Henkistä taistelua maksuhuojennus-anomuksen kanssa

Ikkunaprinsessa odottaa täytettä ruokakuppiin

Tänään on päivä kulunut nahkeassa matalalennossa. Joskus vain menee niin - ulkona on hieno ilma, mutta itsellä on olo kuin tahmassa kävelisi. Nukuttaa, vaikka ei pitäisi. Mikään ei huvita - vaikka pitäisi vaikka mitä puuhata.

Aamupuurolla päivä käyntiin. Maistuu omenasoseen kanssa.

Kukka ilahduttaa

Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
Kävin tietenkin koiran kanssa ulkona heti aamuvarhaisella. Kuskasin teinin junaan ja sitten mentiin kävelylle jo seitsemän tietämillä. Nappasin muutaman maahan pudonneen valkea kuulas-omenan jotka olivat pudonneet puusta pois omistajan pihasta. Omenapuut ovat tosi täynnä nyt - valkea kuulas on hyvä omena nyt syötäväksi, tähän aikaan kun ne eivät vielä ole ihan kuulaita! Olen järsinyt tänään puolisen tusinaa omenaa, valkeita kuulaita ja punakaneleita ainakin, pari huvitustakin. Niistä saa vitamiiineja - pysyy lääkäri loitolla nyt, varmaan. On se kyllä pysynyt loitolla ennenkin - ei ole näkynyt näillä nurkilla valkotakkeja. Näin sitten jatketaan, terveinä pysytään.

Koira odottaa, että heitän sille omenoita niinkuin maalla teen - siellä on tuhat ja yksi omenaa joten heitän niitä huonompia sille pitkään matkaan - koira hakee ompun muutaman kerran ja järsii sen sitten suuhunsa! Hauska tyyppi se on, hyvä kaveri.

Raikkaat pyykit, puhtoinen tuoksu. Ihanaa, kun voi kuivattaa pyykit pihalla. 

Hakemuksia ja anomuksia

Pyykkipoika meni rikki.
Pientä askartelua, osaan varmasti.

Tein yhden työhakemuksen, lähetin menemään. Enempää en tänään jaksanut. Tai siis energiat on niin vähissä, että en saanut aikaiseksi. Iltapäivällä tein myös hakemuksen yhdestä teinin harrastus-maksusta: Anon alennusta kurssimaksuihin, koska oma rahatilanteeni on niin huono. Laitoin huiman määrän liitteitä hakemukseen - maksukuitteja ja tositteita rahatilanteesta. Oppilaitos on kunnallinen joten  toiminta antaa mahdollisuuden ainakin hakea maksun kohtuullistamista, jos lapsen perheellä on kireä taloustilanne tai muutoin sosiaalisia ongelmia.

Tein hakemuksen käsin kuten neuvottiin. Allekirjoitin sen. Viime viikolla olin käynyt printtaamassa lomakkeen kirjastossa, tänään kävin skannaamassa sen eteenpäin. Alkuperäinen piti viedä oppilaitokseen, skannattu lähettää sinne sähköisesti. Tunsin itseni koko homman ajan jotenkin likaiseksi. Syylliseksi. Kuin olisin pahanteossa, niinkuin mummi olisi sanonut. Kai tavallaan olinkin; onhan minulle aina opetettu, kotona ja koulussa, että pitää omat asiat kuntoon itse hoitaa.

Uhh. Vein hakemuksen oppilaitokseen pari tuntia sitten. En ilennyt mennä kansliaan joten laitoin hakemuskirjeen postilaatikkoon joka on kiinnitetty seinään oven viereen. Hävetti ihan pirusti!

Villiviini tekee ahkerasti lehtiä vaikka sitä leikkeleekin aika roisisti.

Oman tilanteen hyväksyminen, ei se helppoa ole
Totuus on, että jollen saa alennusta hintaan, joudun ottamaan teinin pois harrastuksestaan - jossa hän on ollut 3-vuotiaasta saakka ja tarkoitus olisi suorittaa kaksi loppukoetta kevääseen mennessä. Se on tärkeää jo jatkon suhteen ja erityisen tärkeä hänen itsensä kannalta - hän on menestynyt hyvin joten olisi kiva saada vielä jatkaa. Uskon, että asia hoituu, varmasti niin.

Tämä hakemus, tai anomus kai se on,  on ollut suuri syy kehnoon oloon jo useiden päivien ajan. Olen jahkaillut sen täytön kanssa vaikka oikeasti sen saa nopeasti tehtyä. Nolous, häpeä, ihmeen odottelu (lottovoiton???!!!) on saanut minut jättämään homman viime tippaan. Pari viikkoa on mennyt miettiessä asiaa! Nyt se on vihdoin tehty - toivottavasti saan unohtaa tuon nolouden pian! En tiedä milloin vastaus tulee - luulen, että johtokunta käsittelee ne jo ensi viikolla.  Jollen saa alennusta, tuntuu olo varmaan vielä kaameammalta. Pienellä paikkakunnalla asuva ei mielellään kertoile omasta ahdingostaan muille - se on noloa! Nyt ei vaihtoehtoa. Rahat on tiukemmassa, tilanne kireämpi kuin koskaan - opiskeluaikaan oli tiukkaa, mutta ei tällaista. ja nyt on vastuu lapsesta ja kolmesta eläimestä. Opiskeluaikana pystyi menemään siivoamaan muutamaksi päiväksi - sillä palkalla sitten pystyi syömään. tai meni tarjoilemaan, keittiössä sai syödä ilmaiseksi. Nyt on toiset ajat, eri maailma.

Minulla on itsellä nyt kukkarossa 1,10 euroa rahaa. Tilillä ei kai ihan sitäkään.Seuraavan kerran saan rahaa kun lapsilisä tulee ylihuomenna - mutta se menee laskuihin kokonaan. Sitten ehkä saan lainattua jonkun kympin ruokiin. Työttömyystuki tulee noin  seitsemäs päivä. Tiukkaa tekee  nyt - siksi pysyttelen täällä kotosalla ja ottelen kuvia, jahka viitsin, näiltä kotikulmilta. Kun kuvaa, näkee maailman hiukan toisin. Pieni - usein kaunis - pala kerrallaan.

Money, money

Kävin oikeusaputoimistossa kyselemässä oman ja lapsen tilanteesta kesällä. Siellä juristi sanoi minulle kaunistelematta, että olen köyhä, uus-köyhä. Se säpsähdytti. En ole niin itseäni kokenut - en kai ole halunnut. Aikaisemmin elin ihan toisessa kuvitelmassa, mielikuvassa. Mutta tottahan se on. Kai... Tälle hetkellä ainakin - ehkä vielä joskus olen rikas!!!

Äidin luo auttelemaan en nyt myöskään pääse. Eletään hetki kerrallaan - niinkuin aina paras tapa onkin!

Versoo se, lujasti!

Elokuinen metsä kutsui: kaunis on!

Siinä se jo on, keltainen vaahteran lehti.

On elokuu, kanerva kukkii ja metsä on täynnänsä sieniä. Kun ei sada, ilma on ihana hengittää - metsässä tosin tuntee selvästi mätänevien sienten hajun. Joskus näkee valtavia mustia mätäneviä sieniä - usein kai jotain lehmäntatteja - metsässä ja haju on sitten sen mukainen.

Hyvin on vehreää kalliollakin. Kuivuus ei kiusaa tänä vuonna.

Koivun punikkitatti

Tänään aamulla oli kiva kävellä lenkki metsässä koiran kanssa. Työttömän "iloja" lienee, että pääsee kävelemään metsään vaikkapa keskellä kirkasta aamupäivää. Metsässä ei näkynyt ketään, missään. Ei ihmisiä, ei eläimiä. Taisi siellä pari lintua pyrähdellä kuusen latvuksissa, mutta iso osa muuttolinnuista, varsinkin hyönteissyöjistä, on jo lähtenyt etelään. Eipä muuten ollut hyönteisiäkään kiusaksi saakka metsässä! Hirvikärpäsiin en ole vielä ollenkaan törmännt ja punkkeja ei ole ollut hetkeen turkista tai omasta nahasta kerättäväksi.

Puolukat ja mustikat sovussa

Puolukoita pitäisi lähteä keräämään - mehua ja hilloa olisi kiva saada ja voisi tehdä vispipuuroa! Vielä en ole tänä vuonna puuroa tuoreista marjoista vispaillutkaan. Mustikoitakin voisi vielä saada yhteen soppaan. Metsästä saa mielen virkistyksen lisäksi paljon kotiin kerättävää.

Metsä - ja luonto ylipäätään - on kaunis, melkein aina. Hyvä mieli tulee, kun siellä taapertaa. Ainakin vähän parempi olo tulee kun sinne menee vaikka murheet välillä meinaavat kaataa ihan maahan. Itse suren taas kerran rahan puutetta; laskuja ja laskumuistutuksia tulee pakollisista jutuista vaikka rahaa ei ole. Elän periaatteella, että mitään, paitsi ihan, ihan pakollista ei osteta - yksinkertaisesti siksi kun ei voi ostaa; ei ole rahaa. Mutta kun teini nyt aloitti lukion, on tuokin viisaus ontto: lukioon on pakko ostaa vaikka mitä, vaikka tosiaankaan varaa ei olisi. Mutta enhän voi sanoa omalle lapselle, että et voi mennä lukioon kun äiskällä ei ole rahaa kirjoihin ja tietokoneeseen. Ne rahat yritän kaivaa vaikka mistä. Koulutus ei välttämättä onnea tuo - sen olen itse nähnyt - mutta antaa se paremmat eväät kuin jollei kouluja käy. Näin ainakin, jos iyse haluaa opiskella.

Olemme nyt ihan lirissä kaiken elämän kalleuden kanssa ja ruokarahat on todellakin jo käytetty kaikki, kirjoihin ja vihkoihin, matkalippuihin ja muuhun "pakolliseen". Nyt sitten vielä kännykkälasku, nettilasku ja sähkö.... AAAARRRRGGGHHH.

Kanerva kukkii kauniisti. Väri on ihana - erityisesti harmaata vasten.

Parin päivän päästä tulee lapsilisä ja se menee nyt sitten sähkölaskuun ja puhelimeen. Jatketaan perunan ja kananmunan syöntiä, niitä on onneksi jonkin verran jääkaapissa. Makarooniakin on onneksi pari pakettia, joitain säilykkeitä! Puolukoista, mustikoista ja puolivillistä omenapuusta haetuista omenoista saan ainakin itselle syötävää. Teinille pitää kehittää jostain jotain parempaa! Tällaisia murheita voi paeta metsään - vaikka metsä ei niitä parannakaan. Mutta se metallin tuntuinen jääkylmä panta rinnan ympärillä hävisi hetkeksi. Nyt se taas tuntuu - kuin jääkylmä kuristin.

Ahistaa!

Mistä ihmeestä saisin rahaa - mistä työtä, josta palkkaa maksaa sähkö ja kännykkälasku?

Käsityö: niistä juttua piisaa

Pitsinäyttelyssä. Itse pitsintekijä keskustelee näyttely-vieraan kanssa taustalla

Pitsinäyttelyn huolella tehty käspakka

Käsityöt osaksi elämää jo lapsuudenkodissa
Käsityöt ovat kuuluneet omaan elämään aina - jostain muutaman vuoden ikäisestä olen näprännyt kaikenlaista käsillä. Mummi opetti neulomaan ja virkkaamaan ja jossain vaiheessa kouluikäisenä innostuin kirjomaan ja tekemään ristipistoja. Sitten, aikuisena, olen myös kutonut mattoja, poppanoita, pyyhkeitä ja keinutuolinmattoja sun muuta kangaspuissa. Mummillakin oli kangaspuut - hän oli kutonut ja ommellut, neulonut ja virkannut itse melkein kaikki kodin tekstiilit joita vieläkin voi ihailla hänen entisessä kodissaan. Mummin ja vaarin koti on meillä jälkeläisillä kesäpaikkana, hieno vanha maalaistalo. Siellä on säilynyt paljon kaikkea - esimerkiksi aivan upeita pellavalakanoita jotka hän on itse kutonut omista pellavista vuosikymmeniä sitten, virkannut niihin pitsit ja merkannut kaikki lakanat ja pyyhkeet joko ristipistoin tai muulla tavoin kirjomalla.

Pakko ennen, harrastus tänään
Naiset tekivät aikoinaan käsitöitä jo ihan pakosta - aikoinaan, joitakin vuosikymmeniä sitten, ei ollut tapana ostaa valmista, eikä valmista varsinaisesti myytykään. Varakkaammat ihmiset hankkivat tietenkin tekstiilinsä ostamalla niitä myyntiin käsitöitä tekeviltä naisilta ja vaatteita vaattureilta, ompeijoilta.

Näyttelyn työt hämmästyttivät upeudellaan.
Monet töistä todella suuritöisiä, kuten tämä liina

Äiti on kertonut, että hänen lapsuudessaan ei saanut istua tyhjin käsin paikoillaan, lukea ei saanut ennen kuin illan tullen. Jollei ollut mitään "kunnon työtä" tehtävänä, kuten maatilan varsinaisia töitä, piti istuessa vähintäänkin tehdä käsitöitä - kapioita tai jotakin ristipistoa tai muuta.

Pyöreitä, soikeita, neliöitä - kaiken kokisia, mallisia: Kaikki hienoja!

Kirjontaa yhdistettyinä pitseihin.

Nyt maailma on tuoltakin osin muuttunut ja käsityöt ovat tänä päivänä useimmille harrastus jos sellaisesta tykkää. Pitsit eivät tällä hetkellä tunnu olevan niin suosittuja kuin nopeammin tehtävät neuleet ja kangastyöt. Eri asiat kiinnostavat käsitöissäkin, ajasta riippuen.

Pitsimestarin upeita töitä esillä 

Yksityiskohta pitkästä liinasta

Moni tykkää. Kävin pari päivää sitten yksityishenkilön virkkauksia esittelevässä näyttelyssä. Jo eläkkeellä olevan naisen lapset olivat järjestäneet äidilleen pop-up käsityönäyttelyn jonne oli tuotu satoja upeita pitsejä esille. Pyörryttävä kokemus: miten yksi ihminen on elämänsä aikana ehtinyt tehdä sellaisen määrän toinen toistaan upeampia käsitöitä?

Nainen on kuulemma ollut ikänsä keittiötöissä joista ei erityisemmin pitänyt, kasvattunut lapset ja kaiken vapaa-aikansa käyttänyt virkkaamiseen. Huikaisevan hienoja, mahtavia!

Juttelin naisen kanssa - hän kertoi, että ei ole oppinut lukemaan virkkuu-malleja - silti pöydillä oli malleja, joita olen nähnyt muuallakin. Hän siis on katsonut valmiita pitsejä, tehnyt sitten omasta muistista työt - tai miten sitten lie on tehnytkään - ei noita varmaan ihan omasta päästä voi kuitenkaan kehitellä, katsomalla. Varmaan vähän kuin musiikin tekijät jotka oppivat soittamaan kappaleita ulkomuistista.

Mummin tekemä pitsipeitto ja oma, oppikoulun aikaan
villalangalla kirjomani tyyny. Kässähissaa!

Oman lankalaatikoston siivousta

Tämä neule vuosi sitten hankituista langoista
valmistui jokunen viikko sitten.

Omat käsityöni ovat vaatimattomampaa laatua; tai no, ihan erilaista kun en juuri pitsejä ole virkannut,  vielä vähemmän nyplännyt. Nypläys on muuten laji, jota en ole ikinä edes kokeillut! Olen virkannut ja neulonut - virkkasin sen sipulipussin josta kerroin muutama blogiteksti taaksepäin. Siihen tuli yksi moka: en ollut tajunnut, että ketjusilmukkavirkkaus venyy niin valtavasti kun pussiin laittaa painoa eli sipuleita. Huh huijaa - sehän venyi metrin mittaiseksi kun laitoin pussiin sipulit. Oppia ikä kaikki - saimme äidin kanssa hyvät naurut kun ripustin pussukan tuvan keittiö-nurkkauksen seinälle. Pussi roikkui lähes maahan saakka. Mamma mia!!!! Nyt lupasin tehdä uuden; mietin vain, pitäisikö pussukka tehdä kovasta ja ohuesta puuvillalangasta aika pienellä koululla niin ei veny niin paljon.

No. Olen neulonut vanhoja, laatikoihin jämähtäneitä lankoja ja keskeneräisiä neuleita. Yksi pusero ja siihen tehty kaulaliina on valmiina, toisen pitäisi valmistua ihan pian.Sitten on vielä jäljellä kaksi muuta keskeneräistä - vihreä villapaita kunnon villalangasta ja sitten ruskea-kuparinen villatakki jonka aloitin monta vuotta sitten mutta jätin kesken. Puran vaikean palmikkomallin ja teen sitä jotain muuta. Sitten on monta sukkaa ja lapasta joihin olen keksinyt oman mallin - mutta  jättänyt ne kesken....

Tämä neule on aloitettu joskus vuosia sitten.
Pian se valmistuu - syyskuussa laitan sen päälle!

Työttömän töitä: siivousta, järjestelyä ja käsitöitä!
Nyt työttömänä olen päättänyt saada nuo asiat kuntoon, siivota muutenkin kotia roinasta ja ylimääräisestä tavarasta.

Käsityötarina jatkuu tulevissa postauksissa, pitsityöt olivat niin upeita, että omat neuleet ja ompelukset näyttävät tosi amatöörimäisiltä. Silti taidan nyt siirtyä neulomaan tuon keltaisen neuleen hihan valmiiksi, että saan sen käyttöön hiljalleen kun säär viilenevät.

Hento kiille tekee neuleesta aika kivan! Kiille tosin ei näy kuvassa juurikaan.

Ehdottavat palkatonta harjoittelua, kele

Työnhakijan työpiste, kotoisasti keittiön pöydän ääressä...

Työnhakua kuuluu tähänkin, niinkuin muihinkin päiviin. Työttömän työtä on työn haku - siitä palkka on työttömyysavustus. Laitoin pari työnhaku-kirjettä eteenpäin hetki sitten; haen nyt hommia, joita osaan tehdä ja joita olen tehnyt nuorena. Katsotaan, miten käy. Oman alan työtä johon kokemusta on, ei tunnu pääsevän.

Kymmeniä työpaikkoja olen hakenut kevään jälkeen. Piilotyöpaikatkin yritän kaivaa esiin - vielä ei ole tärpännyt. 70 prosenttia henkilöistä, jotka työllistyvät, saa paikan jota ei ole ilmoitettu missään. Pitäisi nyt vaan löytää sellainen!

Työnhaku-opastajani jonka TE-toimisto minulle pestasi katsomaan työnhakuni perään, laittoi meiliä ja kertoi, että minun alallani viestinnässä on hyvin vaikea saada töitä jollei ole nuori - siis noin 30-vuotias tai ainakin alle 40. Hän kehotti minua hakeutumaan henkilökohtaiseksi avustajaksi jollekin vammaiselle ihmiselle - näitä tehtäviä on paljon avoinna joko kokopäiväiseen tai osa-aikaiseen työhön. Palkka on noin 9 - 9,70 euroa tunnilta. En vielä vastannut meiliin koska pidän ehdotusta aika outona. Olen ikäni ollut kaupallisella alalla ja vaikka olenkin kolmen lapsen äiti ja hoitanut heidät kaikki aikuisiuuteen - nuorin tosin on vielä kotona - niin en koe, että tuosta noin vaan voisin lähteä hoitamaan vammaista ihmistä ja täyttää hänen toiveensa. Hoitoalasta en tiedä mitään, semminkään kun emme lasteni kanssa ole juurikaan edes sairastaneet joten kaikki terveyspalvelut ovat itselleni uppo-outoja.

Olen muutenkin huomannut, että työttömiä pyritään vähän alalta kuin alalta työntämään sosiaalipuolen hoitohommiin. Mikäs siinä, jos ala tuntuu omalta - itselleni se ei tunnu ollenkaan omalta. Nyt työttömänä ollessa ei tietenkään pitäisi kieltäytyä vaan ottaa ilolla vastaan homma kuin homma. Muuten on laiska luuseri ja sohvalla makoileva valtion elätti - ja mitä muuta nyt meistä sanotaankaan.

Näin iloisia ilmeitä työkokeiluun liittyen on TE:n virallisilla sivuilla.
Työkokeilu on iloinen asia, niinhän?

Minulle ehdotettiin myös työkokeilua. Eli menisin palkattomaksi harjoittelijaksi johonkin yritykseen. Olen ollut työelämässä yli 30 vuotta ja saanut hyvät arvostelut, ollut pidetty työntekijä - nyt sitten menisin harjoittelemaan työntekoa ikään kuin en tietäisi mitä työnteko on!

Näin kertoo opastajani:
Yksi vaihtoehto on myös työkokeilu. Eli noin 3 (max.6kk)kuukauden palkaton ”harjoittelu” oman alan töissä. Pääset näyttämään mitä osaat ja pääset oman alan yritykseen, vaikkakin on valitettavasti palkaton.

Tämä on mielestäni se kaikkein paskin vaihtoehto kaikista; olen jo ollut neljässä eri yrityksessä kussakin puoli vuotta palkattomana työntekijänä sillä ajatuksella, että kyllä se yritys aina ahkeran ja hyvän työntekijän palkkaa. Mutta eihän se tietenkään palkkaa vaan ottaa seuraavaksi aina uuden työttömän ilmaiseksi. Kyllä työnantaja osaa omat kulunsa minimoida - ja jos työvoimaa saa ilmaiseksi ja vieläpä sellaista, joka tekee niska limassa hommia koska toivoo saavansa jäädä palkkatyöhön - on se työnantajan kannalta tietenkin upea lahja. Hyvä työntekijä joka puurtaa palkatta on varmasti työnantajan unelma. Kun puolen vuoden kokeilu on ohi, otetaan seuraava sisälle.

Kaipuu ulkomaille senkun kasvaa. Olisipa hyvä Suomelle, jos yksi luuseri lapsineen lähtee pois!

Matalalentoa. Työttömyys painaa ja rahat loppu...

Työnhaku ei tuota tulosta
Tänään on torstai ja olen tällä viikolla saanut jo kahdeksan viestiä, että minua ei ole valittu työhön jota olen hakenut. Viimeisin, tänään kello kahden jälkeen tullut, kertoi, että yhteen työpaikkaan jota olen hakenut, on tullut 350 hakemusta. Ilmoittavat valituksi tulleen nimen myöhemmin.

Aamupäivän metsäkävelyllä yritin kirkastaa mieltä. Syksyistä on jo, märkää.

Nyt vähän kyrsii, väsyttää, potuttaa. Jokaikinen poliitikko sanoo, että työttömät on saatava töihin. Suurin osa työttömistä haluaa töihin. Työnantajat valitsevat parhaan ja halvimman - nyt on työnantajan markkinat ja työnantajia pidetään maan pelastajina ja kuninkaina. Silti on olo, kuin tämä olisi oma vika. Luuseri ei onnistu...

Kanervat, nuo kauniit!
Luonnossa väritys on aina kohdillaan

Haen varmasti työtä jatkossakin, vaikka nyt ei innosta. No, haen jo tänään yhtä mielenkiintoista työtä; se on työpaikka muualla kuin Suomessa. Alan hakea nyt kunnolla työtä ulkomailta, vaikka minulla onkin yksinhuollettavana koululainen, juuri lukion aloittanut teini. Jos työtä saisin, mietin sitten vasta, miten elämä järjestetään. Kaaosta tämä on jo nyt!

Elämä tuntuu taas kurjalta - vaikka tietenkin aina ymmärrän, että hyvinhän asiat ovat - kuka lupasi muka helpon elämän ja ruuan, kodin ja onnen elämässä? No, ei kukaan. Yritän muistaa kaikkea hyvää mitä on - nytkin istun kotona lämpimässä olen juuri juonut kupin kahvia ja syönyt kaksi leipäviipaletta. Voisin olla koditon ja vailla ruokaa, voisin elää ilman lapsiani jossain metsässä tai teltassa....

Englannin- ja matikan kirjat saavat muovit päälleen.

Koululaisen avustusta, vanhempana oloa
Perheen teini, lapsista nuorin, on nyt lukiolainen. Sekin on sentään ihme, että pystyn - (toivottavasti!!!) - hänet kouluttamaan lukiossa! Kaikkien tilastoiden valossa olemme keskivertoa suuremmassa syrjäytymisvaarassa ja todennäköisyys, että minun, työttömän yksinhuoltaja-äidin lapset, pääsevät elämässään kiinni kunnon koulutukseen ja myöhemmin hyvään työpaikkaan ja elämään, jossa ei ole sosiaalisia ongelmia, on pienempi kuin muilla kansalaisilla. Tiedän sen - ja niin tietävät meitä tuntevat ihmisetkin, tietyt "paremmat ihmiset" varsinkin. Sen ei saa antaa vaikuttaa....

Lukio maksaa - ja se tuntuu!
Lukion aloittavan oppilaan kirjoihin, koulumatkaan ja - etenkin - kannettavaan tietokoneeseen menee kammottavan paljon rahaa! Kannettava tietokone on pakko hankkia vaikka oppilaalla on kotona suhteellisen uusi ja todella hieno tietokone. Mutta koulussa pitää olla kannettava, joko PC tai joku Applen vehje. Viimeksi mainitut ovat kalliita - ja entäs jos kannettava ja aina mukana pidettävä laite putoaa, varastetaan tai rikkoutuu?

Lukiolaisen oma kalenteri

Tietokonetta ei ole vielä hankittu vaikka se pitäisi olla jo mukana koulussa, mutta melkein kaikki ensimmäisen jakson kirjat on saanut jotenkin keploteltua oppilaalle. Samoin kalenteri - sekin maksoi yli 16 euroa! Laukku saatiin muutamalla eurolla, sentään. Ja penaalin ompeli äiti! Kirjoihin on jo mennyt melkein 300 euroa - uuden lukio-suunnitelman takia vanhoja kirjoja ei voi käyttää koska nyt on lukiossa uudet kirjat tykkänään. Voi huoh.

Osa kirjoista on digitaalisia - siihen tarvitaan tietokonetta. Digitaaliset kirjat hankitaan suoraan tietokoneelle, niille on määritelty lukuaika ja ne saa hankittua vain sille yhdelle tietylle tietokoneelle. Äidinkieli ja terveysoppi odottavat nyt sitten lukijaansa - milloin saankaan sen halvatun tietsikan hankittua?

Tänään kävin aamusella ensin pitkällä kävelyllä naapurin kanssa. Metsässä yritin saada mielen positiivisempaan asentoon, juttelin naapurin kaikenlaisista ongelmista ja ajatuksista niin sain omat murheet taka-alalle.

Hetki sitten muovitin pari lukio-kirjaa, päällystin kontaktimuovilla englannin ja matikan kirjat. Illalla loput sitten, kun koululainen tulee kotiin. Niiden on syytä pysyä kunnossa, kalliita kun ovat! Ja ehkä saamme ne myytyä seuraavalle ensi vuonna, tai milloin ne nyt tulevatkaan luetuksi ja uudelleen tarvittaviksi.

Laukku koulutarvikkeille. 

Nyt yritän keksiä meille iltasyömisen. Rahapussi on ollut kovin kevyt pitkään, mutta täytyyhän koululaisen syödä. Onneksi kouluruoka ei lukiossakaan maksa mitään. Omana aikanani se maksoi. Isompien lasten kohdalla se jo tuntui hienolta, että kouluruoka on ilmaista myös lukiossa. Ja on kuulemma hyvää ruokaa tarjolla, se on hienoa!

Tarot-kortit kertoivat

Tässä oma, vanha pakkani ja aamulla tälle päivälle nostamani kaksi korttia.
Ennustaja käytti omia korttejaan satojen kilometrien päässä, puhuimme puhelimessa

Tuttava on luvannut tehdä minulle luennan tarot-korteilla jo yli vuoden ajan. En enää uskonut luennan tapahtuvan - mutta eilen hän kertoi, että voisi tehdä luennan minulle tänään, aamulla. Tuttava on pitkään tehnyt Tarot-luentaa; se on hänelle intohimo ja se asia, joka on osa häntä - tärkeää! Itse en osaa, en ihan ymmärrä tätä maailmaa.

Kiva. Olen aina ollut hiukan skeptinen tällaisiin asioihin - tiedän, että monet uskovat horoskooppeihin ja ennustuksiin, mutta kun minulle on joskus ennustettu, ei mitään "luvatusta" koskaan tapahtunut.

Nyt istuin tunnin verran puhelimessa kun tuttava luki minulle kortteja. Hyviä, upeita asioita, mahtavaa tulevaisuutta - juuri sellaista, jota olen toivonut ja halunnut elämääni jo vuosien ajan. Kuinka lukija tiesi sen? Yhden selventävän kysymyksen hän teki, muutoin kertoi mitä intuitiivisesti korteista luki.

Uutta työt, paikkakunnan muuttoa ja parisuhdetta näkyi korteista. Mitään negatiivista hän ei kertonut - ehkä se ei ole tapana. Hän kyllä kertoi raskaasta, työläästä ajasta jonka nyt pitäisi olla takanapäin. Elämäni on menossa uuteen vaiheeseen. Uusi työ ja sen myötä paikkakunna vaihto ja parisuhde - siinä on minulle tulevaisuutta, joka lähtee kulkemaan lähiaikoina. Kaikki lähtee muuttumaan isosti - koti vaihtuu. Ilo tulee ja jää elämään; Kuningas tulee elämään työn kautta, uusi mies siis.

Nyt pitää ottaa härkää sarvista, uskaltaa ottaa elämän haaste vastaan. Eläkkeelle en jouda vielä pitkään; vielä on paljon odotettavissa ennen sitä

Kirjoitin tämän ylös, että en unohda mitä puhuttiin; lueskelen myöhemmin mitä sanottiin!

• Saan uuden työpaikan, kun näen hiukan vaivaa ja otan härkää sarvista. Sain kuulla, mitä työtä kortit minulle ehdottavat, pari vaihtoehtoa. Työ tuo minulle asemaa, ei ole pelkkä tusina-työ.
• Muutan pois nykyiseltä paikkakunnalta työn perässä. 
• Kortit näyttävän ison viitteen parisuhteesta joka tulee työn kautta.
• Kaikki se, mikä on vielä elämässä, ei jää mukaan tulevaan elämään. 
• Olen tähän saakka huolehtinut toisten hyvinvoinnista. Nyt on aika kysyä, mitä itse haluan ja tarvitsen.
• Elämään tulee iso muutos, jos niin haluan. Minun ei pitäisi pienentää omaa elämän karttaa vaan mennä eteenpäin kun nyt sen voin tehdä.
• "Pidä ilo ja kepeys elämässäsi, sydämessäsi! Työ, jonka otat vastaan, on työ josta pidät - ei pelkkä palkkatyö. Sen myötä muutat muualle, löydät parisuhteen."

Vielä tunnen itseni hyvin väsyneeksi; olen ollut aika ajoin todella väsynyt viime aikoina ja haluaisin vain nukkua. Välillä piristyn, mutta sitten taas olen ihan kuitti, tosi väsynyt. Tämä on varmasti melankoliaa elämänmuutosten takia; niiden, joista ennustaja sanoi, että työläät ajat jolloin minua on koeteltu olisivat nyt/pian takana. Itse ajattelen silloin työttömyyttä, rahattomuutta, raskasta yksinhuoltajuutta ja päättynyttä ja vaikeaa parisuhdetta sekä muutamaa läheisen kuolemaa - nämä ovat tapahtuneet viimeisen viiden vuoden aikana. Raskasta on ollut, totisesti. Mutta niin joskus elämässä on, raskaita aikoja. Vielä tämä kaikki ei ole hellittänyt; olen ehkä hiukan tottunut tilanteeseen vailla työtä, lapsen kanssa eläessä ja ikuisessa rahapulassa ja karhukirjeiden viidakossa jossa stressi syö rahatonta kun ei pysty maksamaan sitä, mitä pyydetään - vaikka ei juuri mitään osta tai hanki eikä työtä löydy vaikka kuinka hakee. Tilanne ei siis ole ohi. Nyt yritän kerätä energiaa ja mennä eteenpäin!

Uusi aika alkaa ja energiat lisääntyvät. (Nyt ne kyllä vielä ovat tosi vähissä!)

Parisuhteesta ei sanottu muuta, sellainen näkyy korteista. Minkälainen - sitä ei kerrottu. Mutta sen sanoi, että sielu pitää olla mukana siinä, mitä tekee. ja ilo ja kepeys pitää säilyttää!

En tiedä, miten tuohon ennustukseen suhtautua. Avoimin mielin, varmaan. Olisi kiva, jos se olisi totta - ja meinaankin tehdä ne asiat, joita hän ehdotti: ottaa yhteyttä hänen ehdottamiinsa työpaikkoihin, Työn saantiin oikeisiin paikkoihin minun pitää satsata - tulen myös saamaan kunnon palkkaa työstä. Maailmankaikkeus huolehtii sitten muusta!

Minäpä kokeilen, avoimin mielin!

Pilvien tuolle puolen, kauas.
Sinnekö vielä menen ja löydän ilon ja onnen - hyvän elämän?

Märkä viikonloppu, kuiva maanantai

Pelakuut ikkunalla, lasin  takana vesisade. 

Vettä on tullut tosi paljon, ihan oikeasti taivaan täydeltä! Maalla eivät saavit ja tiinut riitä rännien alle ja piha melkein hyllyy kun siinä kävelee... Ja lisää tulee! Suunnitelmat mustikkametsään menosta viikonloppuna hiipuivat - vielä olisi ehkä saanut mustikoita, mutta tällä sademäärällä ne tosiaan ovat kohta pelkkää vettä mustikatkin. Mustikkakeittoa olisin vielä mieluusti keittänyt mutta jäipä se nyt väliin.

Tänä kesänä on saanut hienosti luonnon antimia sienistä erilaisiin mehuihin ja hilloihin - vaikka ei olisi torin antimia ostanutkaan. Olen nyt mansikkahilloa paitsi kun oma mansikkamaa on ollut kesannolla jo monta vuotta, mutta vadelmia, mustikoita ja nyt omenoita on ollut hienosti. Kohta tulee puolukkaa - alkukesällä valmistelin raparperista tosi maukasta mehua.

Keräilin omenoita puiden alta, sen sijaan. En vielä ota puista omenoita, eivät ole oikein kypsiä mutta pudokkaista sain ensimmäisen satsin omenasosetta keitettyä tänään. Mittailin aika huonosti määriä (=en mitannut ollenkaan) joten nyt tuli aika makeaa hilloa. tai soseeksi tuota tuotosta mummi oikeastaan kutsui. Siitä saa makua puuron päälle ja voihan siitä tehdä vanhanaikaista pullapiirakkaakin syksymmällä. Mummon aikainen kahvileipä moinen on,harvemmin enää missään näkee. Pullan syönti muutenkin on hiipunut kun on paljon muuta herkkua helposti saatavissa. Monet vieroksuvat vehnäjauhoja myös, gluteiinia!

Kolme isohkoa lasipurkillista omenasosetta. Vuoden ensimmäiset

Pihlajat ovat myös tosi täynnä marjaa tänä vuonna. Usein joko omena tai pihlaja antavat runsaan sadon, nyt molemmat samana vuonna. Olen joskus keittänyt pihlajanmarjasta hyytelöä mutta se ei ole oikein käynyt kaupaksi kun sitä ruokapöytään laittaa. Tiedän, että esimerkiksi hirvipaistin kanssa se on todella hyvää - mutta hirvipaistia ei tule syötyä näinä aikoina ollenkaan - jollei jonkinlaista ihmettä tapahdu! Mutta helpostihan sitä ihminen ilmankin pärjää! Joskus tulee vain sellainen ajatus, että kaikkea pitäisi säilöä jotenkin pahan päivän varalle - menneiltä sukupolvilta on varmaan tuollainen ajatus lähtenyt itämään ja saan nyt taistella sen kanssa. Pihlajanmarja-karkit, ne tutut kettukarkit, tehdään pihlajanmarjoista ja sokerista. Kukahan ne marjat tehtaalle Lappeenrantaan kerää?

Tilhille tulevaa apetta! 

Maaseudulla ajaessa huomaa uuden ilmiön: jo tutuksi tulleiden valkoisten "traktorin munien" eli säilörehupaalujen rinnalle on tullut pinkkejä paaluja. Siis aivan hirveän näköisiä! Ymmärrän tietenkin, että hyvää asiaa tässä ajetaan - kaikki tuon värinen on muutamana viime vuonna liittynyt rintasyövän torjuntaan - olen itsekin hankkinut pinkkejä muovi-vempaimia autoharjasta rikkalapioon, parkki-kiekosta erilaisiin siivousvälineisiin mutta nuo tulevat ojien reunamille ajautuvat muovit paalujen ympärillä: KAMMOTTAVAA! Olisi kiva, jos rintasyöpää noin muutenkin voisi kampanjoida muutoinkin kuin muovisilla tuotteilla! Ekologisuus voisi aika kivasti olla kytköksissä rintoihin ja niiden hyvinvointiin!

Maaseudun kaunistaja?

Hellassa kannattaa pitää tuli
kostealla säällä

Sateisella säällä on kiva viettää aikaa tuvassa; hellassa on tuli joka rätisee ja kohisee, tuo mukavaa tuoksua ja tunnelmaa. Siinä voi sitten istua ja lukea paikallista lehteä, kirjaa tai vaikka tehdä käsitöitä ihan ilman huonoa omatuntoa; eihän sateella voi tehdä puutarha- tai peltotöitä, ei kerätä marjoja... ainakaan ihan kovimman sateen aikana.

Hmm. No, se huono omatunto on kyllä on aina kytkettynä päälle - jollei muutoin, niin joku kyllä muistaa aina kertoa, mitä kaikkea on tekemättä ja pitäisi tehdä - ruoho leikata, se ja se penkki kitkeä, joku paikka niittää, puita halkoa ja järjestää pinoihin tai liiteriin. Huoh. No, itse yritän tainnuttaa huonon omatunnon hyvän ruuan laitolla ettei muitten siitä tarvitse huolehtia tai leipomalla jollei ulkohommiin pääse tai ei huvita mennä. Ruokaa on jokaisen syötävä joka päivä - vaikka ruuanlaitosta ei tietenkään jää "pysyvää" jälkeä niinkuin ulkotöistä tai vaikka katon paikkaamisesta!  Neulominen ja lukeminen on ihan itsekästä huvittelua joten se usein närästää muita! Niinpä jäivät käsityöt jäivät tekemättä ja kirjatkin koskematta viikonloppuna mutta onhan niihin aikaa nyt viikollakin. Lehden selasin kyllä joka päivä läpi!

Tänään on ollut kuiva, kaunis päivä. Ilmassa on syksyn tuoksu; se tuoksuu omenoille, sienille ja sateiselle maalle. se kuulostaa heinäsirkoille, hepokateille ja puimureille. Koulut alkavat ja koulubussit alkavat kulkea teillä.

Sianliha kunnon suolakerroksen alla oli taas sunnuntaina ruokanamme. Keiteyt perunat omasta maasta, etikkakurkut, punajuuria ja porkkanaraastetta ja tietenkin voita ja leipää. Juomana kotikaljaa tai piimää. Kuusikymmentäluvun ruokaa nautimme. Mustikkakeittoa ei nyt ollut jälkiruokana, sää  sotki suunnitelman. Hedelmärahkaa söimme, kupposet kahvia sen jälkeen suklaakakun kera. sitten saattoikin ähkäistä ja todeta olevansa täynnä kuin Turusen pyssy...

Sika menossa uuniin kakun jälkeen.