelin kanssa, samalla kun
sekoittelin kauraryynit voisulaan ja sokeriin.

Jostakin luin, että banaanilla voisi pehmentää raparperin makua.
Siispä kokeilin. Kaksi banaania siivuttelin rapskujen päälle.

Onko kaikki työ oikeasti arvokasta? Ei minusta. Näin tosin pitää sanoa
Jotenkin tuntuu, että en vaan jaksa tätä ikuista työnhakemusrumbaa! Olen varmaan viime vuosina hakenut noin puolisen tuhatta työpaikkaa - siis aivan varmasti olen hakenut ylikin 500 työtä. Olen sitten saanut lyhyitä pätkiä, pieniä pestejä pienellä palkalla. "Sekin on arvokasta,että saat tuollaisia lyhyitä määräaikaisuuksia. siinä pysyy hyvin työelämässä kiinni" totesi te-toimiston virkailija minulle jokin aika sitten.

Paistoksesta tuli hyvää ja banaanit olivat kiva lisä maussa. Vaniljajäätelön ja kahvin
kera tarjoilin sunnuntaina ja kovin syöjät tykkäsivät.

Arvokasta? Saada olla töissä muutaman kuukauden siellä, toisen täällä. Jaa. Onko tosiaan näin?

TE-toimiston verkkopalvelu lähetti minulle haettavaksi kaksi työpaikkaa, johon en millään ole sopiva mutta  niitä on haettava, että en joudu karenssiin. No, haen sitten ja tunnen itseni idiootiksi: en täytä puoliakaan kriitereistä, ala on täysin vieras minulle.

Katsoin hetki sitten, mitä TE-toimisto nyt minulle suosittelee. Työtarjouksia sieltä lähetetään vain työttömyyden alussa joten muuten pitää itse aktiivisesti käydä siustolla. Yrittäjyys on nyt - ja ollut jo pitempään - päivän sana. Yrittäjyys on siitä hyvä ehdokas, että jollei yrittäjä-statuksella pärjä. on valtiolla pienemmät velvollisuudet maksaa korvausta. Itse en ole yrttäjäksi ryhtymässä; minulla ei ole sellaista tietotaitoa ja vielä vähemmän rahaa panostaa yrittäjyyteen, että eds unta siitä näkisin.

Rekisteröidyin myös VMP:n avoimiin työpaikkoihin. Kirjasin sinne, mitä työtä haen - asiantuntijatyötä omalla alallani, ehkä jotain muutakin, jota osaan tehdä. Aloin samantien saamaan ehdotuksia trukkikuskiksi, maalariksi, peltisepäksi, kylmälaiteasentajaksi ja raudoittajaksi. Olipa siellä  ehdotus myös muuttomieheksi ja iltasiivoojaksi. Ei ihan hakukriteerit mene näissä putkeen.

Lipstikka on kasvanut tällaiseksi kahdessa viikossa. Teinkin eilen
siskonmakkarasoppaa jonka maistoin pensaan yrtillä. Hyvää!

Olo on matalaa matalampi. Katsotaan,nouseeko se tästä. Ulkona kyllä on ihana kevätsää joten pitäisi yrittää nähdä valoisasti asiat. Ulkona tuoksuu omenapuut, pihlaja ja kielokin jo. Ja moni muu.

Näin siis tänään, kesäkuun kolmantena. Elämä jatkuu.

Kevät tuli, lumi suli ja työpaikkakin samalla alta suli

Heipä vaan, vanha kunnon sivustoni. Täällä olet ollut ja odotellut kuukausia, että vaivautuisin tulemaan ja kirjoittamaan muutaman rivin. Toukokuun lopulla vuonna 2020 kun on kulunut vajaa vuosi siitä,  kun edellisen kerran täällä kävin.

Voikukan ihana väri: Haluaisin puseron voikukan värissä!

Nyt sitten kokeilin, vieläkö pääsen tänne sisään ja näköjään pääsen.

Viime keväänä olin töissä, ihan ok mukavassa työpaikassa.  Se oli määräaikainen pesti eli tiesin jo alunalkaen, että työ loppuu 9 kuukauden päästä. Niin outo on ihminen kuitenkin, että toivoin koko ajan, että saan pudennyksen työpestiin koska minua kehuttiin ja sain paljon aikaiseksi. Ei tullut lisäaikaa mutta löysin uuden määräaikaisen työn - tällä kertaa vain neljän kuukauden ajaksi. Se loppui tänään.

Tuomen ihana kukat ja huumaava tuoksu. Hyönteisiä ei juurikaan.

Tänään olen siis ollut viimeistä päivää töissä. Viimeistä ikinä? En tiedä, toivottavasti vielä löydän työtä. Olo on haikea, vaikka tämä pesti oli lyhyt. Työkaverit olivat mukavia ja nyt on olo kumman tyhjä. Olen hakenut koko tämän pestin ajan töitä - mutta ei ole onnistanut, ei. Vielä.

Neljän kuukauden pesti tuntuu tosi höhlältä; miksi joku palkkaa noin lyhyeksi aikaa jonkun työhön, jossa pitää kuitenkin opetella uusia asioita ennen kuin on tuottoisa? No, iloinen olen toki, että ottivat minut.  Vaikka on haastava aina opetella uudet ihmiset, uusi työkulttuuri, uudet tietokone-ohjelmat... Silti,  töissä olo on aina parempi kuin olla työtön. Tämä työ oli "oikea työ" vaikkakin tosi pienellä palkalla. But it is over now.

Työpiste - etätöissä tyttären entisen työpöydän ääressä

Puoli neljältä tänään luovutin puhelimen, läppärin, avaimet pois. Kolmelta vielä tein viimeisiä hommia. Äsken oli töitä, enää ei ole. Aivot: ymmärtäkää! Olen työtön....

Kevät ja kesä: ihana vuodenaika!
Kukkia, puita, luonto kauniina.

Sain kukan ja suklaalevyn läksiäislahjaksi. Viimeksi, tammikuussa lopettaessani sain ison pullon Cavaa ja kukkakimpun sekä suklaata. Se skumppa-pullo on vieläkin korkkaamatta.

Nyt lähden pienelle kävelylle. Viikonloppuna totuttelen tilanteeseen. Tänään vielä rustaan yhden työhakemuksen - haastavaan hommaan mutta toivon kovasti, että sen saan.

Elokuun kuumat säät ja kesäflunssa

Rannalla koiran kanssa sunnuntaina. Ihana sää oli!

Linnut on syöneet
marjat vähiin

Elokuu loppuu kohta, on ollut olevinaan niin paljon kaikkea, että en ole tänne juurikaan ehtinyt.. Mitäkö on ollut? No, töissä tietty olen ollut ja viikonloput on elokuussa kaikki menneet maalla - olen käynyt äitiä auttamassa, marjojakin kerännyt ja puuhaillut tytär-juttuja äidin kanssa kaupassa käynistä ruuanlaittoon ja jutteluun...

Ei mitään ihmeellistä, mutta niin ne päivät menevät.

Asteri

Olen ottanut aika paljon kuvia ja ajattelin tulevana viikonloppuna, kun en mene minnekään vaan olen kotosalla, yrittää tehdä Ifolor-valokuva-albumin kesästä. Kai niitä on muitakin olemassa kuin Ifolor,  mutta se on tunnetuin. Katsellaan!


Nyt olen kesäflunssan kourissa. Yskittää, nenä valuu kuin avonainen hana. Ihan kuin näitä flunssia tulisi useammin kuin ennen... Pitäisiköhän näitä osata estää jotenkin - pesen kyllä käsiä ja yritän olla menemättä tirskujien joukkoon... No,  mite sekin on mahdollista; kaupassa tänään joku mies räki aivan estotta jogurttihyllyjen luona. Pyyhki sitten nenää käsiinsä ja alkoi hyplätä purkkeja. Yäk. Menin siitä pois.

Horsmankukista näin kaunista mehua!

Palailen viikonloppuna. Jollei tule jotain estettä. Kerroinko jo horsmankukkamehusta? Se oli kiva kokemus, hauska juttu - ja vähän kummallinenki. Täytyy kertoa ensi kerralla!

Nyt menen nukkumaan. Öitä!