torstai 6. tammikuuta 2011

Uusi piispa Turkuun, isä Mitron risti ja Sofin saappaat


Turun arkkihiippakunta on saanut uuden piispan. hieno seremonia Turun kirkosta – historiallisesti kiinnostavia ovat nämä kansankirkon suuret juhlat. Seurasin tapahtumaa suurella kiinnostuksella, kaikkia sen ulkoisia merkkejä ja toimia, eleitä ja puhujia – ja tietenkin kuuntelin mitä sanottiin. Kirkko on jäänyt yrityselämän ja muun yhteiskuntamuutoksen varjoon eivätkä monet näe ollenkaan, miten paljon sieltäkin voi oppia, nähdä ja ymmärtää. Se, että kirkkoa tällä hetkellä pidetään jotenkin aikansa eläneenä on leimaa kirkkoa koskevaa keskustelua – tuntuu, että kirkon pitäisi olla jotenkin poliittisesti korrekti ja seurata päivittäisiä trendejä ja käyttää mainostoimiston palveluja viestinsä perille saattamiseksi. Kirkko ei kuitenkaan ole pörssiyritys eikä terveyskeskus.

Kaarlo Kalliala sai piispan symbolinsa – piispansauva on kaunis ja piispan ”pannumyssy” on symbolinen. Risti kaulassa lienee se tärkein symboli, kuitenkin.

Kaulassa olevasta rististä tulee mieleen ortodoksipappi, isä Mitro joka nykyään vaikuttaa EU-parlamentissa. Häntä näki aina mustassa papinkaavussaan, risti kaulalla. Nyt sitä ei enää hänen päällään näe – isä Mitrosta tuli poliitikko Mitro Repo kun hän vaihtoi kirkon politiikkaan – ja itse uskon siinä hänen virheen tehneensä, ainakin kuulijoiden ja seurakunnan kannalta asiaa katsottuna. Luulen, että hän olisi saanut aikaan paljon enemmän entisessä roolissaan kuin muuttumalla sosiaalidemokraattisen puolueen lipunkantajaksi. Vaikea on puolueen leivistä enää entiseen rooliin tulla, jos sitä vielä haluaisi. Näin luulen vaan enpä tiedä – ja kukapa hänen lisäkseen tietää, miksi kirkossa oli ahdistava olla; kirkon sisällä on usein hyvin ahdasmielistä ja vaikea olla oma itsensä; seurakunnissa on paljon ihmisiä joilla on taipumus parantaa toisten asioita ja henkisesti ne ovat usein aika vaikeita paikkoja.

Loppiaista siis vietämme. Lapsi meni eilen bussilla mummin luo – jo toisen kerran elämässään mutta jännitti matkaa aika lailla. Melkein neljän tunnin matka express-pikabussilla on aika pitkä – hän otti evääksi mukaan kaksi Aku Ankaa ja karkkipussin. Soiteltiin ahkerasti matkan aikana ja ensi-itkujen ja ikävän jälkeen matka menikin sitten ihan kivasti – soittivat mummin luota ”Äiti, nyt ollaan jo täällä kotona”.

Kiva, kiva! Menen itse perässä huomenna. Tänään teen erinäisiä kotihommia lumitöistä silitykseen, ruuanlaitosta siivoukseen. Huomenna on pari työtehtävää joista en voinut luistaa – sitten lähden ajamaan itsekin kohti kotikunnaita!

Ainotar-tossut
Eilen sain äidin syntymäpäivä-tossut valmiiksi mutta taitavat olla niin isot, että täytyy miettiä mitä niille voi tehdä. Lämpimät ovat kyllä, paksuhkoa sataprosenttista villaa, Smart-langasta tehdyt ovat.

Mustarastas palasi pitkän tauon jälkeen (tai sitten en ole sitä vain nähnyt) lintukorille syömään. Söi siinä pitkään ja hartaasti; täytyykin muistaa täydentää ruokavarastoa tänään. Oravaa ei ole näkynyt pitkään aikaan – liekö Kurre vielä hengissä. Tiellä näkyi ennen joulua yliajettu orava, sääli pientä.

Yölamppu loistaa pitkälle yöhön usein - neulon ja luen Sofi Oksasen kirjaa ja uni tulee vasta aamuyöstä kun lamppu sammuu. Sofi Oksasesta hauska juttu muuten; en ole koskaan häneen aikaisemmin törmännyt mutta nyt kun aloitin hänen kirjansa lukemisen, olen törmännyt häneen viikoittain. Eilen seisoin hänen ja hänen seurassaan olleen miehen takana leivostiskillä, vietyäni lapsen bussiin alkuillasta. Ostivat jotain herkkuja, en tirkistellyt mitä. Itse ostin omenaviinerin ja kaksi bébé-leivosta itselleni ja (ehkä) isoille lapsille.

Sofi on näyttävä ilmestys hiuksissaan ja meikeissään - ja tosi upeat piikkikorkosaappaat hänellä on ollut joka kerta jalassaan.

Odotelen alennusmyyntiin pääsyä uusien korkosaapikkaiden saamiseksi itselleni. Viimevuotisista ihanaisista ratkesi sauma ennen joulua - palautin ne kauppaan; tekovirhe. Vastaavia ei ollut silloin myynnissä - niissä oli 11 sentin korko ja paksu pohja, istuivat hoikkaan jalkaan tosi hyvin. Kovin kauniit, ruskeaa mokkanahkaa! Hoikkajalkaisen on hiukan haasteellista löytää hyvin istuvia, kauniita saappaita - Tallinnassa on paremmant valikoimat. Sinne en nyt tosin ole lähdössä joten kotimaan tarjonnasta täytyy löytää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti