Neulominen koukuttaa - pahasti

Pipo, lapaset, sukat, kauluri ja tossut. Rannekkeet, kaulahuivi ja hartianlämmitin. Siinä muutama neule viime kuukaisilta - joitakin tehty useampiakin. Niin, ja syksyn aikana virkkasin ja neuloin vielä kuusi tiskirättiä bambu-langasta joka on jotenkin antibakteerista. Äiti ja sisko käyttävät omiaan koko ajan, itse en ole saanut omia vielä käyttöön - käytän edellisisä ensin loppuun... hmm.

Neulominen on ollut mieliharrastusten kärjessä noin yksitoistavuotiaasta jolloin uusi koulukaveri oppikoulussa neuloi. Kaunis Marja-Leena neuloi itselleen tosi makean näköisiä neuleita - minäkin halusin! Sain langat äidiltä ja siitä se alkoi. Ensimmäinen neule oli punainen kaksi oikein, kaksi nurin-silmukoilla neulottu villatakki jossa vetoketju edessä (äiti avusti sen kiinnittämisesä), seuraava puna-vihreä-valko-raidallinen lyhythihainen neulepusero. Molemmat käytin melkein loppuun - sitten syntyi kuusenvihreä tiukkamallinen villatakki, sen jälkeen auringon-keltainen ohuesta langasta tehty villis -  tein pinokaupalla puseroita ja villatekkeja, sitten aloitin kirjoneuleet ja tein kaikki Mary Oljen lapas-kirjan kirjokintaat - itselle, kavereille, naapureille. Muistan vieläkin lankoja myöten ison osan tekeleistäni, missä niitä neuloin ja mitä musiikkia kuuntelin niitä neuloessa!

Vuosien neulontainto hiipui jossain vaiheessa ja alkoi uudelleen, hiipui taas ja nyt olen jälleen innosta soikeana puikkojen ja ihanien lankojen kimpussa. Nyt on aikaa vähän - enkä uskalla edes aloittaa puseroita enkä isompia töitä, keskityn pieniin muutaman päivän kestäviin kivoihin juttuihin. En halua, että isoja neuleita jää pussukoihin ja korin pohjille odottamaan neulomisaikaa!

Tupsun olisi pitänyt olla isompi,
käyttäjän ja uuden omistajan mielestä

Tänä viikonloppuna syntyi kiva pipo IHANASTA walesilaisesta käsin värjätystä langasta. Ihan huipppulankaa - lankojen Rolls Royce! Tiivistä, kiiltäväpintaista 100 prosenttista merinovillaa. Colinette-lankaa jota olin ostanut jo syksyllä mutta en tiennyt mihin sen käyttäisin. Nyt sitten tein siitä pikkuiselle pipon. Lanka on minulle "tullut" lankakaupasta joka on kuin vanhanajan karkkikauppa: kaunis ja täynnä ihania, tuoksuvia lankoja - Menita Helsingin Korkeavuorenkadulla. Siellä kävi jo aikoinaan Helsingissä käydessään oma mummini ja äiti niin ikään, yhä vieläkin vaikka hän ei voi enää sydäntautinsa takia neuloa.  (Kauhea kohtalo - sydäntautinen ei tosiaan voi neuloa!) Isäkin saatiin sinne joskus käymään - miehiä ei siellä juurikaan noin muuten näe! Ihana kauppa - siellä on nyt alennusmyynti joten ajattelin siellä piipahtaa jossain vaiheessa, jos vain ehdin. Lankaa en toisaalta tarvitse; sitä löytyy kotoa vielä vaikka kuinka moneen työhön!

Langat ovat kaiken kaikkiaan ihania - suomalainen Novita (jonka langat tulevat pitkälti muualta kuin Suomesta) on lankojen Toyota: luotettava mutta vähän tylsä. Mutta niinkuin Toyota autona, sekin on vjime vuosina kehittynyt mukavasti ja uusia kivoja lankoja, värejä ja malleja tulee koko ajan. Olen Novita-klubin jäsen ja saan lehdet kotiin - sieltä tulee tehtyä kaikenlaista. Monet silkkivillalangat, angorat ja erilaiset villalangat, myös kierratetyt silkki- ja villalangat kuuluvat lankojen aatelistoon jotka ovat yleensä aika kalliita mutta tosi ihania neuloa. Niitä saa messuilta, pikukaupoista - ja Tallinnan mahtavasta lankatukusta! Keinokuitulankoja en juuri osta - tästä poikkeuksena Softy-lanka Novitalta josta viime viikolla valmustunut kaulaliina ja pipo esimerkkinä. Ehtaa keinokuitua!

Colinetten JitterBug lanka myytiin vyyhdessä - en olekaan aikakausiin vyyhtiä neulelangaksi ostanut. Kangaspuissa kudottavat langat ovat useimmiten vielä nykyäänkin vyyhdesissä, mutta neulelangat myydään 50 tai 100 gramman kerissä (sanotaanko niitä keriksi, hmm...) Tästä vyyhdistä tuli nostalgiset ajat mieleen - lapsena minun ja vaarin tehtävä oli keriä mummin langat vyyhdeltä keräksi ja samoin kerin isän kanssa äidin langat. Omia lankoja sitten opiskeluaikoina kerin poikakaverin kanssa. Siinä oli aina oma hauskuttelun paikka, vähän samalla lailla kuin lakanan vedossa. Lakana vedossa tulee aina vitsailtua - katsotaan kuka vetää koviten ja sitten voi leikkiä, että vetää mutta ei vedäkään... Hih! Lankojen kanssa on aina pieni haaste siinä, meneekö lanka sekaisein. Koskaan ei saa alkaa pujotella jos sotkua on näkyvissä; silloin saa pujotella lankaa joka kierroksella. Pitää vain ravistaa.

Nyt minulle ai ole ketään ketä pyytää pitämään vyyhteä että sen saisi kerittyä - lapsi ei jaksanut pitää käsiä illalla hetkeäkään ylhäällä - joten turvauduin tuolin jalkoihin, sekin vanha kikka menneiltä vuosikymmeniltä. Ja tein virheen alkaa pujotella - ja pujottelinkin sitten oikein urakalla lankaa. Tuolin jalat  kun eivät osaa ravistaa....

Sain siis lapsen pipon tehtyä - samalla mallilla kuin tein aikaisemmankin, lapsen toiveen mukaan. Siinä on vuosi alaosassa ja tupsu. Tupsu on tärkeä - nyt tein liian pienen tupsun mutta "kyllä se käy, äiti. On se tosi hieno" hän kehui. Pipo on jo sisään ajettu; se oli käytössä tänään. Huomenna se päässä kouluun!

Miehen pipon mallilla
syntyy seuraava neule

Aloitin heti uuden pipon tekemisen - Austermannin Step-langasta. Oikeastaan sukkalanka mutta haluan kokeilla viimeisimmässä Moda-lehdessä näkemäni miehen pipo-mallin "tunturineuletta". Siihen tulee ikäänkuin korkeampi kohta oikeista silmukoista ja matala laakso nurjista. Helppo, mutta alussa pitää olla tarkkana. en tiedä, kuka pipon saa käyttöönsä. Eiköhän se jollekin kelpaa...

Vielä on pari aikaisemmin tekemääni työtä purkutuomion alla. Hyvää villalankaa ei kannata jättää haaskioon jos neule ei miellytäkään. Viininpunainen paksu täys-villalanka  täytyy saada uuteen käytöön - olen etsinyt mallia jollekin kivalle tekeleelle mutta en ole vilä keksinyt mitään kivaa...