Siel mikään hirvee ajokeli ollut. Ihan tavallinen talvisää!

Neljä tuntia tien päällä eilen. Aloitus illan hämärtyessä ja kolme tuntia pimeäajoa. Radio auki koko matkan ajan, kanavia vaihdellen. Ylen aikainen, ns. Rälläradio joka soittaa Suomi-iskelmää joka välissä ja haastelee sitä sun tätä mitä mieleen tulee, mm liikenteeestä – on hankala kanava autoilijalle kuunneltavaksi koska kanava vaihtuu koko ajan. Vahvin paikallisasema nappaa aina signaalin ja ajaessa kanava siis vaihtuu koko ajan. En alkuun vaihtanut kanavaa muualle vaan annoin ylen olla päällä – sillä seurauksella, että viisiminuuttisen aikana kanava vaihteli kolmen eli paikallisaseman välillä yli kymmenen kertaa. Pakko se oli sitten vaihtaa ja kuunnella muuta!

Nova soittaa samaa musiikkia ihan koko ajan; päivästä, viikosta ja kuukaudesta, vuodesta toiseen. Miten ne jaksaa? Sama tai samanoloinen musiikki raikaa asemalla - mutta koska Nova on suosituin kaupallisasema, se ilmeisesti toimii.. Mainokset toistavat myös itseään tosi tiuhaan – samana mainoksen saa pitkällä ajomatkalla kuultavakseen tusinan kertaa jollei vieläkin useammin – ei kukaan moista kestä, olipa kanavalla äänessä kuka hyvänsä muuten mukavista juontajista. Siispä vaihtelen kanavia tiuhaan.

Ja mikäpä oli perjantai-illan hot topic kaikilla kanavilla? No – yksi oli yli muiden: huono ajosää. Siitä varoiteltiin ihan koko ajan. Ja nimenomaan sillä alueella armasta kotomaatamme jolla itse ajelin. Alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Sää oli toki luminen ja lunta tuiskusi muiden autojen nostamana tielle, samoin sitä satoi koko ajan lisää taivaalta. Mutta sellainenhan talvi on! On lunta ja sitä tulee lisää kun on lumisadetta. Näin on talvella. Pakkasasteita oli noin 5-8 koko matkan ajan. Rekkoja oli paljon tiellä, samoin oli muuta liikennettä. Viimeisen tunnin ajoin jonossa melkein kuin kesäviikonloppuna. Paljon autoja – ohittaa ei juurikaan voinut.

Omituista näissä säätidonannoissa on juuri tuo valtava varoittelujen määrä. Mitä sitten, kun sää on oikeasti huono ja pitää varoittaa – kun kaikki varoittelupaukut on käytetty jo ihan normaaliin ajokeliin; talvella on liukasta ja pitää ajaa toisin kuin kesällä.

Kahviherkkuja

Kanteletta on kiva soittaa. Ja kuunnella

Perillä on ollut taas kivaa ja kaikin puolin mukavaa. Lapsi on viihtynyt mummilassa ja itse äitinä nautin, kun hän saa tutustua ja olla mummin ja enon kanssa, perheen sisällä ja kuitenkin omiensa kanssa. On itselleni jotenkin erityistä tämä tällainen; lapsi jolla ei ole pääsyä toisen vanhemman elämään, ei mahdollisuutta tutustua toiseen puoleen biologisesta perimästään millään lailla, on jonkinlainen puute elämässään. Jossain vaiheessa hän alkaa sitä varmasti miettiä. Silloin – niin ajattelen – on hyvä, jos ymmärtää ainakin jotain omista juuristaan, tietää olevansa tärkeä ja rakastettu ja arvostettu osa suvussa ja osa ”meitä”. Jokainen meistä on osa tiettyä ketjua; jos toinen osa ketjusta on hukassa niin on hyvä, jos johonkin voi ripustautua.

Tämänkertaine käsityö: tilauskaulaliina,
virkatua ketjua pörrölangasta

Sisaruksilla on toisensa. Heillä on sukua jonka osa he ovat. Teinit eivät siitä välitä – heille vain kaverit ovat tärkeitä. Siksi on hyvä jo ennen teini-iän myrskyä selvittää asioita, tutustuttaa asioihin jotka myöhemmin tulevat elämässä esiin. Pienin lapsi on vielä vastaanottavainen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Uskon, että pieni siemen j häneen kaikesta tästä, jota hän mummilassa kokee, asioista joita hän käy läpi ja joista hän täällä keskustelee.

Itselleni oma mummi oli kovin tärkeä. Toivon, että niin olisi myös omille lapsilleni.

Päiväkahvilla

Omat teinini ovat keskenään kotona. Eivät halunneet tulla mummin luo. Vanhimmalla oli taas angiina-oireita - suussa maistui samalta kuin angiinan aikaan. Hän on aivan varma, että se on tullut takaisin kun än ei vaihtanut hammasharjaa uuteen heti taudin jälkeen.
Kesimmäisen lapsen kaveri menee kohta armeijaan ja nyt sitten pitää juhlia sitä. En halunnut pakottaa kumpaakaan mukaan – siitä seuraa vain riitaa, happamia ilmeitä ja kommentteja ja kurjaa mielialaa joka pilaa vierailun ja saa kaikki matalalle mielelle. Kohta aikuistuvat lapset ovat jo toisella jalalla ulkona kotoa – ja kaikki, mikä heille onnyt tärkeää on kodin ulkopuolella. Se sattuu äitiin – mutta näinhän elämä menee, useimmiten.