Käsillä näpertelyä ja neulontaa

Harmaat rannekkeet. Varmasti lämpimät - käyttöön heti.

Sain tänään paksuhkot rannekkeet valmiiksi. Tai kämmekkäät on tätä nykyä käytettävä nimi noille ranneseudun lämmittimille. Seitsemän Veljestä-langasta tein. Aika harva-kierteistä on tuo lanka - tein samasta langasta sukat vähän aikaa sitten - vähän tuollaiset vanhanaikaiset saapassukka-tyyppiset. Jotenkin tuli mieleen sota-ajalta säästyneet sukat - niitä oli kotona maalla. Pässinpökkimästä itse tehty lanka ja sitten neulottu sukat. Tiukkakierteisellä langalla neulottiin, puikot oli vaarin itse tekemät. Ne oli tehty polkupyörän pinnoista, kertoi mummi aikoinaan. Neuloin niillä jotakin lapsena, muistaakseni pienen liivin/slipoverin. Ne puikot ei luistaneet, olivat jotenkin karheat.

Mummihan se minuun tämän neulekärpäsen sai tarttumaan - hänellä oli aina joku kude tai virkkaus meneillään - ja hän kertoi juttuja menneiltä ajoilta, käsitöistäkin kertoili.

Tällainen kaulajuttu tuli neulottua. Muistuttaa ehkä ovikranssia enemmänkin...

Lankajämistä toiset, toiset vanhalla mallilla. 

Äiti näki kun neuloin noita harmaita siniraidallisia sukkia - totesi, että taidat olla miestä saamassa elämääsi kun tuollaiset neulot. No, vähän pienet ovat miehelle nämä - ehkä korkeintaan kokoa 40. Oma jalka on pienempi joten saa nähdä, kuka nuo ottaa käyttöönsä. No ok - miehekkäät ne tietenkin on. Seuraaviin tein sitten vaaleanpunaista ja lilaa raitaa - ihan pelkästään tähdelangoista ne tein. Mitä mieheen tulee, niin kivahan sellainen kaverina olisi. Kyllä neuloisin sukat ja pipon ja villapuseronkin, jos oikein hyvän saisin kaveriksi! Pitäisi vaan jotakin tehdä sen asian suhteen - ei täältä kotoa kukaan tule sukantekijää etsimään!

 Alkuviikosta sain parit sukat pääteltyä ja mitä nyt kaikkea muuta pientä neuletta onkaan tehty - langoista, joita täältä kotoa löytyy! Vähän olen tehnyt Alabama-kirjontaakin - se ei ihan kolahtanut kyllä. En raaski leikellä omia kankaitani ja toisaalta ei ole oikein teräviä saksiakaan! Teen näitä pieniä keskeneräisiä pois, sitten teen taas pari noista isommista!

Mies-sukka vielä tekoasteella, langan tähteistä tehty jonkinlainen kaula-juttu ja
Alabama-tekniikan kokeilua - jota en raaskinut leikata vielä

Kesällä sain pari puseroa valmiiksi sellaisista, jotka oli aloitettu jo vuosia sitten - tai ainakin langat ostettu vuosia sitten alennusmyynneistä. Näpertely on aika kivaa. Ajanvietettä; sen kummempaa hyötyä näistä ei nyt ole vaikka näitä vähän itse käytänkin.

Lidlin sekoite-langasta aloitin näitä. neulomaan jo kesällä. Lanka ei olekaan kivaa
- siksi nämä ovat jääneet lojumaan mutta nyt lopettelen ne. Vaikka yösukiksi...

Kiva on vaan näpertää. Omat lapset eivät tällaista geeniä ole minulta perineet - mutta itsellä tämä käsityön teon pakko ilmeni jo alle 10-vuotiaana. Kaikkea on tullut tehtyä vuosien ja vuosikymmenten saatossa - matoista shaaleista liinoihin ja ristipistotöihin.Himmeleitä oljista ja kaikenlaisia pussukoita, kasseja ja laukkuja - ja toki lasten vaatteet saumurilla kun he olivat siinä iässä, että äidin tekemät kelpasivat!

Neuleita ehkä eniten, kuitenkin. Jos olisi paikka, mihin näitä voisi tehdä - suunnitella jotakin kivaa johonkin omaan, tai tuttuun, kivaan paikkaan, olisi kiva. Mutta jatkan näin - en osaa lopettaakaan. Seuraavaksi opettelen kaksinkertaisten lapasten tekemisen. teen ensin pari keskeneräistä pois. Siitä tulee hyvähkö mieli, kun saa jotain keskeneräistä pois käsistä. Valmiiksi. Vielä kivempi sitten, jos joku niitä alkaa käyttää!

Osa noista yllä kuvatuista on jo pois luvattu!

Työtä siivoamalla metsää. Susanna Kosken ehdotuksen ruodintaa

Tämä näkymä autosta metsään ei kaipaa työntekijää. Kaunis sellaisenaan.

Katsoin joku aika sitten television A-studion keskustelun jossa Kokoomuksen Susanna Koski keskusteli työttömyydestä ja työnsaannista studion pöydän äärellä jossa perinteisesti istuu kaksi henkilöä pöydän kummallakin puolella - vastakkaiset mielipiteet, juontaja keskellä - näinhän tämä ohjelma on suunniteltu. Tämä syyskuun lopulla tullut ohjelma on jäänyt mieleeni; en tiedä miksi se  tupsahtaa Susannan itsevarmalla ilmeellä ja sinällään älyttömällä kommentilla mieleen tämän tästä. Olen tietenkin samaa mieltä siitä, että maailma on tekemätöntä työtä täynnä - mutta tämän poliitikon ylimielinen kommentti tyyliin "menkää raivaamaan metsää jos muuta työtä ei löydy" rassaa. Rassaa, koska itsekin olen työtön - vaikka en nuori olekaan.

Keskustelu oli sinällään tyypillinen poliitikon ja "asianomaisen" eli tässä tapauksessa työttömän nuoren väliseksi tehty keskustelu. Studioon oli pyydetty nuori ja sanavalmis henkilö joka on työtön eikä ole löytänyt työtä vaikka on sitä kovasti etsinyt. Poliitikko oli tyylikkäänä ja edustavana oman viiteryhmänsä edustajana studiossa; poliitikolle "pääsy" asia-ohjelmaan keskustelemaan ajankohtaisesta asiasta on kullanarvoinen jutut poliitikon uran, näkyvyyden ja jatkomahdollisuuksien kannalta. Räväköitä mielipiteitä tältä poliitikolta on saatu - ja saadaan varmasti jatkossakin.

- Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään, kansanedustaja Koski loihe lausumaan.

- Ai risusavottaa? Kysyi Lauri Ihalainen pöydän toiselta puolelta

- Ei nyt ehkä siinä klassisessa mielessä, vastasi Koski.

Juontaja jan Andersson tiedusteli tässä vaiheessa, mitä Koski tarkoitti kommentillaan.

- Onhan siellä metsää hoidettavana vaikka millä mitalla. Metsänhoito on ihan kunniallista työtä. Vastasi Koski ja toi mieleen 30-luvun ruustinnan joka pitsimekossaan salissa istuessaan, kahvikuppi sormissaan osasi neuvoa kuinka torpparin perhe saisi enemmän ruokaa ja lämpöä suurelle perheelleen.

Haastatelu vaikutti omituiselta. Kosken kommentti tuli aivan tyhjästä - hän ei kertonut, miten sinne metsään voisi mennä hommiin, näyttipä metsä miltä hyvänsä. iso osa Suomen metsistä on valtion omistuksessa mutta osa yksityisellä, osa seurakunnilla. Pitäisikö nuorten rynnätä ominen vesureineen ja metsurin varusteineen nyt metsään raivaamaan? Ei kai sentään!

Tietenkin ihmisen pitäisi tehdä töitä ja selvitä palkallaan, maksaa veroja ja kasvattaa maan hyvinvointi - kuluttaa mahdollisimman paljon rahaa jotta tämä niin sanottu hyvinvointi vain kasvaisi. Tämä on fraasi johon moni uskoo ja joka on monen poliitikon puheiden taustalla.

Työtä nyt vain on oikeasti vaikea saada - vaikka lusmujakin ehkä on, heistä ainakin paljon puhutaan,

Palkaton työ on se ilmiö, jonka kanssa itse olen joutunut taistelemaan viimeiset vuodet. Työtä tarjotaan jatkuvasti - mutta ilman palkkaa. Menin taas sellaiseen paikkaan - että olisi jotakin tekemistä. Palkkaa ei tipu - mutta tällainen systeemi ei ole reilu. Moni poliitikko kannattaa tällaista koska se sopii esimerkiksi yrityksille hyvin; onhan hyvä työnantajalle, jos palkkaa ei tarvitse maksaa. Menee yski iso kuluerä pois - sellainen , josta kaikki koko ajan valittavat.Reilua ei ole, että yksi saa palkkkaa ja erilaisia etuja työpaikkalounaasta liikuntaseteleihin ja työterveyshoitoon, toinen tlee eväät kassissa töihin eikä saa muuta kuin ehkä kupin kahvia.

Yritykset luottavat, että työntekijä elää työttömyyskorvauksella ihan kivasti.

Mietin ja pohdin, onko Susanna Koski ja Kokoomus sitä mieltä, että nuoret voivat sännätä metsiin siivoamaan risuja ja ehkä tekemään isompaakin metsän raivausta - ja kuka siinä olisi ohjaamassa?

Saisiko kukaan heistä palkkaa? Ehkä ohjaaja - mutta entä nuoret? Ehkä tämä työ olisi sellaista, josta maksettaisiin se kuuden euron työpalkka? Mutta onhan sekin tietenkin parempi kuin ei mitään - ja vakuutus varmaan kuuluu kokonaisuuteen.

Tänne ei saa mennä vesurin kanssa!

Olen itse tehnyt metsätöitä suvun metsissä ja voin kertoa, että se ei ole ihan joka jampan työtä. Se on oikeasti raakaa työtä - pitää osata käyttää vesurista lähtien erilaisia työvälineitä, pitää painavia suojavarustuksia päällä ja hilata, nostaa työntää ja kaataa painavia puita, kulkea umpinaisissa ryteiköissä jne. Joskus voi jopa käärme luikerrella jalan ympärille!

Itse teen työtäni toimiston pöydän ääressä, tietokoneen ja puhelimen (oman) kanssa. Myyn ja teen koneella erilaista materiaalia, tapaan asiakkaita ja teen ylipäätään suhteellisen tylsää hommaa. En pääse metsään. Liekö tämä kunniallista työtä - en tiedä. Enkä viitsi Koskelta asiaa edes tiedustella. On varmasti sitä mieltä, että minun on oltava iloinen, kun joku huolii minut istumaan toimistoonsa!

Elämä se on niin hassua vaan. Tilulilu tilulililii...

Syksy on kaunis!

Sininen taivas ja sininen järvi, siinä välissä keltainen koivu ja rantamaisema. Kaunista

Tänä vuonna syksy on ollut kaunis. Se tuntuu pitkältä kesän jatkeelta joka hiljalleen tekee päivät lyhyemmiksi, illat ja aamut ensin hämäriksi, sitten pimeiksi. Joka päivä on saanut kävellä metsässä ja tuntea ilman raikkaus ja muuttuvat tuoksut. Aamuisin huomaa, kuinka  maisema on hiukan edellisestä muuttunut, kypsynyt. Tänään lehtiä oli puussa vähemmän kuin eilen, punaista oli enemmän kuin viime viikolla. Polulla oli tänään keltaisia havuja kuin mattona, viime viikolla ei ollut.

Näinhän kesä tietenkin muuttuu syksyksi. tänä vuonna olen ehtinyt seurata muutosta, kun joka päivä menen koiran kanssa lenkille metsään tai muualle luontoon, tai luonnon lähelle talojen ja pihojen ohi katuja ja teitä tallustaen.

Ruotsin värejä? Ei kun luonnon ihania, omia ihan!

Päivät kuluvat muutoin minulla tässä koneen äärellä - se tuntuu aika ajoin tosi tyhmältä koska en ole mikään intohimoinen bloggari, somettaja tai muutenkaan tunnu saavan oikein mitään tässä aikaiseksi; työn hakuunhan tämä nettisurffailu melkein aina jotenkin liittyy. Tai useimmiten, sanotaan niin. Lueskelenhan toki muutakin.

Siellä  menee hanhia, taivahalla.
Kuva ei niitä tässä varmaankaan näytä, mutta ovat ne siellä, korkealla.

Hanhien muuttoa olen seuraillut viime päivinä. Monet muut linnut ovat livahtaneet matkaan huomaamatta - pikkulinnut, hyönteissyöjät, ovat lähteneet jo aikoja sitten. Joutsenet ja kurjet ovat myös livahtaneet huomaamatta pois täältä. Isojen lintujen muutto on upeaa katsottavaa; kylmät väreet vaan kulkevat selkäpiissä kun näkee niiden menon, kuulee toitotuksen.  Hanhetkin muuttavat kovasti pulisten. Hanhilaumoja - tai auroja - olen nähnyt jo kymmenisen mennä viipottavan sinisellä taivaalla.

Olen myös ihastellut korppi-perheen touhuja taivaan sinessä ja harmaudessa. Vanha, tuttu korppi-pariskunta sai tänä kesänä kaksi poikasta ja vanhemmat ovat niitä koulineet, välillä kovaäänisestikin. Yleensähän korpit juttelevat levollisen rauhaisalla korppi-äänellä, mutta näyttää niilläkin pinna kiristyvän joskus jälkikasvun kanssa! Viikko sitten oli kunnon perhekeskustelu ja koulutus menossa yläilmoissa: vanhempien ja jo isojen poikasten äänet raikuivat metsän yllä monissa sävyissä kun jälkikasvulle korpin tapoja opetettiin!

Viikonlopun kahvileipä, toscakakku. Pinnalla mantelia ja kaurahiutaleita

Käsitöitä on myös tullut tehtyä; neuleita ja muutakin. Ruokaa olen tehnyt sekä itselle, lapsille, että äidille ja muillekin sukulaisille. Kertoilen tästä aiheesta lisää joku toinen päivä, kun saan  kuvia kaivettua esiin! Kirjoistakin kerron enemmän pian; olen lueskellut Ilkka Remestä ja Grishamia - ajaudun näköjään hyvin helposti jännityskirjojen maailmaan.

Olen tänään kerännyt jättipinkan kirjoja sohvalle. Huomenna laitan nettikirpparille muutaman kymmentä kirjaa myyntiin! Kirjahullua raastaa myydä pois kirjoja - mutta tilaa on vähän. Ja ennen kaikkea: tarvitsen rahaa vaikka ei kirjoista nykyisin paljoa saa, pari euroa korkeintaan per kirja - jos hyvin käy.

Elämän ihanat asiat: neulominen ja lukeminen. Sukat piti neuloa vanhalla mallilla,
kirjan ahmin melkein samalta istumalta alusta loppuun. Hyytävän jännä!

Remeksen kybersota-kirja viime vuodelta, Jäätyvä helvetti, oli aika hyytävä, täytyy sanoa. Toivoa sopii, että se jääkin vain kirjan asteelle - kirja on pelottavan totuudenmukaisesti kirjoitettu niistä kyber-uhkista joita sinisilmäisen avointa yhteiskuntaa ylläpitävää Suomea voi kohdata. Tuli ihan pelokas olo, kun lueskeli kirjan tapahtumia. Noin voi pahimmillaan käydä, jos maailmantilanne ja politiikka oikein huonosti lähtee kulkemaan. Hyvältä ei uutisia seuraamalla voi nyt sanoa näyttävän monessakaan paikassa.

Punaiset lehdet, sumu

Tänään menen kuuntelemaan luentoa, elämänmuutokseen liittyen. Tunnen itseni jotenkin irrallaan kaikesta olevaksi - mutta päivä kerrallaan taas katsotaan, miten mennään. Välillä tekee TODELLA mieli luovuttaa, mutta sitten taas saan jostain virtaa mennä ja puuhata  rutiinit läpi.Muutosta yritän taas kerran saada tehtyä. Jostain syystä aikaisemmat toiveet muutoksesta eivät ole tapahtuneet - mutta jos nyt, vihdoin, saisi nuotit muutokseen haltuun otetuksi!

Tällaista elämä on, tällä hetkellä. Ei kannata valittaa - hyvää on paljon ja jollei tunnu hyvältä, lähden ulos metsään tai muualle luonnon helmaan. Yleensä se aina auttaa.

Ei saisi ottaa murheita tai paineita asioista - joista on helppo niitä ottaa....

Matalalentoa ja omaan napaan tuijottelua. Kurja olo

Kylmä oli yö, lehdet sataa maahan

Kaikki päivät eivät tunnu hyviltä vaikka aurinko paistaisi ja tilhet ja muut linnut sirittelelisivät lähipihlajissa.

Nyt ei tekstityö maista, yhtään

Olo on itkuisen surkea, mikään ei huvita. Olen tekemässä lupaamaani pöytäkirjaa ja kokousyhteenvetoja viime viikon tapaamisista; niitä jo kysellään. En taas kerran tajua, miksi suostun kaiken maailman ilmaishommiin mutta sitten muistan: sen takia, että saisin tehdä jotain, olla mukana ja voisin kuvitella mielessäni, että olen jossain hyödyksi - melkein kuin töissä.

Itsehän tietenkin tähän lupauduin. Ketään en voi asiasta syyttää tai moittia, tietenkään. Olen nyt vain ihan kypsä kaikkeen. Haluaisin karata melkein jonnekin, kauas pois koko omasta elämästäni - mutta tuskin pärjäisin päivää tai kahta enempää - nälkä on jo nyt ja rahaa ei tietenkään yhtään.

Omena rupsahtaa
ennen putoamistaan

Lehdet putoilevat puista, syksyn tuoksu on vahva. Pidän siitä - samalla raikas ja sellainen leppeän pehmeä, kuihtuvien lehtien tuoksu. Täällä en tänään pellon tuoksua tunne; se on väkevä ja vahva - syksyllä varsinkin. Kaikkina aikoina on peltomaisema rakas - kaupungissa etsiydyn mielelläni metsiin ja suuriin puistoihin.

Nyt haluaisin etsiytyä sänkyyn ja vetää peiton korviin mutta pitää keksiä kohta ruokaa koululaiselle. Äääähhh.

Oravan kanssa vaihdettiin aamulla muutama sana.
Hän siinä tammenterhojen kanssa puuhaili.

Kaikki on vähän vinossa

Nyt  ei vaan mikään innosta. Olen keskellä omaa surkeuttani, itsesäälin pyörteissä.

Ei innosta edes viime sunnuntain Hesari jonka sain luettavaksi. Tai Matti Rönkän dekkari Viktor Kärpästä "Levantin kyy" jonka aloitin jokunen päivä sitten.Ei, ei.

Laitan tähän pari kuvaa  aamukävelyltä ja hiljaisesta työpöydästä.. Sitten... no, jotain. Voisin vaikka istua tuossa rappusilla ja rapsuttaa koiraa.

Täytyy reipastua, ottaa itseä niskasta kiinni ja katsoa ylemmäs, kääntää katse ja ajatukset pois omasta navasta. Se on jo niin nähty.

Säät hellivät ja ruoka maistuu.

Tyylikkäänä kauppaan kulkee vanha rouva

Viikonloppu meni toisaalta ruokaa tehden, toisaalta ulkona metsissä kulkien! Ulkona on niin ihanaa, että voisi melkein nukkua teltassa - jos sellainen olisi! Laavullakin toki - jos olisi hyvä makuupussi.

Sammalmatto, ihana

Nytpä ei ole kumpaakaan - ensi viikonloppuna saan toivottavasti vielä nukkua aitassa; jätin aittaan vielä sängyn pedattuna odottamaan ja nyt sitten odotan itse, että pääsen viileään aittaan, omaan sänkyyn nukkumaan! On ollut niin lämmiin, että tuskin hiiret ovat sinne vielä menneet turkimaan, onko syötävää. Syötävää ei tietenkään ole - turha sinne on otuksia houkutella ruuan hajulla, mutta ainahan ne tulevat tutkimaan mitä löytyy. siksi täytyy laittaa sänkyvaatteet, matot ja muut tekstiilit sun muu kosteasta kärsivä siirtää pois aitasta.

Kaunis kattaus nimikortteineen kuuluu hienolle aterialle kuten tämä.

Lauantaina kävin ruuanlaittokurssilla - kivaa pitkästä aikaa! Hyvää ruokaa saimmekin tehtyä, kauniisti sen katoimme ja yhdessä sitten söimme - kotiinkin riitti maistiaisia!

Vorschmack, smetana ja duchesse-perunat

Kursseilla ylipäätään on kiva  käydä, sekä erilaisissa koulutuksissa. Työväenopiston kurssit alkavat näinä aikoina - ilmoittauduin kahdelle joista toista ei järjestetä liian pienen osallistujamäärän takia. Se on harmi - mutta pääsenpä toiselle jossa tehdään - yllätys yllätys - käsitöitä! Käyn myös kutomassa kangaspuilla pian, mutta se ei ole kurssi!

Ruokakurssilla sain uusia vinkkejä ja opin tekemään perunaruusukkeita pursottimella - se ei tietenkään ole vaikeaa, mutta enpä ole ennen tehnyt eikä minulla ole tuollaisia teriä - mutta voisin joskus hankkia kyllä! Vorschmackia enole myöskään koskaan tehnyt, vain kerran maistanut enkä silloin tykännyt. Nyt tykkäsin! Kuusi ruokalajia, mukava seura ja asiaan kuuluvat juomat: A vot, siinä se on. Hyvä oli olo kaikin puolin kurssilaisilla!

Tätä valkoista ei kerätty

Puhtaat lakanat, Clean Sheet Day

Metsässä oli tarkoitus löytää sieniä suolattavaksi ja syötäväksi - vähän saatiinkin, rouskuja lähinnä, mutta metsäretki meni kyllä enemmän luonnosta nauttimiseksi ja koiran suurta iloa seuratessa. Voi että tuo koira  nautti kun se hyppi purojen ja kaatuneiden puiden yli, plompsahti kerran puroonkin ja se jouduttiin pesemän ja kuuraamaan kunnolla kotona, suihkussa.

Sitten, kotona metsäretken jälkeen, oli vuorossa ruuanlaitto, kuten joka päivä. Nykyään osaan arvostaa sitä, että on ruokaa jota laittaa - ennen en osannut; oli aina kiire ja väsytti ja ruuanlaitto ahdisti kun olisi mieluummin lukenut kirjaa tai lehteä tai ihan vaan ottanut nokkaunet! Kun kolme lasta tarvitsi ruokaa eikä millään keksinyt aina uusia ruokalajeja jotka maistuvat kaikille, ovat nopeita tehdä eivätkä vie koko iltaa! Silloin ei tarvinnut miettiä rahaa koko ajan - olinhan töissä ja sain palkkaa.Itse olisin usein tyytynyt voileipiin, olinhan syönyt työpaikkalounaan!

Nyt on toisin - on vain yksi lapsonen syömässä, joskus toki isommatkin käyvät, samoin voi olla muita ruokavieraita kuten oli viikonloppuna. Mausteena kaikessa on nyt tämä työttömyyden aiheuttama rahanpuute.

Kauraomepaistosta vaniljakastikkeen kera kotikeittiössä

Tänä sunnuntaina ruoka oli proosallisesti spagettia ja jauhelihakastiketta. Päivällä nautimme kahvin kanssa kaura-omenapaistosta joka maistui hyvältä vaniljakastikkeen kera. Syksyn herkku vailla vertaa!

Tänään minulla on illalla ihana sänky odottamassa: puhtaat, raikkaan tuoksuvat lakanat! Tuuletin sänkyvaatteet aamupäivällä, laitoin puhtaat lakanat sänkyyn, kissan avustuksella. Pesin lakana- ja pyyhepyykin joka nyt on vielä pihalla narulla kuivumassa. Illalla vedetään lakanat teinin harmitukseksi ja sitten mankeloin raikkaat, tuoksuvat lakanat kaappiin!

Täydellisessä maailmassa - ja amerikkalaisissa elokuvissa - puhtaiden lakanoiden alle sujahtaisi komea ja kaikin puolin mukava mies mukaan. Niin hyvin eivät asiat ole täällä - vielä ainakaan!

Käsitöitä ja sellaista

Asetelma: puusta pudonnut ainokainen omena,
 oppikirja joka pitää päällystää ja neule joka pitää neuloa

Välillä tulee hetkiä, että on ihan pakko saada neuloa. Itselleni näitä hetkiä tulee aika tiuhaan - vaikka onhan noita taukojakin tullut pidettyä. Sitten on lukuisia kertoja käynyt niin, että aloitettu neule ei ole jaksanut vetää tekijäänsä puoleensa aloitusta enempää ja työ on jäänyt kesken. Sellaisia töitä on minulla pussukoissa ja laatikoissa lojunut varmaan lähes kymmenen kappaletta viime vuosina, jos lasketaan myös erilaiset lapas- ja sukkakokeilut erilaisilla langoilla ja kombinaatioilla mukaan laskuun. Isoimpia keskeneräisyyksiä ovat tietenkin puserot ja villapaidat ja niitäkin oli hetki sitten neljä, nyt on vielä kaksi jäljellä..

Tyynyt. Pieni työ mutta kesti iäisyyden saada valmiiksi.

Suunnilleen tässä vaiheessa oltiin kesällä kun
käärin hihat ja aloitin loppurutistuksen

Kesän aikana sain itsestäni niin paljon irti, että tein kaksi villapaitaa päätökseen! Olivat  lojuneet vuosia tekemättöminä ja lankakerinä pusseissaan. Langat olin hankkinut erilaisista alennusmyynneistä - olivat niin ihania, että ostin ne mutta... Mutta ahh kun nyt tuntuu hyvältä, kun on saanut ainakin jotakin tehtyä! Pidän neuleita varmasti itse - mutta huomasin, että niille löytyy sisäpiiristä muitakin käyttäjiä, jos kyllästyn niihin tai en haluakaan käyttää!

Nyt se on valmis! Ihanaa, Jess!

Sain myös vihdoin vanhalta tädiltä saamani kaksi tuoli-tyynyä uudelleen päällystettyä. En pitänyt puuvillaisesta puna-vaaleanpuna-kelta-raidoituksesta mutta tyynyillä on hyvä istua joten halusin säilyttää ne. Uudelleen päällystys on pikku-homma - mutta odotteluun meni silti neljä vuotta! Kangasta olin koko ajan ajatellut mennä etsimään jostain kangaskaupasta - mutta kesällä, siivotessani kaappeja, tuli esiin tuo vihreän kirjava sametti jonka olin hankkinut aikoinaan palana huonekaluliikkeestä tuolin ja rahin päälliseksi. Tämä kangas melkeinpä hyppäsi syliin kaapista ja sanoi napakasti: tee uudet päälliset tästä - hopi hopi, toimeksi nyt... Näin sitten tein ja tyytyväinen olen!

Ruskea neule ja huivi tulivat
valmiiksi myös kesällä.

Nyt olen tekemässä lapasia ja sitten sukkia ja sen jälkeen pipoa jotka ovat kesken - ovat tuoreempaa varastoa, ihan tämän vuoden keväältä kaikki paitsi tuo lapanen jossa on sellainen kuvio joka oli pakko kokeilla. Mallin löysin Kotivinkistä - jämälangoille juuri hyvä tosin en ole ihan tyytyväinen omaan tekeleeseeni. Täytyy tehdä ohuet lapaset jotka toimivat lämmikkeinä tai vuorena näille kirjaville. Aika miehekkäät lapaset tulee näistä! Näyttää ihan yhdeltä ex-miehelleni tekemältä puseron mallilta; värit ihan samat; pusero oli hänellä  usein päällä ja muistan kuinka sitä tein, neuloin paljon tunteita puseroon.... Tuntuu hiukan oudolta neuloa nyt lapasia jotka tuovat vanhat tunteet pintaan,muistoja  joita ei tohtisi enää mielessään kosketella! Huomasin tämän yhtäläisyyden vasta kun olin tehnyt muutaman rivin lapasta valmiiksi.

Semmoista elämä on -  välillä.

Kappaleet ommellaan yhteen. 

Ihminen etsii jollain tapaa merkitystä päiviinsä, elämäänsä. Kun merkitystä ei meinaa millään löytyä - on vaan pakko uskoa, että elämän tarkoitus ei ole hyvä työpaikka ja jotain muuta sen tyyppistä. Esimerkiksi oman sisäisen kaaoksen järjestäminen omien tavaroiden ja asioiden avulla... Oman sisimmän katsominen, voi olla, että sitä kautta pääsee eteenpäin, jonnekin, jotenkin.

Tulipa tosi syvällinen miete! Kun elämä on kaaoksessa, alkavat pienet asiat saada merkitystä, jota niillä ei ole ennen ollut, tämä on ainakin itseni kohdalla totta!

Ruskea neule olisi voinut olla hiukan pidempi
mutta menee näinkin

Omat päivät kuluvat töiden hakemisen, erilaisten netistä tehtyjen töiden etsiskelyjen ja koti-juttujen parissa. Ulkoilen koiran kanssa, käyn erilaisissa palaverissa TE-toimiston palkkaamien erilaisten konsulttien ja neuvojien sun muiden "avustajien" kanssa ja tapaan heitä, jotka haluavat minusta jotain hyötyä nyhtää. Sitten käyn viikoittain erilaisissa koulutuksissa ja sen semmoisissa tilaisuuksissa joita itse etsiskelen ja kaivelen esiin - esimerkiksi lehdistä, sivustoilta ja vaikkapa oman ammattiliiton sivulta. Kaikenlaista löytyy, esimerkiksi luentoja ja kursseja vaikkapa IT-työkalujen käyttöön liittyen, yhteiskunnallisista asioista tai omiin harrastuksiin liittyvistä asioista. Mitään maksullista en voi ottaa vaikka viime viikolla maksoin 15 euroa puolen päivän koulutuksesta jossa oli mukana hyvä seisova pöytä. Edullinen - mutta yleensä ei ole sitäkään rahaa olemassa. Ensi viikolla menen käsityökurssille. Kerron siitä sitten erikseen - vanhoja käsityötekniikoita ja -juttuja isoäidin ajoilta opitaan. Vaikuttaa kivalta! Otan sinne jämälankoja ja puikkoja, virkkuukoukkuja mukaan. Haluaisin mennä myös jollekin ompelukurssille mutta rahasta on nyt tiukkaa, Kurssi maksaa jonkun kympin.. Katsotaan. Lupasin myös  käydä kutomassa kangaspuilla jotakin omista, vanhoista langoista!

Elämä  stressaa kun ei koskaan tiedä, joutuuko ulos elämästä, kun rahaa ei ole - pakko on ajatella muuta - ja silloin helposti pusailee näitä (merkityksettömiä) tekstejä, siivoilee, puuhailee ja katselee luontoa. yrittää melkein kaikella energialla ajatella, että mitään ei voi ostaa!

Tämän lapasen ajattelin saada tänään valmiiksi.
Langat on kaikki erilaisia, villaa kuitenkin, ja alpakkaa.

Pipon aloitus

Käsitöissä - vähän niinkuin muutenkin elämässä - tykkään aina kokeilla jotain uutta, itselleni uutta. Kaikenlainen vanha käsityöperinne kiinnostaa todella paljon! Olen aloittanut myös muutama vuosi sitten kansallispuvun teon - se ei TODELLAKAAN ole mikään pikku-juttu koska haluan tehdä sen kokonaan itse, kankaan kutomisesta pitseihin ja nauhoihin. Mutta tuo työ on kyllä nyt enemmän kuin jäissä! Pitää mennä omalle kotipaikkakunnalle kutomaan sen hamekangas koska minulla ei ole omia kangaspuita ja loimen laittaminen vain yhteen hameeseen on kallis juttu; kyseessä on vielä villalanka jota ei ole värjätty väärällä tavalla - täytyy olla lampaanvillan väristä, luonnostaan. Ja värisävyn pitää olla oikea!

Lidlin langasta sukat

Kansallispuvulle ei ole hirveästi käyttöä - ja minulla on oman äidin puku käytössä, sama puku tietenkin, jos tarvis tulisi sellaiselle. Ei ole tullut tähän mennessä! Pukua on nyt tutkittu lisää ja se on saanut hiukan muutoksia - hameen pituus, jotkin värit esimerkiksi on hiukan muuttuneet.

Nyt keskityn helppoihin juttuihin. Yksi lapanen pitää saada valmiiksi kun menen tästä kahville ja katsomaan telkkaria pian, kahvi jo tuoksuu keittiössä - huomenna kokeeseen menevä lukiolainen siellä lukee enkkua kahvin voimalla ja äiskäkin saa kupillisen!.

Toinen lapanen neulotaan sitten tässä parin päivän aikana. Sitten nuo Lidlin langasta aloitetut farkku-väriset puuvilla-sekoite-sukat ja sitten tuo ruskea pipo. Sen jälkeen uutta lankaa puikoille taas - tai kudetta puihin!

Käsityön teko on ilo, iso ilo! Neuloessa, virkatessa, kutoessa puilla voi kuunnella radiota, musiikkia tai vaan ajatella, miettiä mitä mieleen juolahtaa!

Kun äiskä lasten keinussa keinui

Tämän kukan nimeä en tiedä - sitä näkee puistoissa, kukkii runsaasti.
Perhoset tykkäävät!

Ihana sää hemmottelee. Aurinko paistaa ja kukkapenkit kaupungilla ja pihoilla loistavat upeina.

Outo, uusi tuttavuus. Mieli-
kuvitus sai tuhmat siivet...

Auringonkukat, hajuherneet ja kehäkukat - tutut ja tuntemattomat kukat loistavat suurina ja muhkeina penkeissä. Osa tuoksuu vahvasti omaan nenään - toiset ovat muuten vain kauniita tai erikoisia! Daaliat, joita mummi jorriineiksi kutsui, ovat tänä  vuonna mahtavan suuria penkeissä, joihin niitä on laitettu kasvamaan.  Paljon on erilaista heinää kaupungin penkeissä - sellaista vesiheinän kaltaista, samoin sellaisia pehmeitä eläimen hännän oloisia kasveja joihin ilta- ja aamuaurinko osuu todella kauniisti!

On hienoa, kun värien sopivuuteen ja siihen, että penkki on kaunis koko kesän alun sipulikukista loppukesän väriloistoon satsataan. Monessa kaupungissa puistot ja puutarhat ovat tulleet hienommiksi viime vuosina. Kotkaan muuten kannattaa mennä jokaisen puiston- ja kasvin ystävän: aivan mahtavan upeita puistoja on siellä!

Keinu 

Aika käy välillä tylsäksi. Tänään olen puuhannut sitä ja tätä - niitä tavallisia asioita, joista ei viitsi sen kummempaa kerroskella. Mitä nyt ihminen kotona ja kodin ympäristössä  tekee. Tuossa hetki sitten menin ulos, vein sinne yhden maton tuulettumaan ja katselin puita, taivasta ja mitä lie. Miestiskelin. Kissa ja koira tulivat viereen, niinkuin yleensä aina. Katsoin näkeekö kukaan: ei ristin sielua mailla halmeilla! Menin sitten keinuun, istuin muoviselle istuinlaudalle ja potkaisin keinun vauhtiin. Pihalla on kaksi keinua viime vuosituhannelta, varmasti olleet tuossa kolmekymmentä vuotta ainakin. Omat lapset niissä ovat keinuneet - harvoin enää kukaan.

Kuulemma eivät nuo keinut täytä nykyisiä turvallisuusvaatimuksia. Pitäisi olla turvakaiteita ja ties mitä. Siksi lasten ei anneta tuossa keinua - tai hiekassa leikkiä kun siihen on ehkä kissa pissannut. No minäpä rohkenin istua keinuun: otin kovat vauhdit: IHAAAA... Tuntui tosi hauskalta - otin niin kovat vauhdit keinussa kun uskalsin. Katselin puun latvojen yli naapurin pihalle ja autotallin katolle (siellä on paljon vettä, pitää mennä tyhjentämään). Koira katsoi oudosti, pää seurasi keinun liikettä. Kissa lösähti hiekkaan viereen ja seurasi puoli-avoimin silmin perhosen liihottelua vieressä. Sitä ei kenunta kiinnostanut!

Teki mieli kiljua - mahassa otti vauhti muljahtamalla ihan samalla lailla kuin joskus lapsena - nyt en vaan uskaltanut kiljua; en halunnut kenenkään näkevät kun mamma keinuu - mitä lie joku miettii, kun siinä keskellä kaunista työpäivää viihdytän itseäni, koira ja kissa yleisönä sisäsandaalit jalassa!!! Miksi en tehnyt mitään järkevää, kuten työhakemuksia?

Kisu miettii mitä miettii. Mukana aina, rakas vanha kolli

Pieni hyrisijä siinä. Suloinen.

Lasten kanssa on oppinut, että mitään tuollaista hauskuttelua ei kannata tehdä, ainakaan lasten nähden. Ovat omat kaikki kolme saaneet hyvin usein hävetä äitinsä tempauksia! Jopa ääneen nauru hävetti heitä joskus, samoin murteen puhuminen. Pitäisi olla hillitympi ja rauhallinen, niinkuin muut äidit ovat. Kuulemma se, kun kerran kevätjuhlan päätteeksi menin koulun pihalla lasten keinuun istumaan ja keinahtelin siinä, keskellä koulun pihaa kaikkien nähden, hävetti molempia koululaisiani aivan valtavasti - muistavat sen häpeän vieläkin.

Olen ollut todella nolo äiti. Nyt yritän suhtautua tuohonkin toisin; välillä se, että oli aina jotenkin outo tai teki toisin kuin muut, tuntui pahalta. Olin - ja olen yhä - liian impulsiivinen, teen asioita joita järkevät äidit eivät tee tai tehneet. En tietenkään halua omia lapsia nolata hölmöilyllä joten nyt yritän olla järkevä!

Silti: keinuminen on hauskaa, aikuisellekin!  Ja kun kukaan kolmesta ei ole kotona, otan kovat vauhdit. HEH, eläimet eivät kerro!

Luksus-herkkua: uutta lakkaa ja narskujuustoa

Syksy on tosiaan nyt kaunista kauniimpi! Oma mieli meinaa helposti sukeltaa synkkyyteen; rahapula ja kaikki mahdollinen kökkö elämään kuuluva juttu painaa. Onneksi nuo eläimet piristävät, onneksi on kuitenkin ollut ruokaa ja koti. Ja onneksi on luonto, mahdollisuus kulkea ulkona ja onneksi voi haaveilla! Kävelyllä tulee katseltua ikkunoita ja pihapiirejä - jostain syystä mietin aina, kuinka itse laittaisin tuon ja tuon ihan, minkälaiset verhot huoneeseen josta näkee tällaiseen maisemaan....

Vispipuuroa

Pääsin viikonloppuna auttelemaan äitiä. Sain bensarahat avustuksena häneltä itseltään ja ajelin kauniin maalaismaiseman, peltojen, metsien ja kaupunkien halki. Kiitin mielessäni kauniista maisemasta, olin kiitollinen, että pääsin auttamaan ja olemaan hyödyksi äidille, juttelemaan ja puuhaamaan asioita.Tein ruokaa, leivoin ja keitin omenasosetta talven tarpeisiin. Syötiin hyvin - olen kiitollinen ruuasta jota sain; perinteistä kotiruokaa tein ja sitä söimme hyvillä mielin!

Pullaa eri muodoissaan. pakkaseen äidille!

Oli hyvä viikonloppu; oikein hyvillä mielin tulin takaisin. Alkuviikko on mennyt istuessa palavereissa; olen lupautunut - taas kerran - tekemään liudan toimistotöitä, myymään ja puuhaamaan toimistossa. Palkkaa ei yrityksellä ole varaa minulle maksaa - mutta jos onnistun myymään, saan provisiota ensi vuoden puolella myynnistä.

Syksyn satoa purkkeihin - löytyi vain neljä purkkia omenahillokkeelle!
Luumut on torilta - makeita ja hyviä. Ja upean värisiä!

En ole innosta soikea - mutta varaa ei ole valittaa! Ja ohan hyvä, kun saa tehdä jotakin!

Mitä jos menisin keinumaan muutaman mahanväännön verran vielä? Ensin aloittelen Lindströmin pihvit - kai niistä tulee hyvät ilman kermaa tai kermaviiliäkin? Kokeillaan!

Rahasta ja sen puutteesta

Hesarissa oli eilen juttu tuloista ja niiden periytymisestä.
Voi omat lapsiraukkani, jos tuohon on uskominen 

Raha, tulot ja talouden hoito on kova sana nyt kaikissa mahdollisissa medioissa - ajankohtaisissa keskustelu-ohjelmissa, sanomalehdissä ja muissakin aviiseissa. Asia on ajankohtainen, monelle meistä - henkilökohtaisesti ja koko Suomelle. Rahaa on joillakin, toisilla taas ei. Se nyt toisaalta on faktaa ihan aina - mutta nyt tälläkin alueella tapahtuu liikehdintää - myös hallituksen erilaisten linjausten takia. Sanotaan, että köyhiä ja työttömiä rangaisataan - he jotka eivät kuulu noihin ryhmiin, ovat tietenkin eri mieltä. Näinhän keskustelu usein menee - perimmiltään on aina kyse omasta edusta ja siitä, mitä kullekin kuuluu antaa ja saada.

Luin juuri lehtijutun, jonka mukaan suomalaisilla on todella paljon rahaa käyttötileillään. Suomalaiset myös ottivat paljon asuntolainaa kesällä - heinäkuussa 1.4 miljardilla ja kesäkuussa sitäkin enemmän.

Onhan se kiva, että monilla on rahaa säästettäväksi ja investoitavaksi! Itsellä ei ole - mutta monilla suomalaisilla menee hyvin ja sehän on hyvä, varmasti he ansaitsevat sen.

Tämmöisen asian unohtaa kun piileksii täällä omassa pienessä poterossaan. Ihminen tulee helposti sellaiseksi, että kuvittelee elämän olevan muillakin sellaista, minkälaista elämää itse elää!

Ihminen näkee kaltaisiaan ympärillään
Muistan, kun olin raskaan - silloin tuli kaupungilla, kulkuneuvoissa ja työpaikalla vastaa valtavasti raskaana olevia naisia! Vähän ajan päästä, pienen vauvan kanssa kulkiessa näin armeijoittain lastenvaunuja työntäviä äitejä! Aivan kuin koko maailma olisi ollut lapsia saamassa samaan aikaan! Nyt huomaan, että maailmassa on valtavan paljon koiria - onhan minulle itsellänikin koira joten huomaan muut koirat nyt helpommin kuin silloin kun koiraa ei ollut.

Työttömänä ja rahattomana huomaan lehdistä juttuja, jotka kertovat työttömyydestä, vähä-osaisuudesta ja selviytymisestä. Ennen en tätä asiaa niin miettinyt - nyt ei ole oikein vaihtoehtoja - ja sitten luen vielä paljon asiasta. Näen myös köyhiä ja osattomia paljon kaduilla ja esimerkiksi kirjastoissa. Köyhyys ja varattomuus on itselle tällä hetkellä normaalia joten sitä luulee sen olevan sitä muillekin vastaantulijoille tai kanssa-ihmisille. No eihän se tietenkään ole!

Sijoita lapsilisät oikein!
Sain sydämen tykytystä jälleen kun seurasin uutisointia siitä, kuinka lapsilisät tulisi asiantuntijoiden mukaan sijoittaa: "Lapsilisää maksetaan ensimmäisestä lapsesta vajaat 96 euroa kuukaudessa eli siihen mennessä, kun lapsi täyttää 17 vuotta, rahaa on voinut kertyä yli yhdeksäntoista tuhatta euroa. Talousasiantuntija Martin Paasi Nordnetistä väittää, että lapsilisä kannattaisi sijoittaa."

"Yle Uutiset 31.08.2016: "Eiköhän meiltä kaikilta löydy 15 euroa kuussa" – Rahastoasiantuntija kannustaa sijoittamaan lapsilisät tai edes osan niistä. Näin varmasti on monella - ja miksi ei, sijoita rahat lapsen tulevaisuuteen jos voit - tai vaikka kielikurssiin tai mihin hyödylliseen nyt vain.

Itse odotan lapsilisän tuloa kieli pitkällä joka kuukausi - ostan sillä ruokaa ja maksan laskuja. Raha menee ilman korvamerkintää menoihin jotka on pakko hoitaa. Teenkö väärin - sama tuo! En muuten voi, saakeli sentään!

Kyllähän jokaiselle aina muutama kymppi ylimääräistä on taskuissa pyörimässä
Samantyyppistä kommentointia tyyliin "Kyllähän jokaiselle nyt sen verran rahaa on" kuulee aika ajoin. Viimeksi ollessani jossain työttömien tilaisuudessa ja joku ihmetteli, kuinka LinkedIn -profiilin maksullisiin osioihin pitää suhtautua; kannattaako maksaa. Asiantuntija tokaisi, että kokeile, hyvä ihminen. "Eihän se paljoa maksa, alle kolmekymppiä kuussa. Meiltä jokaiselta menee tuollainen summa ihan huomaamatta mihin vaan - kannattaa laittaa se vaikka  oman netin ja omien kanavien kehittämiseen. reilu kaksi kymppiä kuussa on kuitenkin alle kolmesataa vuodessa. Mitä se on, ei yhtään mitään?"

Tunnen itseni aina jotenkin epäonnistuneeksi, kun en voi noin toimia. Miten ihmeessä ihmiset saavat elettyä niin, että muutaman kympin pikku-summat ovat rahaa joka huomaamatta valuu sormista - ja elämä vaan rullaa hienosti eteenpäin.

On ihan syvältä olla tällainen köyhä paskianen! Katkerako olen? No juu, alan todella olla!

Katkeruus ei auta. Yritän karistaa tämän mielialan pois. Ja hyvähän se on, että niin monet voivat satsata lapsiinsa näin hyvin. Onhan olemassa ihmisiä, jotka ovat ponnistaneet huonoista kasvuoloista, myös hyvään aikuisuuteen. Ja meillä ei sentään ole rahapulan ja materiaalisen puutteen ohella onneksi sairauksia tai päihteitä riesana - ainakaan juuri nyt!

Lienee paras lopettaa kirjoittaminen nyt. Jos lähtis vaikka kävelylle!

Kuinka työnsaantimahdollisuuksia parannetaan

Tilastotietoa ja vinkkejä työnhakijoille

Työvoimaviranomainen on aktivoitunut minun kanssani. Olen saanut jo kolme meiliä heiltä reilun viikon sisään - yhtä paljon kuin yli kahden vuoden akana yhteensä!

Ensin vähän takaumaa - miten tähän on tultu
Kun jäin työttömäksi joitakin vuosia sitten, ensimmäisen kerran, kävin ilmoittautumassa TE-toimistossa, juttelin pitkään virkailijan kanssa joka selvitti mitä nyt tuleman pitää - mitä tulee tapahtumaan ja kuinka töitä haetaan. Sitten tämä TE-toimisto lakkautettiin niinkuin moni muukin. Minua palvellut virkailija siirtyi aivan muualle ja muihin töihin ja kertoi, että minun  pitää etsiä uusi toimisto jostain lähikaupungeista, ei väliä mistä.

Sitten kävin naapurikaupungin toimistossa jossa minut merkittiin siellä olevan virkailijan asiakkaaksi. En tavannut henkilöä koska loma oli juuri meneillään, juttelin hänen kollegansa kanssa joka jäikin sitten pian eläkkeelle. Mitään ei tapahtunut erittäin pitkään aikaan - en saanut tapaamisia "omalta" nimetyltä virkailijalta - en päässyt tapaamaan häntä eikä hän vastannut meileihini. Puhelinnumeroa työvoimatoimiston virkailijoille ei anneta asiakkaille - pelko lienee, että häiriköisimme heitä vaikka millä keinoin.  Heh! Itselleni ei tulisi ihan hirveästi mieleen soitella ylimääräistä virkailijoille. Ymmärrän, että heiltä pitäisi saada apua edes jollain tasolla työnhakuun, mutta virkailijan työ-ote ei yleensä ihan hirveän aktiivinen ole, joten odotusarvo avunsaantiin on jo alun alkaen pienehkö. Joillakin voi toki palaa pinna, kun mitään apua ei tule.

Työtä etsimässä. Jonotetaan neuvontaan.

No. Virkailija ei siis ikinä ollut minulle tavattavissa. Kun olin laittanut hänelle muutaman meilin noin kahden vuoden kuluessa, sain häneltä joskus pitkän aikaa sitten ajan reilun kahdeksan  kuukauden (siis todellakin, yli puolen vuoden eli 8 kuukauden) päästä. Hänellä oli loma taas siinä juuri silloin, sitten oli kai muita kiireitä... Sekin aika sitten peruuntui, kun kävin toimistolla ja ottelin printtejä avoimista työpaikoista ihan toisessa kaupungissa ja sain siellä ohjeita hakea yhteen työvoima-koulutukseen. Samalla siis peruuntui aika omalle virkailijalle jota yhäkään en ole tavannut! Olen googlannut tätä mysteeri-ihmistä mutta häntä ei löydy netistä. Onkohan tyyppi edes oikea ihminen, vai vaan joku robotti tai vastaus-automaatti, mietiskelin. Miksi ylipäätään hänet on minulle merkitty, kun kiinnostusta ei ole puolen puupennin vertaa?

Hain sitten koulutukseen/harjoittelupaikkaan ja laitoin hakemuksen eteenpäin, sähköisesti, kuten pitikin. Hakemus meni tietenkin omalle virkailijalle jonka piti antaa minusta lausunto.  Ei mennyt kuin vajaa viikko niin minulle kolahti postilaatikkoon kirje TE-toimistosta. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja luin kirjeestä, että hakemukseni koulutukseen oli hylätty. Hakijoita oli kolminkertaisesti paikkojen määrään nähden - ja minä en ollut yksi niistä kahdestakymmenestä joka oli valittu. Allekirjoittajana oli "oma" virkailijani. Hän osasi siis tehdä päätöksen minusta; lahjakas veijari!

Virkailija on siis olemassa ja hoitaa taustalla asioitani aktiivisesti, eikö niin?

Uusi apu työnhakuun - innokas ja kokematon
Keväällä, käydessäni jälleen työvoimatoimistossa, en tokikaan tavannut omaa virkailijaani, mutta joku ystävällinen sielu viraston uumenista tuli kysymään, olisiko minusta hyödyllistä saada opastusta työnhakuun. No, tietenkin - kaikki apu työn saannin avittamiseksi on toivottavaa. Kyllä kiitos, sanoin. Niinpä minulle varattiin aika ja heti kohta parin päivän päästä istuinkin nuoren naisen edessä hänen edustamassaan koulutus-yrityksessä ja vastailen tämän kysymyksiin oman työnhakuni tiimoilta. Nainen katselee CV:täni, työhistoriaani ja LinkedIN-profiiliani. Sanoo kaiken näyttävän tosi hyvältä, mutta ehkä voisin laittaa hiukan värikkäämmän asun valokuvaan - se voisi näyttää paremmalta. Hänen mielestään voisin myös katsoa suoraan kameran linssiin, ei hiukan sivulle kuten nyt kuvassa teen.

Hän ehdotti myös, että paksuntaisin eli boldaisin hakemuksessani aikaisempien työnantajien nimet, laittaisin sarkaimella entisten työpaikkojen päivämäärät hiukan enemmän oikealle. Tulisi näin kivemman näköiseksi hakemus, tuumaili hän.

Sisältöön hän ei puuttunut ollenkaan. Hän on nuori, ehkä noin 25-vuotias ja haluaa tehdä hyvää työtä - katsoo minua silmiin pää kallellaan ja on ihan liikuttava siinä yrittäessään olla ammattitaitoinen ja vakuuttava. Hänellä ei ole harmainta hajua minun alastani tai niistä yrityksistä joissa olen ollut töissä - tai kielitaitoa lukea englannin- ja ruotsinkielisiä hakemuksiani ja ansioluetteloita muuten kuin päällisin puolin.

Tapaan hänet puolen vuoden ajan noin joka toinen viikko. Huomenna tapaamme taas. Kerron hänelle mitä töitä olen hakenut ja hän kehuu aktiivisuuttani. Kertoo sitten varmasti, kuinka jotkut muut hänen avustettavansa - jotka työskentelevät aivan eri aloilla esimerkiksi yksi trukkikuski ja yksi suurkeittiön työntekijä - ovat päässeet eteenpäin hakujensa kanssa.

Tunnen suurta turhautumista; joudun matkustamaan tunnin päästäkseni hänen pakeilleen. Tapaamisista ei ole itselleni mitään hyötyä, mutta saahan hän, nuori työntekijä,  kokemusta akateemisen työttömän kohtaamisesta. Ja onhan minulla aikaa! Harmi vaan, että käynteihin kuluu rahaa kympin verran joka kerta.

Muita työttömien tapaamisia
Tänään olin toisessa  työttömien tapaamisessa. Katsoimme - jälleen kerran - kunkin osallistujan työnhaku-asiakirjoja ja LinkedIn-profiileja ja kuinka niiden avulla saa töitä. Puhuttiin sosiaalisen median käytöstä hieman. Sellaista, perusasiaa.

Apua oman LinkedIn-profiilin luomiseen 

Muutin sitten omaa profiiliani ohjeen mukaan. Saas nähdä, miten ämmän käy; alkaako soittoja ja yhteydenottoja tulla?

Ensi viikolla tapaan jälleen uuden TE-toimiston värväämään rekrytointi-yrityksen edustajan. Mies jo soitti ja reippaana oli varma, että pian olen työllistynyt! Kertoi, että katsotaan minun CV:ni ja työnhakupaperini kuntoon, niin sitten varmasti alkaisi työpaikka löytyä jo ihan pian, ennen joulua voisin olla jo töissä! Mieshenkilö oli uskottava kertoessaan, että kaltaiseni henkilö varmasti saa työtä; hän sanoi jo minun äänestäni kuulevansa, että olen hyvä tyyppi. Töitä tulee - kunhan ensin kaikki dokumentit saadaan kuntoon!

Voi huokaus!

Herran pieksut! Nuo tyypit luulevat tosissaan, että olen työtön koska minulla on niin huonot LinkedIn-sivustot ja CV sekä hakemus aivan rupu-tasoa - ja ihan automaattisesti, ilman, että ovat edes katsoneet mitä olen tehnyt.... 

Tällaista kannattaa kokeilla. Voi auttaa työnsaannissa!

Omat dokumenttini on tässä vuosien saatossa tarkastettu ties kuinka monta kertaa - oman ammattiliiton edustajat, heti työttömyyden alettua ja sitten muutaman kerran sen jälkeen. Nyt sitten TE-toimisto laittaa oikein kunnolla paukkuja tähän - ymmärrettävästi tämä on helpoin osio korjattavaksi - itse työn saanti on vaikeampaa, vaikka olisi kuinka upeat paperit, hakukirjeet ja muut proopuskat.

Kattellaan. Kyllä se tästä vielä irtoaa, jotenkin. Se työpaikka - mutta omin avuin, luulen!