Maassa on hallituskriisi.Turhaan aikaansaatu mediatemppu?

Ruukkukukat pääsivät
ulos suihkuun

Vettä sataa kohisten, ilma on viileä. Koira ulkoilutetaan tänään vauhdilla - ja silti sisään tullessa saa pyyhkiä ja pestä tassut ja kohta myös osan lattiaa.

Viikonloppuna tuli uutisista pelätty uutinen: Halla-aho on valittu Timo Soinin seuraajaksi Perussuomalaisten johtoon. Huh huijaa. No - näin halusivat siinä puolueessa päättää - vaikka täytyy  myöntää, että tulee mieleen, että jotakin vilunkia on voinut taustalla olla. Vai halusivatko puolueen aktiivit ihan oikeasti näin, oliko tämä demokraattinen valinta vai junttaus? Monet puoluetta äänestävät, joita tunnen, eivät tätä ratkaisua halunneet ja ovat nyt tosi ihmeissään ja pettyneitä. Kaikki ministerit joutuivat ensin syrjään puolueen johdosta ja sitten - kohta - ulos hallituksesta. Se, miten nämä asiat sitten selitetään julkisuuteen ja ja kuinka kukakin osapuoli ne eteenpäin viestii, tulee olemaan toisaalta mielenkiintoista, toisaalta jo etukäteen pelottavaa. Elämme totuuden jälkeistä aikaa - ja kuten isompien maiden isot poliitikot ovat opettaneet: mitä vain voi sanoa julkisuuteen - tai vaikka jättää selittämättä tekojaan, tehdä vain niinkuin huvittaa.

Raparperikiisseliä

Jotain yllätyksiä arvasi kyllä tällainen tavallinen uutisoinnin seuraajakin olevan tulossa. Miksi ne valitsivat yhden asian puolesta puhujan, maahanmuuttoa pelkästään ainoana asiana vastustavan, ujon oloisen miehen - sitä ei voi ymmärtää! Jos joviaali ja vitsaileva kansanmies Timo Soini loi puolueen ja sai sen kukoistamaan, miten Soinin täydellinen vastakohta, kaupunkilaismies puvussaan ja ujona muista erillään seisova mies on nyt voinut saada puolueen hoidettavakseen? Tässä on varmasti takana jotakin, mitä ei voi ymmärtää - vähän niinkuin Brexitissä, Trumpin valinnassa ja muussa  äänestyskäyttäytymisessä.

Lakkasuolla kukkii lakka, suopursu ja suovilla.
Itikat olivat myös kovasti hereillä eilen illalla.

Raparperi-
mehua.

Outoa. Ja nyt sitten meillä on hallituskriisi ja Timo Soini siirtyy ulkoministerin paikalta syrjään, samoin muut hänen hengenheimolaisensa. Hallitukseen nousevat jälleen pikku-puolueet ja ärhäkkää oppositiopolitiikkaa on luvassa olan takaa. Hoh hoijaa... siitä varmasti ainakin iltapäivälehdet tykkäävät - saavat tehdä raflaavia juttuja oikein kunnolla taas. Rankkaa, ei millään innosta alkaa sitä loanheittoa seurata.

Mutta täällä pienessä elämässä voi aina keskittyä oman elämänsä elämiseen; se, miten täällä työttömyysputkessa pärjää ja kuinka saa omat hommat ja tekemiset hoidettua joutumatta kadulle, on kyllä askaretta. Omat päivät ovat sujuneet ilmaistöitä ja vapaaehtoishommia tehden jo kuukauisa - toki palkkatyötä haeskellen, mutta sitä ei ole irronnut.

Raparperimehua, raparperikiisseliä ja raparperikakkua. Sellaista olen tehnyt. Hyvää, alkukesän herkkua. Nokkosia lettuihin, muhennokseen ja keittoihin. Nam.

Hallituskuvioita, maailman menoa ja muuta yhteiskunnallista asiaa on hyvä seurata, että suurinpiirtein tietää, mitä on meneillään. Mutta elämä on kuitenkin näissä omissa kuvioissa. Vai? Onko syytä huolestua, hötkyillä jotenkin jonkun asian suhteen? Ja jos,niin miten? Monet asiat ovat niin sataprosenttisesti muissa käsissä, että mitäpä tässä muuta tekemään kuin ottaa elämä hetki kerrallaan. Kaadanpa tässä itselleni lasin hyvää raparperimehua ja sanon SKÅL teille, jotka tätä showta pyöritätte!

Tehdään ruokaa, keitetään mehua, käydään metsässä kävelyllä ja ihaillaan ihanaa, kaunista kevättä. Luonto kukkii, tuokuu ja on täynnä uutta elämää; lintukonsertit kaikuvat vielä, satakielikin laulaa, käki kukkuu!

Lohikeittoa

Pääsiäispyhät ovat ohi. Tervetuloa kiire!

Pääsiäinen meni kauniissa mutta aika kylmässä säässä. Kylmyys on sään osalta toki useimmiten pukeutumiskysymys - pipo päässä, hanskat kädessä ja kaulaliina kaulassa ei tule kylmä kun poskipäihin, kun   reippaasti metsässä askeltaa! Järvi on vielä ihan jäässä - tosin en jäälle enää halunnut mennä - virtapaikat ainakin ovat jo auki.  

Pääsiäissunnuntain alkuruoka katettu pöytään.

Näimme laulujoutsenia monessakin paikassa - enimmäkseen pelloille sulaneista kevään tulvavesissä, joissakin järvien sulapaikoissa myös. Olivat varmasti matkalla pohjoiseen. Kuva olisi pitänyt ottaa siitä noin parinkymmenen joutsenen upeasta laumasta, joka lepäili ihan tuossa tien vierellä, metsän reunalla, Venäjän rajan tuntumassa eilen iltapäivällä, kun ajelimme ja ihailimme keväistä luontoa. Upea näky, tosiaan!

Mämmiä jälkiruuaksi, tietenkin.

Hyvin tuli pyhinä syötyä, tuttuja herkkuja. Yhdessäoloa ja puuhailua, sitähän se on - ja kiva, kun vuodessa on muutama aika, jolloin tavata sukua vähän tavallista pitemmän pyhän merkeissä. Pashasta tuli hyvän makuista, mutta tuo muoto on jo ihan vänkyrä - muotti on ikäänkuin entistä käyrempi! Puu elää - haluaisin sen jotenkin laittaa painon alle, että se jälleen paranee - mutta kuulemma se vain halkeaa, jos sitä alkaa painon alle laittamaan. Onkohan näin; jos kastelisi palat ensin...?

Pashaa kahvipöydässä

Aika on ihan sairas kiire, stressi päällä. Mitään ei oikein ehdi tekemään
Kaikilla on nykyään kiire - myös heillä, joilla ei kiirettä kuvittelisi olevan. Tulevat ja sanovat jo heti kättelyssä kun heihin törmää, että on kiire sinne ja tänne, ei ehdi tekemään oikein mitään kun on vaan niin kaamea kiire koko ajan. yritän itse olla sanomatta kiireestä enää ikinä mitään - vaikka joskus olisikin kiire!

On kiire kauppaan, kuntosalille, silmälääkäriin, kokoukseen, palaveriin, lapsia hakemaan - on kiire saada projektit hoidettua ja tehtyä, että voi kehitellä uusia joihin sitten on kamala kiire, ja sieltä pois! Liikenteessä on kiiren ja kun pääsee perille, on stressiä niin, että otsasuonet pullistuvat - pitää saada taas miljoonaa asia a tehtyä eikä aikaa ole YHTÄÄN! Kotona ei ehdi tekemään ruokaa, siivoamaan eikä edess kunnolla nukkumaan - on stressiä ja haipakkaa, ei voi mitään. Ja aina väsyttää - nukkua ei tietenkään ehdi.

Yöpalvelus kotoisassa kirkossa. 

Pääsiäisenä meistä suurimmalla osalla ei ollut kiire! Vietimme aikaa yhdessä ja oli kivaa!

Nyt taas  voi sitten olla kiireinen ja puuhkuttaa paikasta toiseen, palaverista kokoukseen ja kaupan kautta harrastukseen ja silleen...

Matteus-passio pitkäperjantaita odotellessa.

Puuhailin keittiössä ja otosalla muutenkin iltapäivän ja illan. Kuuntelin koko kolmetuntisen Matteus-passion radiosta. Se kuuluu pääsiäisen odotukseen - kiirastorstaihin tai pitkäperjantaihin. Oikein hyvältä tuntui kuunnella. Samalla puuhailin kotijuttuja , välillä istahdin alas kuuntelemaan kuoroa ja lauluja tarkemmin, nautin. Upea! Bachin mestarityö, yksi niistä.

Tämä pullakori on teinille luvattu.
Eihän se nyt ihan kaikkea syö mutta  lähes...

Leivoskelin pullataikinaan kaikenlaista. teinikin sai pitkään kinuamiaan pikku-pullia ja niitä upposikin puolisen tusinaa häneen, laiheliiniin, heti kun ovesta tuli ja kädet oli pesty!

Boston uunissa....

.... Boston pöydällä.

Bostoniin raastoin sekaan omenaa - en paljon, mutta sen verran, että vähän maistuu ja kostuttaa. Se lähtee, kera rahkapiirakan, aamulla mummilaan jossa ne vasta korkataan.

Rahkapiirakka. 

Rahka sopii hyvin pääsiäiseen. Vähän saman makuiseksi teen tuon piirakan sisuksen usein kuin pashankin - joka toki on about sata tai kaksisataa kertaa parempaa, ihan parasta herkkua mitä on!

Kuulemma jo vauvana söin niin paljon pashaa, että naama alkoi kukkia - siis tuli finnejä ja minut vietiin näytille tutulle lääkäriin. Alle vuoden ikäisenä!!! Olen usein miettinyt, miten minulle syötettiin vauvana pashaa, totisesti ihmeellistä - kai vanhemmat halusivat kokeilla mitä vauva tykkää herkusta! Siitä kai on jäänyt ikuinen himo tuohon ihanaa pääsiäisherkkuun! Se on rasvaista ja makeaa, niin hyvää että ajatuskin saa veden kielelle.

Oma pashamuottini on ihan käpristynyt, äidillä on onneksi parempi. Teen siinä meille ison annoksen jota sitten sunnuntaina syödään - tupla-annoksen todennäköisesti teen!!! Vanhan ohjeen mukaan jossa ei säästellä voissa, kermassa eikä muussakaan! Ohje on Valamon luostarista. Tein viime vuonna Lintulan luostarin ohjeen mukaan - melkein sama se on, tosi hyvä oli sekin, mutta äiti toivoo munkki Eudokian reseptillä tehtyä pashaa "niiku ain on tehty" joten sitähän myö sit tehhää! Tulisipa siitä nätti ja suora tänä vuonna! Mmmmm.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille toivottelen! Jokainen viettää sen omalla tavallaan - toivottavasti iloisena ja nauttien päivistä!

Kohta kukkivat nämä innokkaat tulppaanit ja liljat! 

Kiirastorstai. Tässä istun...

Hei sinulle, joka tulit vierailemaan täällä sivullani! Pikkuisen on nyt harmaata, sekä säässä, että muutenkin. Pilvet roikkuvat matalalla märän näköisenä - räntää satelee. otetaan hörppy kahvi- tai teemukista, kyllä se sitten taas kirkastuu hiljalleen, olo ja elo!

Huomenna on jo pitkäperjantai, kalan syöntipäivä ennen pääsiäisen hyviä juhlaruokia! Mennään mummilaan, kuulemma syödään pakastekalakeittoa, sanoi äiti. Itse en kyllä niistä vaaleista harmaaraidallisista kalapaloista tykkää - ne eivät maistu miltään! Lohikeitto tai joku muu tuore kala olisi hyvää, mutta mikä minä olen äidille sitä sanomaan? Tai itse asiassa sanoin kyllä, ja hän sen tietää entuudestaankin, että en tykkää pakastekalasta, niistä palikoista joita  kaupoista ostettiin joskus 80 -luvulla. Mutta äiti totesi, että se on hyvää. Ja pitkäperjantaina aina syödään kalaa. Niinkuin söi se kalastaja, jonka juhlaa pääsiäisenä vietetään. Liha varataan pääsiäispäiville, niinkuin pasha, mämmi ja kaikki muut herkut.

Piristys päivä, pikku-auringot

Meikäläinen on vähän siinä mielentilassa, että ei huvita kirjoitella - ei irtoa nyt mitään järkevää. Laitan tänne muutaman kuvan ja yrittelen illemmalla kirjoitella jotakin - uudella innolla.

Ajattelin leipoa tänään pullaa ja tehdä kanarisottoa - sitä ennen lueksin tuossa ja silleen... Kaupasta pitää hakea kananmunia siihen pullaan, että saadaan ne kiiltäviksi. Taikinaan ei munaa tarvita ollenkaan, se  vaan kovettaa ja kuivattaa pullan. Teen varmaan bostonkakun - se on helppo kuljettaa mukana mummilaan ja säilyy pari päivää paremmin kuin muu pulla. Rahkapiirakan voisi myös tehdä, sekin säilyy pari päivää hyvin. Pasha ja muut herkut tehdään lauantaina. lankalauantaina.

Tällaista rauhaisaa puuhastelua täällä, kuin olisin mummo ihan, köppelehdin kotona ja puuhailen keittiössä ja teen ruokaa kun koululainen tulee kotiin! Pöh.

Kasvimaailma puskee mullasta
Leskenlehtiä on jo teitten varsilla näkynyt, näin myös ison koppakuoriaisen pari päivää sitten. Muurahaisetkin ovat jo marssineet rivissä tuolla pihalla ja omenapuun rungolla. Kevään tuloahan on kiva seurata!

Nämä ovat nättejä, eikö?

Ostin loppusyksyllä joitain kukkasipuleja joita nyt odotan ylös nouseviksi. Yksi on jo kukassa - tuo kuvan pikku-krookus. Erilainen kun ne perinteiset joita  myös on puutarhassa - vanhat ovat isompia ja tummempia, mutta vielä tuloillaan. Laitoin näitä pikku-sipuleita muistaakseni puolisen tusinaa maahan syksyllä ja nuo ovat nyt kukassa. Tässä ei ole onneksi ollut myyriä joten sipulit ovat toivottavasti talvehtineet hyvin. Tänään ne ovat nupulla koska on pilvistä. Aurinko saa ne aukeamaan.

Arkea täällä meillä. Näin viikko sitten, nyt on toinen liina jo pöydällä ja sukat laatikossa.

Ruotsin värit sukissa

Neuleita, niitähän syntyy!
Puikot on suihkineet joka ilta, joskus päivälläkin kun olen neuloskellut lankoja pois pussukoista ja laatikoista. Niinkuin nuo Ruotsin väreissä olevat sukat tuossa - piti kokeilla jotain kivaa - tulikin sukat, jotka muistuttavat lähinnä jonkin jalkapallokerhon kirjavaa kaulaliinaa tai vastaavaa!  Katsotaan, huoliiko niitä kukaan jalkaansa - vai pitäisiköhän tässä varata jonain päivänä pöytäpaikka jonnekin torille ja mennä sinne myymään sukkia, lapasia ja muuta käsityötä? Kävisköhän nuo kaupaksi - pitää olla tietenkin isot määrät tavaraa, jos oikeasti meinaa tuotoksiaan myydä!

Kirjavasta silkki-angorasta oli ihan pakko saada neuloa

Silkin ja angoran sekoite, kidsilk, on Kaffe Fassettin, tuon värejä ja lankoja rakastavan brittimiehen suunnittelema väriyhdistelmä hienosta, ohuesta langasta. Impulssi -ostos, kaupan ainokainen. Mitä yhdestä kerästä voi neuloa? Kaulaliinan! Aika kirjava tulee - katsotaan, mikä on lopputulema kun koko kerä on neulottu. Lämmintä on ohut ja hienoa lanka, ohutta ja untuvaista jota ei voi painavilla metallipuikoilla neuloa, pitää olla puiset  tai muoviset puikot. Viitosilla neulon, muovisilla sukkapuikoilla joiden päiihin olet laittanut muoviesteet, että silmukat ei karkaa!

Mutta tämä ei ole nätti. Öööh... Pääsiäisruoho. Miten tää ei kasva, hei? 

Pääsiäsruoho onkin ollut oikein tapaus. Laitoin vanhalle isolle lautaselle multaa, siihen pieniä rairuohon siemeniä jo reilu viikko sitten. Mitään ei tuntunut tapahtuvan. Laitoin sitten ohranjyviä samaan multaan, vähän lisää multaa päälle.
Sitten - kun kunnallisvaalikampanjassa eräs ehdokas - keskustalainen muistaakseni - antoi pussillisen rairuohoa, laitoin niitäkin siemeniä samaan multaan, Tämä tapahtui viime lauantaina. Nämä keskustalaiset rairuohon siemenet olivat erilaisia kun ne mini-pienet jotka olin kylvänyt aikaisemmin. Kasvu on huonoa - ja itse olen varmasti maailman kärsimättömin ruohon viljelijä! Vai onko tuo pihamullaksi tarkoitettu multa tähän huonoa?

Katsotaan, tuleeko tuosta vihreä nurmikko hiljalleen vai ei!

Tulihan tätä höpinää taas pitkä pätkä. Tiivistäminen ois hyvä juttu... ;-)

Piilotyöpaikat ja kevään saapuminen mielessä

Ihana kevät on täällä!
Pari päivää sitten sateli lunta, narskui taas lumi askelten alla. Tänään paistaa aurinko ja lumet ovat melkein sulaneet, järvistä kohta jäät lähtevät. Päivät ovat valoisia ja ihanan pitkiä. Talitintit, mustarastaat ja varislinnut kuhertelevat pihapiirissä ja kyyhkysten huhuili kuuluu pitkin päivää. Lokit huutelivat aamuvarhaisella metsän reunassa - aika kaukana vesistöistä olivat.

Aamuinen metsä, nurkan takana ihan. Kuuletko tikan?

Pari päivää sitten näytti tältä

Aamulla oli maa pakkasyön jälkeen jäinen ja kuurassa, varjopaikoissa on vielä luntakin, jopa kasoittain. Metsässä ei monessa paikassa enää lunta näkynyt - linnut lauloivat jo tosi paljon. Tänä keväänä aion nauttia kevään tulosta niin paljon kuin osaan ja voin: kävelen metsässä ja peltojen laidoilla, rannoilla. Katson ja nuuhkin kuinka kasvu alkaa!

Hyönteisiä en ole vielä nähnyt, en leskenlehtiä tai sinivuokkoja. Joku oli metsässä laittanut koivuun putken josta on tarkoitus valuttaa muoviputkea pitkin mahlaa suureen ämpäriin. Aamulla oli vielä pakkasta eikä mahlaa ollut valunut ämpäriin ollenkaan. Eikö vielä ole liian varhaista moiseen? Kuuluuko mahlan ottaminen jokamiehen oikeuksiin, mietin myös. Epäilen!

Mutta tänään näin - ensin kuulin - kuinka kahteen osaan jakautunut hanhilauma lensi kovalla porinalla omaa määränpäätään kohti, sinisellä aamutaivaalla. Hieno näky! En tunne lintuja mutta hanheksi tuon vaaleamahaisen porukan tunnistin, koon ja mekkalan perusteella! Kaikkein upein näky on joutsenten tulo - se näky saa aina vedet silmiin - en oikein tiedä miksi se niin liikuttaa!

Selvää faktaa:
Miksi hakea avoimia työpaikkoja kun työpaikat ovat muualla

Missä ovat työpaikat? 80 % on piilossa, ei avoimessa haussa
Alan kohta etsiä piilotyöpaikkoja - oikein urakalla. Olen nyt hakenut niin paljon avoimia työpaikkoja, ilman minkäänlaista tulosta, että se väsyttää, kypsyttää. Mistään ei tule mitään vastakaikua, ei millään. Olen soittanut avointen paikkojen yhteyshenkilöille, saanut jutella pitkiäkin puheluita palkkaavien esimiesten kanssa ja laittanut hakemuksia kun he ovat todenneet minulla olevan tosi hyvä tausta ja osaaminen - sitten ei kuulu mitään. Ei yhtään mitään - joistakin tulee kuukausien päästä viestiä, että minua ei valittu, kiitos hakemisesta.

Maaliskuussa hain kymmeniä työpaikkoja, panostin hakemusten tekemiseen, kontaktointiin ja viilasin hakupaperin ja CV:n kuntoon. Ei silti mitään! Olo on jotenkin ihan lattea ja kuin huijattu! Tiedän, että hakemuksia tulee jopa satoja joihinkin työpaikkoihin, mutta silti sitä ihmettelee: Minkälaisia ovat ne ihme-ihmiset jotka ne paikat sitten saavat, oikeasti? Nuoria ja kauniita? Tuttavia ja sukulaisia?

Liittojen tilaisuus antoi oppia työnhakuun
No, ei auta taaskaan itku markkinoilla. Kävin eilen kuuntelemassa Akava-talossa luentoa piilotyöpaikoista ja nyt alkaa niiden oppien soveltaminen käytäntöön. Riikka Pajunen Montevistasta opasti ja oli innostava - meitä oli tosi iso joukko kuulemassa oppeja. Kuinkahan moni meistä osaa soveltaa oppeja suoraan käytäntöön ja saa paikan? Itse aion aloittaa nyt piilotyöpaikkojen ja oman unelmatyön metsästämisen, samoin kuin kaksi samaan aikaan työttömäksi jäänyttä tuttavaa joihin törmäsin tilaisuudessa - samassa keinuvassa ja kohta vuotavassa veneessä ollaan! Luvattiin pitää yhteyttä ja katsoa, josko saamme asioita eteenpäin, kukin tahollamme.

Hienoa, kun Akavan liitot yhdessä soivat mahdollisuuden tähän oppiin. Kiitos, Akava ja jäsenliitot!

Terveyskeskus vie hermot. Miksi sinne on niin vaikea päästä?

Tällainen tapahtuma kävi jokunen päivä sitten meillä: Perheen teini, tuo murrosikäinen duracell-pupu joka harrastaa ja tekee kaikenlaista, kävi iltana eräänä jälleen omissa treeneissään. Hän on jo vuosia harrastanut kamppailulajeja, käy salilla melkein joka ilta treeneissä. Muutama päivä sitten oli tavallista rajummat treenit - vastustaja täräytti teiniä hampaan kohdalle huuleen niin, että sattui. Hampaalle kävi jotain - se vihloi ja tuntui, että siitä irtosi pala. Salilla kehotettiin menemään hammaslääkärille mahdollisimman pian.

Hammaslääkärille pääsyä ja ajanvarausta alkoi sitten hoitaa äiti, meikäläinen. Arvasin, että se voi olla haasteellista - potilaita on paljon, aikoja hammaslääkäreille vähän. Yksityiselle emme nyt sattuneista syistä voi mennä joten kaivoin esiin terveyskeskuksen hammashoitolan numeron. Illalla sinne ei voi soittaa edes  akuuttitapauksissa. Klo 8.00 arkipäivisin alkaa tunnin ajanvaraus-aika äkillisille tapauksille. Aloitin soittamisen heti kahdeksalta. Jonotin, jonotin, jonotin. Nauha vatkasi sanomaansa kymmeniä ja kymmeniä kertoja - kertoi, että ajanvaraus on nyt tilapäisesti ruuhkautunut ja että voisin perua ajan myös verkkosivujen kautta. 

Aika kuluu. Potilas odottaa. 

Klo 8.44 joku vastasi vihdoin puhelimeen. Sain kuulla, että kaikki tämän päivän ajat ovat jo menneet ja uusia aikoja voi varata jälleen seuraavana aamuna klo 8.00 alkaen.

Hammashoitolan ajanvaraus - jonoja loppumattomiin
Kerroin puhelimeen vastanneelle naiselle  tilanteemme ja hän totesi, että nuoren pitäisi nyt tulla mahdollisimman pian hammaslääkärille tarkistamaan tilanne, että se ei pahene. Kerroin naiselle, että olen tässä juuri sitä asiaa hoitamassa ja varaamassa tässä hänelle aikaa - siksi olen nyt puhelimessa hänen kanssaan ja olen jonottanut puhelimessa kahdeksasta saakka, odottanut, että joku vastaisi. Nainen huokasi, kertoi olevansa yksin vastaamassa puhelimeen.

"Nyt ei ole aikoja. Kaikki ajat ovat tälle päivälle jo menneet" Nainen totesi asian jonka oli jo aikaisemmin kertonut. Hän sitten kertoi, että huomenna on viimeinen päivystys-aika klo 14.30 ja se näyttää olevan vielä vapaa. Hän kehotti soittamaan seuraavana aamuna ja jos hyvä säkä käy, voisi potilaani saada juuri tuon ajan.

Apua odottamassa

Potilas on tyhmä kun ei tajua, että ajan saa vain samana päivänä soittamalla
Pyysin, että voisimme varata ajan nyt, kun aika kerran oli jo avoimena näkyvissä kalenterissa ja tarvitsemme ajan. Nainen tuskastui (tyhmyyteeni) ja totsei, että hän ei voi antaa seuraavan päivän aikoja tänään, heillä on säännöt joita on noudatettava. Aamulla jaetaan kyseisen päivän ajat, ei muita. PISTE. Huomisen ajat varataan huomenna. Hän myönsi, että soittajia on paljon ja aikoja on vaikea saada - mutta näin se nyt vaan on! Kiitin naista ja sanoin soittavani aamulla uudestaan. Mitäpä siinä muutakaan voi tehdä?

Kafkamainen tilanne - seinä vastassa joka puolella! 

Seuraava aamu koitti. Teinin hammas ei onneksi heilunut, mutta "vähän outo" se on, kuulemma. Aloin soittaa ajanvaraukseen jo ennen kahdeksaa - mutta silloin nauha tietenkin kertoi, että puhelimiin aletaan vastata kahdeksalta. Kahdeksalta oli linja sitten tietenkin taas varattu ja kuuntelin nauhan viestin kymmenet kerrat. Millä perusteella jonkun puhelu pääsee läpi, toisen taas ei, mietin jonottaessani. Aloitin kuitenkin tasan kahdeksalta ja jonotin kolme varttia - oliko joku myöhemmin aloittanut päässyt läpi, mietin.

Jonotin edellispäivän tapaan yli 40 minuuttia. Tajusin myös, että töissä kävijä ei voisi millään täällä käydäkään koska ei töissä ollessa voi jonottaa vajaata tuntia saadakseen sajan lääkärille. Siksi siellä varmaan käytetäänkin työterveyslääkäreitä! Kaikki lääkärin ajat olivat taas jo menneet onnekkaimmille kun puhelimeen vastattiin. Hermo oli siinä vaiheessa jokseenkin kirreällä, vaikka istuin kahvikupin kanssa jonottamassa keittiön pöydän ääressä lämpimässä. Sain lähes riidan aikaiseksi naisparan kanssa. Tämä oli eri nainen kuin eilen - ja hän kertoi, että "huomaan, että soitit jo eilen tästä asiasta". "Niin soitin", tunnustin hänelle. Se seikka ei kuitenkaan antanut minulle lisäpisteitä päästä lähemmäs lääkärin aikaa. Asiakaspalvelija ei ollut kovin asiakaspalveluhenkinen - se  ei tietenkään kuulu kunnalliseen terveydenhoitoon - miksi olla ystävällinen, jos ei ole pakko? No, en asiakkaana ollut itsekään ystävällinen, päinvastoin. Kireä ja ikävä kai lähinnä.

Kysyin,  miten he voivat ylläpitää tällaista Neuvostoliiton aikaista systeemiä ja pitää ihmisiä jonottamassa aikoja joita ei kuitenkaa ole? Siihen ei tietenkään tullut muuta vastausta kuin sama selitys kuin eilen: noudatamme vain sääntöjä. Kysyin, miten ikinä voin saada ajan lapselleni! Ja miten teillä voi olla tuollaiset säännöt - miten ihmisiä voi jonotuttaa linjoilla vaikka mitään ei ole tarjolla??? 

Vastauksena sain kehotuksen soittaa taas huomenna klo 8 - 9.....

Varasin lapselle sitten ajan ei-kiireellisestä hoidosta. Aika on toukokuun viimeisellä viikolla. Sinne ei ole kuin reilut kaksi kuukautta aikaa! Nainen puhelimen toisesta päästä lupasi soittaa, jos heille tulee tälle päivälle peruutusaikoja. Kiitin. Ja sain tietenkin huonon omantunnon kun olin kiihtynyt... Työtäänhän se nainen tekee! Hänellä on tuollainen työ.

Hienoa, kun Suomessa on julkinen terveydenhoito!!!
Onhan se hyvä kun meillä on tämä terveydenhoito. Aina se ei vaan toimi oikein toivotusti. Ehkä soten myötä asia auttaantuu? Tai sitten ei.

Onko meillä oikeastaan edes oikeutta odottaa, että saamme palvelua sairauden kohdatessa, automaattisesti? Kai pitäisi olla, jos maksamme veroja joilla palvelut on tarkoitus rahoittaa. Mutta se ei toimi, ainakaan täällä kotikunnassani. Ei ole koskaan toiminut muuta kuin todella pitkällä jonotusajalla lääkäreille, joilla ei joko ole kokemusta juuri ollenkaan, tai eivät puhu suomea.

Onko oikeutettua odottaa, että hoitoon pääsee heti kun sitä tarvitsee, jos hoidosta maksaa vain pari kymppiä? Yksityinen hammaslääkäri hoitaa asian heti - mutta maksu on nelinkertainen. Meillä ei ole siihen varaa.

En tiedä vastauksia. Mutta tiedän, että jos olisin töissä ja saisin siitä palkkaa, voisin hoidattaa lapseni hampaat hammaslääkärillä silloin kun hoitoa tarvitaan.

Työtä pitäisi siis olla, tämänkin takia!

Kesäaika alkoi. Köyhyys panee miettimään syntyjä syviä.

No niin, nyt meillä on taas  kesäaika. Ikkunasta näkyy luminen kevättalven maisema, ei kesästä tietoakaan. Mutta onhan päivä jo yötä pidempi!

En kyllä mitenkään käsitä, miksi tästä omituisesta kellojen vääntelystä ei voi irrottautua - mutta näin siis vaan elellään. Melkein koko Eurooppa on mukana tässä kellojen siirtelyssä, siksi myös Suomi. Eihän tuo ehkä iso asia ole . mutta mikä järki siinä on, oikeasti?

Aamulla täällä metsässä katselimme koiran kanssa kesäaikaa. Lumi sulaa!

Maailmanmeno kiinnostaa. Mistä saisi oikeaa tietoa?
Tekisi mieli lukea lehteä, siis sanomalehteä ja asialehteä kuten Suomen Kuvalehteä. Tuollainen halu tulee aina aika ajoin - en kyllä raaski lehteä ostaa ja mietinkin, mihin sen voisi mennä lukemaan...Hmm. Kirjastoon, huomenna.

Kevään valo saa lehdet puhkeamaan

Kaikenlaista tapahtuu koko ajan ja nettiuutisten varassa elellessä saa vain otsikot ja skandaali-uutiset luettavaksi.Onhan tietenkin radio ja TV. Lukeminen on vain jotenkin... kivempi tapa. Kunnon analyysi joistain asioista tekisi hyvää, aina välillä. Niinkuin nyt, kun maailmassa tapahtuu niin paljon ja omituisen itsekkäitä johtajia tuntuu olevan joka toisessa maassa - enemmän ja vähemmän despootteja ja diktaattoreita.

Ei, en kaipaa lisää kohujuttuja Trumpista tai hänen tviittailuistaan; ne uutiset näkyvät jokaisella nettisivustolla. Mutta nyt kun maailmalla tuntuu tapahtuvan kaikenlaista outoa, huolestuttavaa ja kummallista, olisi hyvä lukea vähän taustoja ja analyyseja. Erdogan, Putin, Filippiinit, Puola, Valko-Venäjä. EU, Ranskan ja Saksan vaalit, Britit ja Hong Kongin äänestys. Merkel. Ja onhan meillä omatkin vaalit kohta - sote kyllä etoo jo sananakin. Ja puolueiden samat lauseet joka kerta; kun vaalit on ohi, kaikki jää kuitenkin ennalleen.

Kukaan ei osaa sanoa sotesta mitään järkeenkäypää. Kukaan ei ylipäätään sano mitään oikeaa ja konkreettista mitä tuleman pitää - puolueet lupaavat entistä löysemmin sitä ja tuota, haukkuvat toisiaan. Ihan kun ne eivät ottaisi näitä vaaleja ollenkaan tosissaan.

Köyhyys ja elämän näköalattomuus. Se rassaa. Paljon
Harmittaa, kun olen tällainen köyhä. Ei ole varaa  oikein mihinkään, eikä tietenkään lehtiin tai muihin huvituksiin. Mutta tietenkin olen iloinen, että meillä on vielä tämä koti, ruokaa ja saan tässä paukuttaa tietokonetta. Ei saanut mummi ja vaari aikoinaan, menneet sukupolvet! No joo - silloin ei ollut tietokoneita, mutta  radio ja televisio heillä kyllä oli, puhelinkin oli kamarin keinutuolin vieressä. Ruokaa haettiin huonoina aikoina järvestä kalana ja kellarista perunaa,puolukkaa ja juureksia, aitasta viljaa. Ei ollut paljoa mistä ottaa - tuvassa sentään oli lämmin kun  poltti kesällä omasta metsästä tehtyjä halkoja. Säästeliäästi toki, tietenkin. Lihaa syötiin vähän, viljaa ja perunaa enemmän, kaikki itse tehtiin.

Kanarisottoa. Kiitos ruuasta, olen kiitollinen
kun sitä on vielä joka päivälle riittänyt.

Itse teen ruuat toki nytkin, mutta kaupasta haen tarvikkeet. Kun raha loppuu, en hae mistään - aittaa ei ole, ei kellaria. Mutta on lämpöä huoneissa, ihan hyvä tässä on - varmasti ihan luksusta, verrattuna muutaman vuosikymmenen takaiseen elämään tässä maassa, kaltaisillani.

En ollut itse vähävarainen muutama vuosi sitten. Oli perhe ja kaikki kunnossa. Sitten kohta ei enää ollut. Pudotus on aika huima kun on ollut työssäkäyvä äiti, vierellä puoliso ja lapset, tunne, että kaikki on hienosti. Talous oli kunnossa, nätti koti ja kaikenlaista ostettiin kun tarvittiin. Käytiin lomamatkoilla, koko perhe. Sitten hävisi nopeaan tahtiin työ, puoliso, palkka, ystävät....Epätoivo tuli toivon tilalle, kun kaikki vaikutti rapisevan alas, pois.

Niin on käynyt monelle muullekin; elämä on sellaista.

Neulominen on melkein pakkomielle. Sen voisi lopettaa - tai neuloa vaikka
jotain muuta. Vaikka kevättakki, lampunvarjostin????

Putoaminen sattuu, kestää kauan siitä töyssystä selvitä. Helposti jää haikailemaan vanhaa, ikävöimään. Vaikka tietää, että se ei koskaan palaa. Joskus kaipaan niitä vanhoja, hyviä aikoja niin, että mahaan koskee. Ne vain pitää haudata jonnekin pois - exä hehkuttaa uutta onneaan ja rakkauttaan somessa ja minä hullu käyn lukemassa niitä päivityksiä!

Lehteä ei siis ole luettavaksi - mutta se ei ole iso asia! Tuli todistettua sekin tässä siis! Ilman lehtiäkin voi elää. Ja onhan kirjat olemassa!

Earth Hour, eilen.
Sammuttelin valoja

Uutta päin, uusi elämä: miten?
Luin jostain lehdestä (Kirjastossa niitä on, vaikka mitä!) muutoksesta. Siis elämänmuutoksesta ja kuinka pitää uskaltaa. Uskaltaa jättää kaikki vanha ja mennä uutta päin.

Yritän miettiä, pääni puhki mietin, miten tekisin - mitä uutta päin uskaltaisin  lähteä kulkemaan! Ottaisin teinin, kissan ja koiran ja painuisin maailmalle. Mutta miten - voi miten? Olen jo alkanut uskoa, hiljalleen, että työtä ei meikäläinen normaaliin tapaan saa. Ainakaan Suomesta. Silti pitäisi saada asiat hoidettua niin, että emme ole kodittomia ja hunningolla pian. Yritän keksiä keinon, todella yritän! Muuttoa Ruotsiin olen miettinyt - mutta eihän sinnekään voi tuosta noin vain mennä, ei kai minnekään voi.... Aivot eivät ole vielä kertoneet, miten voisi tehdä.

Kyllä se kohta tulee, valaistus, tässä asiassa. Varmasti... Vai?

Teetä ja ruisleipää. Ilman torvisoittoa

Säitä pitelee. Siinä sanonta, joka pitää pintansa vaikka on aika käsittämätön. Kuka pitelee ja miksi niin?

Männä viikolla on pidellyt pakkasta, suojasäätä, vesi-, räntä- ja lumisateita, vuorotellen. Yöpakkasta on ollut, päivällä aurinkoa. Kun astuu ulos ovesta tai katsoo ikkunasta, on todennäköisesti erilainen sää kuin edelliskerralla. Sepä hauskaa, eikö? Nyt ulkona on pientä räntäsadetta, taivas harmaa. Koiran tassut ja koko mahan alus piti pestä kun oltiin tehty kävely - ihan kurassa oli koko otus, samoin omat kengät.

Rakeita maassa jään pinnalla. Kuin styroksia!

Ruisleipä, tuo makoisa ruoka joka tiellä pitää!
Ruisleipä on valittu Suomen kansallisruuaksi. Hyvää se onkin. Varsinkin perinteinen ruisleipä jossa ei ole leivonnassa käytetty muuta kuin ruisjauhoja, juureen leivottu, pyöreä pullukka leipä josta leikataan terävällä veitsellä ohuita viipaleita. Ai että se on hyvää! Toimii hyvänä välipalana pelkällä ohuella voikerroksella tai sitten ruokaisampana vähän paksumpana siivuna ja juuston ja kurkkusiivujan kanssa, esimerkisi. Olen joskus leiponut itsekin ruisleipää ja siihen oli minulla pakasteessa taikinajuurta. Kun pakastin hajosi, meni juurikin siinä - en tullut sitä muutoin säilöneeksi, harmi kyllä. Juurenhan voi kuivata, niinkuin ennen pakastinten aikaa. Ja kun nyt ei ole enää pakastinta, ei tule leivottua kun kaikkea leivottua - olipa se pullaa, kakkua, leipää tai muutakaan - ei voi enää pakastaa.

Ruisleipää, tuota niin mainiota herkkua!

Kun saan jostain rahaa, vaikkapa tänä iltana lottovoiton (Jee!!!), korjautan välittömästi pakastimen ja pari muuta ärsyttävästi hajonnutta paikkaa kuten raput ja vessanpöntön!

Kekkosen ruisleipä-maku
Ohuissa ruisleipäviipaleissa on jotain erityistä - niitä voi syödä ihan kupi-kuivina, napostella ja imeskellä. Presidentti Kekkosella oli tapana pitää kuivia, ohuita ruisleivän palasia takkiensa taskuissa ja hän niitä sieltä noukki suuhunsa sekä hiihtoreissuillaan että muutoinkin esimerkiksi maakuntamatkoilla. Sympaattista!

Hyvää teetä, raikkaan makuista

Ruisleipää syön joka päivä, monta kertaa. Joka päivä myös juon teetä. Mustaa ja maustamatonta, yleensä. Olen yrittänyt opetella juomaan vihreää ja jopa valkoista teetä, punaista rooibois-teetäkin mutta en osaa niihin innostuttua. Ei tunnu hyvältä, ei.

"Juopha niit  tuommosii jos ei muut saa. Onneks saa!", sanoi naapurin vanha rouva ja siitä olen samaa mieltä! Hän tosin juo mieluiten kupillisen Juhla Mokkaa, mielestään parasta päivän piristettä. Kahvikupista jonka alla on tassi. ei mistään mukista sentään - se ei ole oikein tyylikästä, eikä nautinnollista. Hyvä kahvihetki on kauniisti katetussa pöydässä - vaikka siinä ei olisi muuta kuin kuppi kahvia ja yksi Marie-keksi tarjolla. Näin sanoo hän, tyylikäs naapurini!

Maustetut teet eivät yleensä  maistu yhtä hyviltä kuin hyvät mustat teelajit. Ne maistuvat helposti esanssimaisilta ja keinotekoisilta. Twiningsin  perinteiset ja maustetut teet Lady Grey ja Earl Grey ovat hyviä - ja englantilaiset teesortit muutenkin, useimmiten.

Sain vanhimmalta lapselta alkuvuonna Tukholman tuliaisena pussillisen "gamla söder" -teetä johon ensin suhtauduin skeptisesti - taas maustettua esanssiteetä, ajattelin. Pussi sai seisoa pari viikkoa kaapissa kunnes ajattelin, että nyt voisin kokeilla miltä se maistuu. Tein siitä kupposen ja maistoin tuoksuvaa teetä - ja hitsi; se onkin tosi hyvää! Hiukan maitoa ja hunajaa sekaan - AAHH! Saakohan tuota Suomesta? Sitä voisi jopa tilata netin kautta joskus - mutta onhan tuossa pussissa vielä paljon jäljellä, onneksi!

Teetä ja torvisoittoa, oli äidillä ja muillakin sukulaisilla tapana sanoa kun puhuttiin iltateestä. Torvisoittoa ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Hmm, mistä kaikki sanonnat oikein syntyvätkään? Ja mistä tuo nyt sitten mieleen tuli? Enpä tiedä.

Menenkin nyt tästä keittiöön kupposelle teetä ja syön muutaman siivun ruisleipää, voilla. Torvisoitto jääköön tälläkin kertaa - en siitä niin välitäkään kyllä!

Satelee - jotain lumen, rännän ja rakeiden sekoitusta. Maaliskuun sää.

Mukavaa viikonloppua kaikille - säässä kuin säässä!

Sitruunakakku ja saunan lämpö

Kevättä on jo vahvasti ilmassa - ja onhan tänään kevätpäivän seisaus. Se tulee joka vuosi yllätyksenä - jostain olen saanut päähäni, nämä neljä eri vuosittaista seisausta ennen aina uutta vuodenaikaa ovat 21. päivä mutta näin ei  siis ole... Ensi vuonna varmaan taas luulen näin; tämä oppi ei näköjään mene kallooni millään!

Ihanaa, että on valoisaa. Aamulla ja illallakin vielä. Harakat ja varikset ovat pesäntekopuuhissa jo täysillä, samoin talitintit nyhtävät kaikenlaista pehmeää pesiinsä.

Sitruuna-appelsiinikakku viikonlopun kahvihetkiin

Olo  on ollut muutaman päivän tai jonkun aikaa - oikeastaan en päivistä tiedä - nihkeä, matala ja vähän kurja. Oma vanhin lapsi sanoi, että en saa olla niin negatiivinen, pitää uskoa, että asiat onnistuvat. "Onhan monella muulla paljon huonommin asiat". Totta, totta. Meinasin pillahtaa itkuun, kun minulle noin sanottiin, vaikka tietenkin tiedän, että hän on oikeassa.

Jotenkin tuntuu, että en osaa tehdä ja katsoa asioita oikein, toisin kun olen ennen tehnyt - enkä pääse eteenpäin. Mitä pitäisi tehdä? Alkukuusta olen hakenut tosi paljon töitä, kymmeniä erilaisia paikkoja, eri vaatimuksin - mutta kaikki sellaisia, jotka pystyn hienosti tekemään. Mihinkään ei tule vastausta tai vastakaikua. MITÄ voin tehdä?

Hitsi, en halua vaan olla ja öllöttää, tehdä töitä haluan, haluan elättää itseni ja perheeni, saada jotain tehtyä, aikaiseksi. Saada palkkaa! Olla hyödyllinen ja oikeasti osa tätä yhteiskuntaa - joka työttömiä luusereina pitää. Ja sellaiseksi itseni tietenkin tunnen, luuseriksi. Nyt varsinkin, kun en saa tehtyä hakemuksia vaikka voisin niitä jälleen suoltaa vaikka kymmenen eri paikkoihin. En vaan tiedä, kannattaako työn hakeminen kun mikään ei auta. Kun on nuorempiakin työnhakijoita joille paikat menevät - niinhän ne aina tuntuvat menevän. Joihinkin on ollut liki 200 hakijaa, toisiin "vain" 50. "Emme valitettavasti tällä kertaa valinneet sinua."

Täälläkin on tullut makoiltua,
löylyteltyä kunnolla. Pellavapyyhkeellä!

Itku ei auta markkinoilla. mutta mikä auttaa? Kun pääsen taas hiukan iloisemmaksi tästä, niin sitten? Rahat on aivan loppu, miten ihmeessä tästä selvitään?

Kuka ottaisi töihin, vaikka vähäksi aikaa? Osaan tosi paljon asioita! Ei siitä kauan ole, kun minua pidettiin tosi tehokkaana ja hyvänä työntekijänä, huippu-asiantunijana!!!

Leivoin viikonloppuna kakun äidin iloksi. Hän toivoi raikkaan makuista kakkua, ei raskasta jossa on paljon voita ja muuta "paksua". Tein sitten sitruunakakun johon laitoin kokonaisen sitruunan ja appelsiinin raastetut kuoret ja kummastakin puolikkaat mehut; raikas tuli kakusta! Kiva, kun voi ilahduttaa  toista!

Saunassa on hyvä olla!

Sauna on on myös paikka, jossa on hyvä olla. En tiedä miksi, mutta olen viime aikoina palellut tosi paljon - liekö vain sen takia, kun kotona on oikeasti aika viileää - alle 20 astetta, joissain huoneissa 16 - vai siksi, että mieliala on matala ja silloin tuntuu, että on kylmä? Sitten tuleee tarve päästä lämpimään, kuin syliin sinne saunan hyväntuoksuiseen, puhtaaseen lämpöön! Yksin saunoessa makoilen lauteilla selälläni, jalat ylhäällä, venyttelen ja lepäilen, joskus nukahdankin...

Kevät ja räntäsade. Neuletta syntyy...

Vettä sataa, kohisten oikein. Räntä muuttui vesisateeksi ja nyt varmaan loppukin lumi sulaa pois. Jo maaliskuuun puolivälissä!

Vähän on olo mälsä tässä. Siskonmakkarakeiton valmistuksen aloittelen kohta.Elämä on harmaata. Tai beessiä, eikö se ole kaikista väreistä tylsin? Sellainen seitkytlukulainen väritön väri....

Neuloin pari vuosikymmentä vanhasta pörrölangasta pipon.
Vähän se pistelee, olisi pitänyt luoda muutama silmukka enemmän

Teini haluaa pitää pienet juhlat kavereilleen ja haluaa, että äiskä on pois nurkista. Mietin, minne menisin - elokuviin olisi kiva mennä mutta nyt on rahapussi ihan tyhjä. Ja poissa pitäisi olla mielellään yön yli. Huokaus!

Halusin kirjoitella jotain kivaa  tänne. Pakista jotain ajankohtaista ja hauskaa. Ajatuksesta huolimatta ei nyt teksti luista, ajatus junnaa paikoillaan. Ei toimi oma tietokone, pää...

Lapaset ja niille  aluslapaset jotka pysyvät jatkossa piilossa

Laitan pari kuvaa neuleista tuohon vielä. Vähän olen neuleskellut joka päivä. Toiveena oli jokin päivä sitten opetella vuorillisten lapasten teko. Ajattelin, että aloittaisin neulomisen lapasen vuoriosasta, kärjestä ja etenisin sieltä alaspäin neuloen ensin vuorin ja jatkaisin sitten resoriin ja menisin sitten päällilangalla normaaliin tapaan varresta ylös. Peukalot sitten lopussa. En kuitenkaan  löytänyt ohjetta mistään enkä viitsinyt alkaa kokeilla hommaa omasta päästä... Tein sitten, toki myös omasta päästä,  ohuesta lankakorin pohjalta löytyneestä sukkalangan lopusta - joka loppuikin kesken ja jouduin jatkamaan toisella - lapaset jotka saavat toimia aluslapasina. Voilá. Ei tietenkään yhtään sama asia, mutta tyydytti neulevietin.

Neuloosin kourissa kun jatkuvasti olen, enemmän tai vähemmän, mallailin lapasten jälkeen millä väriyhdistelmässä seuraavaksi jotain hauskaa tekisin. Ruosteen puna-ruskea yhdistettynä keltaisen kirjavaan, joskus Tallinnasta ostettuun lankaan tuntui sopivalta, vaikka ne eivät ihan samanpaksuisia olekaan. Yhdistelmä vaikutti kuitenkin aika pliisulta. Pussin pohjalta löytyi muutama metri mustaa lankaa - ja sitten alkoi taas sukkaa syntyä.

Sukat tuloillaan. jollekin joka väreistä tykkää.
Lämmin väri = lämmin sukkapari!

Olen minäkin, yksi mummelo joka neuloo loppumattomasti sukkia ja lapasia - enpä olisi uskonut tai varsinkaan toivonut tähän joutuvani!  Jotain pitäisi saada keksittyä ja pian - enhän näin voi jatkaa!

Yritän kirjoitella uudestaan parempana hetkenä!

Aamulenkiltä tekemään suunnitelmia

Aamu alkoi kuten aamuilla on tapana: vaikea nousta sängystä ylös! Kun sieltä saa ylös kömmittyä, vaatteet vedettyä niskaan ja löytää itsensä haukottelemasta ja venyttelemästä lenkkipolulta, tuntuu jo kohta paremmalta. Ehkä...

Aamu oli kaunis tänään. Kirkas taivas, pikkupakkanen. Yöllä jäätynyt eilen auringossa velliintynyt lumi ja jää rouskui jalkojen alla jalkakäytävillä. Metsässä lumi oli ihanan pehmeää.

Lehtikuuset vasten aamun kajoa. Päivä alkaa!

Tavoitteenani on yleensä saada noin puolen tunnin lenkki tehtyä niin, että ennätän kuuntelemaan kahdeksalta alkavan tunnin mittaisen radion Ykkösaamun keittiössä puuhaillessa ja aamukahvia juodessa. Ykkösaamu on oma "sanomalehteni" kun en lehteä pysty tilaamaan - ja hyvinhän sieltä tosiaan saa asiat ja uutiset tietoonsa. Luen tietenkin nettiuutisia pitkin päivää, mutta aamun kunnon uutisohjelma on hyvä alku päivään. Töissä käydessä kuuntelin usein Ykkösaamun autosta. Nyt sitten keittiössä, paikkoja kuntoon laittaessa ja eläimiä ruokkiessa...

Tavoitteet auttavat hahmottamaan - tai ei
Teen itselleni aina jonkin tavoitteen päivälle. Useinkaan en omaan tavoitteeseen pääse - mutta aamulla aina uskon, että päivä onnistuu ja saan aikaan sitä ja tätä. Eilen onnistuin kirjoittamaan kaksi hakemusta mielenkiintoisiin työpaikkoihin. Tänään on tarkoitus kirjoittaa kolme.

Ensin nuo siniset valmiiksi, sitten uutta  lankaa puikoille!

Langat, oi langat!
Kahden työpaikkahakemuksen jälkeen eilen menin tekemään itselleni jotain syömistä ja suunnittelin, että kirjoitan ne tekstit, jotka olin luvannut tehdä. Muutaman tunnin työ kyseessä. No niihin ei sitten into jostain syystä riittänytkään. Siinä keittiön pöydän ääressä istuessa ja Putinin kirjaa lukiessa tunsin, että jotain puuttuu... Mitä? No, hyvänen aika: Neule! En ole neulonut kuin muutaman rivin viikonlopun jälkeen.

Hain neuleen ja lankoja seuraavaan neuleeseen - vuorilapasiin - ja levittelin ne pöydälle. Ja a vot, tulipa taas hyvä olo. Langat saavat mielen rauhoittumaan - mikä lie siinä on? Lapsuuden turvallisuuden tunne pulpahtaa  jostain sisikunnista, ehkä. Mummin neuloessa ja itse lapsena siinä jakkaralla hänen keinutuolinsa vieressä istuessa ja mummin lankoja järjestellessä oli hyvä olo. Juttelimme kaikenlaista, mummi kertoi lapsuutensa muistoja ja sattumuksia - joita en kovin paljon enää valitettavasti muista.


No. Nyt olen taas haaveineni tässä kuin tuo kuvan tyttö. Nainen. Katse kaukaisuudessa, kirja sylissä.

Tuo kuva on vanha, en tiedä kenen piirtämä. Se on ollut isän äidillä, sitten tädillä josta sen sain. Piirustus on ruskeassa pahvisessa passepartoussa, ohuissa kehyksissä lasin alla. Katson usein kuvaa, tuossa kirjoituspöydän edessä. Taulu ja piirustus on varmaan 40 -luvulta. Näen siinä oman itseni, kaltaiseni naisen. Jotenkin. Vähän alakuloinen, istuu ja miettii. Katse on kaukaisuudessa, koko olemus ja ryhti jotenkin alamaissa. Mutta hän on kotona, mukavassa tuolissa. On lämmin ja on kirja... Kaikki hyvin, paitsi - jotain.

Nyt on lopetettava haaveilu! Kolme hakemusta kehiin ja sitten ne tekstit! Siivotakin pitää!

Hopi  hopi!

Naisten päivä - ai kui nii?

Turhautunutta naisenergiaa kun katsoo mahti-naisia telkkarissa
Naistenpäivä on taas  kohta tältä vuodelta ohi. Ohi ne aina menee, tuollaisetkin päivät. Televisiossa otettiin naistenpäivä esiin kaikissa uutis- ja ajankohtaisohjelmissa ja keskusteluissa. Siitä on tullut iso päivä. Venäjällä se on ollut iso jo Neuvostoliiton ajoista, taitaa olla vapaapäivä töistä myös, muistelisin ajalta, kun olin töissä ja tein paljon hommia venäläisten ja Venäjän kanssa. En tiedä, miten se Suomessa vaikuttaa muuhun kuin ehkä hiukan kukkien ja suklaan myyntiin - mutta saahan siitä hyvän aiheen uutisointiin ja keskusteluihin vaikkapa radion aamuohjelmiin!

Monet naiset saavat toki miehiltä - omilta tai työkavereilta, pomoilta ja muilta - ruusuja ja suklaata, ja muuta mukavaa. Kiva, varmasti. Onhan lahjoja aina kiva saada!

Ei ruusu mutta kukka kuitenkin. Laji yhä tuntematon - joku paju?

Illan A-studiossa, oli tietenkin myös keskustelua naisten asioista. Kuuuntelin ohjelmaa toisella korvalla kun puuhailin muuta samalla. Ohjelmassa oli kolme "valovoimaista naista" eli vihreä ex-poliitikko Rosa Meriläinen, Marttojen puheenjohtaja Marianne Heikkilä ja bisnesnainen, sijoittaja Inka Mero naistenpäivä-keskustelussa. Keski-ikäisiä paljon asioita ja ansiota saavuttaneita suomalaisia naisia!

Menestyneitä naisia siis kaikki kolme ja he antoivat oman erinomaisuutensa loistaa ohjelmassa. Jokainen kehui omia saavutuksiaan työ- ja perhe-elämän saralla. Kaikilla on lapsia jotka he ovat kasvattaneet lasten isien kanssa, tehneet PALJON töitä ja näkyvät julkisuudessa.  Marianne Heikkilä sai kerrotuksi, että hänet headhuntattiin vanhimman lapsen ollessa (muistaakseni) neljän kuukauden ikäinen ja hänhän meni sitten oitis töihin, laittoi miehen hoitamaan lasta. Ja hyvin meni - koska naisella on sama oikeus työhön ja kaikkeen kuin miehelläkin. Ja heillähän on tietenkin hyvät miehet, jotka tukevat naisiaan, ottavat osaa perhe-elämän vastuisiin ja pälä pälä. Hienoa, upeaa!

Kaikki kolme ovat tämän ajan hienoja, menestyneitä naisia jotka onnistuvat urallaan, perheen perustamisessa ja lasten kasvattamisessa ja kaiken yhteensovittamisessa mainiosti, ovat roolimalleja meille vähäisemmille naisille jotka emme osaa hoitaa asioita niin hyvin. Töitä heillä on hurjan paljon, luottamustehtäviä ja hommaa monessa paikassa. Heillä on rahaa ja valtaa, ulkonäköä ja he pääsevät kertomaan usein  mielipiteitään eri asioita lehtiin, keskustelutilaisuuksiin ja televisioon. He tietävät kuinka pitää toimia ja mitkä ovat heidän oikeutensa - ja heillä on isot tukiverkot ja mummit ja kummit aina tukemassa.

Marianne Heikkilä totesi uransa aikana tähän mennessä palkanneensa satoja  - oliko se  nyt naisia vai ihmisiä, en muista. Mietin, että en tiedä missä hän on noin paljon päässyt palkkaamaan, Marttoihinko? Palkkaisiko minut? No tuskin!

Naistenpäivän päivällispöytä

Itselle tuli kyllä aika matala olo kun kuulin näitä huippu-naisia. Kun on itse elämässään niin siellä toisessa laidassa, janan toisessa päässä näihin valovoimaisiin naisiin verrattuna, on vaikea nähdä heidän hienouttaan ja erinomaisuuttaan.

He - niinkuin kaikki muutkin keskustelijat, aina ja kaikkialla - kertovat, että eteenpäin elämässä pääsee kun on hyvät verkostot, ystävät ja perhe jotka tukevat ja työntävät eteenpäin. "Ilman perhettä ja ystäviä en olisi tässä" he sanovat. Se on hienoa, ja näin olisi jokaisella maailman ihmisellä oltava - ihmisiä ja rakkaita jotka uskovat ja tukevat, joiden kanssa on hyvä elää ja rakentaa omaa elämää eteenpäin, kohdata haasteita ja elää täyttä elämää.

Kukaan ei sano, mitä sellaisen ihmisen pitäisi tehdä, joka on yksin, kun ei ole niitä verkostoja ja ihmisiä jotka tukevat ja uskovat, kannustavat! Ehkä siksi en ole päätynyt mihinkään, kun kukaan ei ole  tuuppinut tai uskonut, että osaan ja pystyn. Itse uskoo välillä, sitten taas ei. Se ei ihan riitä - kai.

Hitto, kismitti ja ärsytti. Istuin saunan kuumuudessa ja mietin, miksi. Eikö muka ole hienoa, että elämässään onnistuneet naiset  kertovat, miksi ovat onnistuneet ja hyviä johtajia ja kaikin puolin päässeet elämässä eteenpäin? Olen kateellinen, sitä se on. En ole osannut pelata kunnolla omalla korttipakallani tai niillä korteilla, jotka elämä on minulle jakanut...

Nyhtökauraa teriyaki-kastikkeella, ohessa jasmin-riisiä. Nam

Oma pikku-elämä sitten?
Omassa elämässä ei ole näkynyt suklaata, ruusuja tai muita lahjoja, miehistä puhumattakaan. Mutta kaikki omat lapset, nuo ihanaiset nuoret  olivat  kotona ja teimme yhdessä ruokaa! Eilisen syntymäpäivän kunniaksi kokoonnuimme yhdessä syömään kaikkien tykkäämää ruokaa: nyhtökauraa teriyaki-kastikkeessa. Sepä on tosi hyvää - ei edes vaikea tehdä! Nyhtökauran toivat isot lapset mukanaan, kumpikin yhden paketin. Muut raaka-aineet tulivat minulta - ruokaa tuli paljon, hintaa koko aterialle reippaasti alle 20 euroa. Kyllä siitä sen 6 annosta hyvinkin saa, huomiselle jäi kaksi annosta herkutella vielä.

Itse nyhtökaura on toki kallista - maksaa melkein 5 euroa paketti, jos sitä edes kaupoista löytää. Kuin ihmeen kaupalla sitä nyt löytyi - toinen paketti kylläkin yhden lapsen omasta jääkaapista! Kiva oli tehdä ruokaa yhdessä. Ajattelin kokeilla samaa jossain vaiheessa kanasta, nyhtökauran sijaan! Puoleen hintaan päästään sillä ;-)

Keittiöpäivä tietokoneen ja kirjan parissa

Lamppu loistaa
keittiössä

Tämä päivä kului pitkälti keittiön pöydän äärellä. Tein aamusta alkaen pitkälle iltapäivään yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä tietokoneen äärellä ja siinä hurahtikin melkein koko päivä. Nyt on se projekti hoidettu, tältä erää loppuun! Ei kun lisää hommia tänne nyt vaan sitten!

Hassu juttu
Työkaveri kahden eri työpaikan ajoilta laittoi viestiä ja kertoi, että minun valokuvani on yhden ison maan pääkaupungissa, yrityksen neuvotteluhuoneen seinällä. Laittoi kuvankin jossa näin oman muutaman vuoden takaisen naamani hymyilevän neuvottelupöydän takana. Aika hämmentävää - mutta hauskaa! Siinä ne ihmiset istuu neuvottelussa ja katselee meikäläisen naamaa seinällä - kuka tietää edes, kuka siinä on? Joku suomalainen nainen,varmaan joku sanoo... Tai ainakin eurooppalainen.

Syntymäpäivä
Tänään on nuorimman lapsen syntymäpäivä. Laitoin hänelle hyvän aamupalan kauniisti kattaen; tapa, joka on ollut meillä koko lasteni kasvuajan - se alkoi jo oman äitini kotona; hänkin sai aina syntymäpäivänä kukan, kortin ja jotain kaunista pöytään, lahjankin. Niin sitten minäkin - samoi  omat sisarukset - lapsena.

Hiirimamma on iso pannumyssy jonka
mahan alla odottaa synttärisankarin lempiruoka:
Satay-kanaa iso kulhollinen.

Omat lapset arvostavat tätä ja se on niin itsestään selvä asia syntymäpäivänä, että sitä ei saa millään katkaista! Ei ole syytäkään - kiva tapa se on minustakin. Nuori sai pienet lahjat pöytään, kynttilä paloi ja herätin meidät pöytään jo puoli seitsemältä. Teetä, croissantteja ja herkkuja aamupalaksi ja sitten kouluun! Reilu kuukausi sitten oli vanhimman lapsen syntymäpäivä - hän asuu tauon jälkeen taas kotona ja etsii uutta asuntoa, asuu nyt meidän kanssamme.

Jo ovat oksien silmut kehittyneet näin paljon.
Mikähän puu on kyseessä?

Lahjoja ei vain nyt ole oikein millään varaa ostaa. Hyvää ruokaa ja jotain leivonnaisia - se ei tietenkään ole tämän päivän nuorelle aikuiselle oikein kiva lahja, mutta toki jotain aina yritän saada hankittua.

Tänään aloitin taas uuden kirjan. Selailen aina kirjastossa uutiskirjojen hyllyjä ja nyt tarttui käteen todellinen tiiliskivi, järkäle. Putinista kertova, Bazar -kustantamon suomeksi kustantama kirja "Uusi tsaari- Vladimir Putin ja hänen Venäjänsä" vaikuttaa noin 50 sivua luettuani mielenkiintoiselta. Hyvin käännetty, teksti soljuu. Vähän skeptisenä sitä vielä luen, mutta onhan siihen tehty paljon tutkimusta. Mietin, onko amerikkalaisen tekijän tekemänä jokin tarkoitus; miksi kirja on tehty? Onhan Putin tietenkin hahmona mielenkiintoinen ja maan johtajana valtavan tärkeä ja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään niin Venäjällä kuin monessa muussa maassa.

Kirja alkaa Putinin lapsuudesta ja hänen vanhempiensa elämän kuvauksesta, köyhistä oloista joissa Putinit asuivat ja elivät sodan jälkeen. Alussa kerrotaan motiiveista, miksi nuori Vladimir halusi lähteä opiskelemaan lakia, miksi meni KGB:hen töihin jne. Kuinkahan totta tuollaiset ajatukset ja analyysit voivat olla kun puhutaan ihmisestä, josta luodaan mielikuvaa tietynlaisena johtajana? Väitteet ja faktat todistetaan viitteillä - kirjan lopussa on pitkä liite-osio josta voi halutessaan tarkistaa asiat.

Katsotaan, saanko järkäleen luettua. Nyt se kyllä ihan imee puoleensa!