Miten saada raha riittään, siinäpä ikuinen pulma

Taulu koulun seinällä josta on poistettu pitkä rivi tietokoneita

Kun raha ei meinaa riittää
Rahan niukkuus hallitsee elämää tällä hetkellä aika totaalisesti. Mitä syödä? Millä maksaa lasten menoihin pyytämät rahat? Miten maksaa laskut? Noloja tilanteita ei ole voinut välttää... Onneksi on lämmin koti ja perusjuttuja ruokakaapeissa; jauhoja, makarooneja ja hiutaleita sekä mausteita, hilloja ja sen tyyppistä on kotona - mutta eläimet ja me ihmisetkin toivoisimme jotain sen lisäksi.

Tutkiskelin aamupäivällä ruokakaupan tarjontaa, etsiskelin niitä vanhentuvilla päivämäärillä merkattuja ja siis alennettuja ruokia. Löysinhän niitä, joskus on parempi säkä tässäkin. Maitoa, piimä ja viiliäkin oli tarjouksessa. ostin velaksi sen verran, että toivon, että viikon voin olla kauppaan menemättä. Ruuaksi läytyi sikaa ja kanaa - niinkuin useimmiten. Aina ihmettelen samaa asiaa, varsinkin S-marketin lihatiskillä: miksi liha johon on kaadettu päälle ällöä (niinsanottua) marinadia on halvempaa kuin tuore liha ilman mitään kastikkeita? Valmiiksi pakatut muovirasiat joissa näitämarinoituja lihoja on, ovat useimmiten halvempia - ja joka viikko niitä saa halvalla.  Olen sitä mieltä itse, aika suurella varmuudella, että tummilla liemillä peitellän heikompaa lihan laatua. Kauppias tietenkin kiistää.

Marinoitu oranssi liha - peitetäänkö liemellä huonolaatuista lihaa hölmöjen syötäväksi? 
Ostin kuitenkin mausteliemessä lilluvia lihanpaloja - kas: miinus viisikymmentä prosenttia sai hinnasta pois. Kotona sitten huuhtelin punaista lientä pois lihoista - se on jotenkin hyvin öljyistä. Paljoa makua siinä ei ole mikä myös tukee teoriaani muuta huonommasa lihasta. Niitä huuhtoessani huomasin lihan joukossa outoja valkoisia nauhoja tai ikäänkuin jotain lankaa. Se taisi olla kanan nahkaa joka oli paloiteltu joukkoon. Ugh. Annoin niitä kissalle joka söi ne - mutta täytyy sanoa, että eivät ne kovin ruokahalua herättävän näköisiä ole!

Miten uskaltaisi pyytää poisheitettäviä ruokia itselle? Noloa...
Kaupassa näin ison laarillisen hedelmiä jotka oli kasattu laatikkoon poisheitettäväksi. Teki NIIN kovasti mieli pyytää laatikko mukaan - ei tarvitsisi henkilökunnan kuskata kaikkea roskiin - mutta rohkeus ei riittänyt. Hävettää aina, kun pitäisi tuon tyyppistä kysyä. Laatikossa oli salaatteja, mausteyrttejä ja viinirypäleitä, omenia. Niissä olisi ollut meillä syötävää sekä ihmislle että eläimille. Tuhlausta, suurta tuhlausta! Ruokaa heitetään menemään vaikka niille löytyisi ottaja! Mutta eihän kauppias halua ilmaiseksi antaa - alakisivat kaikenmaailman köyhät pyöriä jaloissa...

Maailma on kova - monella lailla. Siitä on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettukin; yhtenä syynä keskusteluun on USAn kongressiedustajan ampuminen. Kielenkäyttö ja käytös ovat tulleet paljon raaemmiksi viime vuosina - nettikeskustelut ovat usein aivan kamalia; siellä on tosi törkyisiä vihaviestejä, sitten sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Sama raakuus ja asiohin - joko välinpitämättömiästi tai vihamielinen asenne - paistaa melkein kaikesta. Omat lapsetkin, isommat erityisesti, ovat hyvin kyynisiä ja vastaavat minulle ja toislleen vihaa ja ärsytystä tihkuvin sanankääntein. Itse en koskaan voinut, en saanut kotona kiroilla - se vain ei käynyt päinsä - mutta omat lapset käyttävät alapääsanastoa hyvin sujuvasti kavereidensa kanssa. Eivät sentään minulle, muuta kuin tosi ärsyyntyneinä. Itsekkyys, ja itsekkyyden itsestäänselvyys, ovat hyvin tavallinen asenne. "Mitä välii - jokainen ajattelee kuitenkii vaan itteesä. Herää, haloo" saattaa oma lapsi sanoa, ihan tosissaan - ja hyvin happaman näköisenä, sanat syvää haöveksuntaa tihkuen.

Yhteisen omaisuuden tahallinen hajottaminen, ikäänkuin ajankuluksi, näyttää olevan niinikän aika tavallista. Koulussa, kaupungilla - missä vain.

Luulen, että tämä nykyinen on pienehkö välivaihe ihmisen historiassa  - siinä mielessä, että pendelin heiluriliike varmastiheilahtaa jossain vaiheessa toiseen ääripäähän. Kaikki aikakaudet ovat toki välivaiheita edellisen ja seuraavan välissä - mutta tämä aika masentava henkisesti kylmä aika tietenkin meille nyt eläville on aika jonka saamme läpi elää - mutta silti sitä toivoo, että jotain parempaa on sitten tulossa. Mietin, olemmeko jo heilurin toisessa ääripäässä, siellä jossa vain on itsekkyys ja itsekkyyttä ja omaa itseä ihannoiva elämä - vai vieläkö tämä tällainen vielä pahenee? Sen toki tietää vasta jälkeenpäin. Ihminen joka on niin täynnä omaa täydellisyyttän, palvoo omaa elämäänsä, omaa kehoaan ja omaa hyvinvointiaan, muusta välittämättä - jopa uskonnon hyölkäämällä koska "siitä ei ole koskaan mulle mitään hyötyä ollut" on aika vastenmielinen. Ihminen on tehnyt itsestään oman jumalansa ja palvoo nyt sitä. Luonnon ja kaiken heikomman uhraaminen minuuden hyvinvoinnin alttarille tulee jossain vaiheessa ihmistä itseään vasten.

Metsässä ajatus puhdistuu

Sininen hetki metsän reunassa

Tein metsäkävelyn tänään. Pääsin ulos liian myöhään - kolmen jälkeen on jo aika hämärää. Tai oikeastaan sinistä. Tänään on pakkaspäivä, noin viisitoista miinusastetta. Taivas kirkas ja hanget kimaltelivat auringossa - kuu ja aurinko näkyivät samaan aikaan, eri puolilla taivaan kantta.. Talvi on hieno vuodenaika, varsinkin kun on lunta ja ulkona on hyvä hengittää raikasta talvi-ilmaa.

Ei muuten tullut lottovoitto tänään. Ensi viikolla täytyy taas yrittää. Iso jättipotti luvassa. Tosin meille riittäisi paljon pienempikin voitto - olisi kiva saada laskuja ja velkjoja vähän maksettua! 


Jänön jäljet katoavat lammen jäälle.