Aamupalasta iltapalaan

Helmipuuroa, leipää ja kahvia. Näin lähti sunnuntai hyvin käyntiin!

Lauantaina nukuttiin pitkään - kello soi kymmeneltä, en olisi ilman kelloa varmaan herännyt ennen puoltapäivää. Nukkuminen on elämän suuri ihanuus - siitä huolimatta, että vajoan kuin mustaan avaruuden aukkoon nukahtaessani. Silti, illalla lakanoiden väliin sukeltaminen, muutaman kirjan sivun lukeminen ja - kun seuraavan kerran taas tiedostan jotain - aamulla sängyssä venyttely ennenkuin pomppaa kylmään todellisuuteen, on IHANAA!

...ja maanatai lähti käyntiin näin tuhdisti. Toista pullaa en kyllä syönyt.

Aamu alkaa sitten keittiön pienimuotoisella siivoamisella - jostain syystä teinit syövät yöllä ja jättävät aina tiskit ylt'ympäriinsä niin keittiössä kuin muuallakin. Asatioita ja sotkua löytyy joskus vessaa ja lattioita myöten. He syövät tietsikkansa ääressä - ja tietsikkaa käytetään lattialla... Aamuisin siis siivoan, tiskaan ja laitan keittiön kuntoon, niin arkena kuin viikonloppunakin - ja teen lapselle ja itselle jotain aamupalaa. Lauantaina söimme herkkupuuroa: helmi-puuroa jota joku inhasti meille on silmäpuuroksi esitellyt. Hmm - nimi ei tee oikeutta herkulliselle maitopohjaiselle puurolle jonka itse nautin voiilmän kanssa, lapselle laitan sokeria ja kanelia puuron päälle. Mehukeiton kanssa se on myös hyvää.

Arkiaamuina aamupalan muodostuu teestä ja voileivistä, joskus mukaan saadaan jogurttia tai viiliä.

Kotiruoka on meillä kunniassaan - lapsierheissä kai näin on yleensäkin. Pizzat, valmisruuat á la Saarioinen ym ei meillä kulu; ne harvat kerrat kun olen valmisruokia kaupasta ostanut, on ne joutunut pois heittämään. Teoillisuusruoka on pahan makuista - mutta olisi toki kiva, jos joskus saisi valmista pöytään, aina ei millään ehdi tai jaksa pusata kaikkea itse. Joskus ei vaan huvittaisi tehdä ruokaa!! Nirsot kersat eivät vaan osaa arvostaa valmisruuan etuja! Ja maksavathan ne toki enemmän kuin omatekoinen ruoka. Jotkut kaupan puolivamiit pastaruuat ovat tosin menneet läpi - samoin pizzerian pizzat, mutta ne - as said - maksavat yleensä liikaa. Ei raaski laittaa sitä rahaa yhteen ateriaan jolla itse tehtynä saa koko viikon ruuat. Siitä huolimatta, että nettisivuilla käydään nyt kiivasta keskustelua siitä, että kuuden euron pizza on niin  halpa, että sillä ei pizzerian omistaja voi rehellisesti kaikkia kustannuksia maksaa. Asioilla on aina puolensa - monta puolta. Kolme kuuden euron pizzaa on omalle budjetille hirmu hinta yhdestä ruuasta - vaikka siis itse en sitä söisikään vaan tyytyisin lasten jämiin.

Kalakeitto - ilman tilliä, harmi kyllä.

Makaroonilaatikkoa söimme pikkuisen kanssa kaksin lauantaina. Teinit olivat kadonneet omiin sfääreihinsä - kulkevat miten kulkevat, lämmittävät ruokansa nykyään itse, syövät omia aikojaan. En jaksa siitä enää "keuhkota" - siitä ei muuta seuraa kuin paha mieli. Sama oli juttu sunnuntain lohikeiton kanssa; se kelpasi sitten kun kaveri oli lähtenyt - tarjosin tietenkin mahdollisuutta kaverillekin syödä meidän kanssa samassa pöydässä mutta sepä ei kelvannut.





Nouse, taikina, nouse!

Pulla tuoksui meillä pitkästä aikaa

Pullaa leivoin puolen litran taikinan verran sunnuntain iloksi. Korvapuusteja koko taikinasta - osa mantelimassasisuksella, osa perinteisellä kanelisokerisisuksella. Teinit ja äiti pitävät manterlimassasta, nuorin perheenjäsen syö mieluiten kanelin makuisia pullia. Kohta tulee laskiaispullien aika - niissä mennään meillä samalla jaolla - lapsi tykkää hillosta sisällä, me muut mantelista. Nam!

Tänään syödään viikonlopun tähteitä. Huomenna on sitten päivä uusi - mietitään sitä huomenna!

Iltapala - no, se on teetä ja voileipää. Yleensä. Joskus suklaapuuroa, esimerkiksi.