Katsoin eilen Stieg Larssonin trilogia-kirjasarjasta tehtyjä elokuvia keskimmäisen lapsen tietokoneelta. Elokuvat ovat tulleet televisiosta loppuvuoden aikana mutta enhän minä ole niitä nähnyt. Onneksi filmit löytyivät verkosta ja ne oli helppo katsoa läppärin pikku-ruudulta.
Näin ensimmäisen osan, Miehet jotka vihaavat naisia ja toisen osan Tyttö joka leikki tulella. Myös kolmas osa Pilvilinna joka romahti oli käsittääkseni laitettu pötköksi toisen perään - ainakin aiheen puolesta olen nyt mielestäni nähnyt koko sarjan filmatisoituna koska katsomiseni loppui taisteluun Lisbetin, isän ja velipuolen kesken.
Aikaa meni tuntikausia, sänkyyn menin vasta aamuyöllä. Järkevää? Tjaa...
Filmit olivat jännittäviä ja hyvin näytelty – pidän ruotsalaisista jännityssarjoista, pakko myöntää. Noomi Rapace on hyvä Lisbeth Salanderin osassa, samoin Michael Nyqvist Mikael Blomqvistin roolissa. En tiedä minkälaisen arvostelun nämä ovat saaneet, noin yleisesti. Luultavasti hyvät; näin muistelen joskus lukeneeni. Kirjoista olen lukenut vain ensimmäisen osan ehkä puoleenväliin – ostin koko trilogian sen ilmestyttyä pokkarina ruotsiksi. Ostin kirjat Tukholman Åhlenisilta siellä käydessäni ja sitten vanhin lapsi luki niitä ja omi sarjan omaan hyllyynsä – nyt en löydä ensimmäistä osaa enää mistään kotoa - eikä kukaan tunnusta sitä ottaneensa. Hmm. En ole halunnut lukea muita sarjan kirjoja ennen ensimmäistä. Sitä taas ei löytynyt kirjastosta ruotsiksi – enkä missään tapauksessa aio ostaa sitä toistamiseen kun se kerran on jo ostettu. Pattitilanne!
Joka tapauksessa: hyvä tarina, vaikkakin hyvin rankka sellainen. Ensimmäisen osan teemana on nuoren tytön alistaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö - se on kaameaa katsottavaa. Samala täytyy sanoa, että Sofi Oksasen kirjassa, joka on minulla vielä kesken, kuvattu tytön hyväksikäyttö on niin ikään rankkaa luettavaa. Oksasen kirjassa tyttö pakotettiin huoraksi, Larssonin kirjassa tyttö on keski-ikäisen valvojansa hyväksikäyttämä.
Tämä aihe on paljon esillä monissa paikoissa – varmasti ihan aiheesta. Tyttöjen ja naisten seksuaalinen hyväksikäyttö, alistaminen ja nöyryyttäminen on ilmeisesti todella yleistä ja jopa tietyllä tavalla yleisesti hyväksyttyä. Miehen ja naisen seksuaalisuus ja tarpeet eivät yleisesti ottaen tunnu kohtaavan – miksi muuten maailma olisi täynnä naisiin kohdistuvaa julmuutta ja alistamista? Miehen halut ja tarpeet tuntuvat olevan usein vahvemman käden oikeudella otettavissa ja kohdistuvat usein nuoriin ja vielä kehittymättömiin tyttöihin, jopa lapsiin. Kamalinta sitten on, että nainen saa kaiken kaameuden jälkeen vielä usein kokea syrjintää, syyllisyyttä, halveksuntaa – sen lisäksi että voi tulla niin henkisesti kuin ruumiillisesti sairaaksi kohtelusta. Ja kuinka moni lapsi saakaan alkunsa väkivaltaisesta ja pakotetusta seksistä?
Rankkaa, rankkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti