Lumentekovuoro lähenee - taivaalta tulee lunta urakalla



Ruusunmarja
Kaunis väriläiskä lumen keskellä

Ja kas - illalla alkoi sataa lunta. Nyt, kellon lähestyessä puolta yötä, luntatulee yhä ja ilma on tuhnuinen. Pihalla ja parkkipaikalla on vajaata kymmenen senttiä uutta lunta. Pakkasasteita viiden paikkeilla. Huomenna aamupävällä sää lähenee suojakeliä. Lumi tulee painavaksi, sohjoontuu ja puuroontuu auton pyöria alla. Aamun liikenteestä tulee takkuinen, se on selvä.

Minulla alkaa aamulla viikon mittainen lumentekovuoro - ja töissä on tiedossa paljon tohinaa. En voi ottaa lumitöiden takia vapaata - mietin totisesti mitä tehdä. Yritän saada lapset lumitöihin - palkan saavat sitten kun oma palkkani tulee. Tämä ei kuulu heidän mielihommiinsa (mikä kuuluu???) mutta nyt on pakko saada heidät puhaltamaan yhteen hiileen. Olemme tiimi! olemme perhe joka hoitaa tämän homman!!

Naapurin lumentekovuoro loppuu oikeastaan vasta aamulla - mutta jos hän ei tee omaa vuoroaan loppuun, sille ei sitten mitään voi.. Naapuri on kiva kaveri enkä tosiaan usko, että hän luistaa tästä; ei varmasti. Mies tekee hommat itse, vaimoa en ole koskaan nähnyt missään pihatöissä. Heillä tuntuu toimivan perinteinen miesten ja naisten töiden jakoperuste - nuori pari kuitenkin. Lumityöt ja auton huolto ja kaikenlainen teknisten vempainten korjaus ja lamppujen vaihto oli meilläkin kotona aikoinaan isän hommaa - äiti laittoi ruuan ja siivosi. Mies oli 2perheen pää" vaikka molemmat kävivät töissä. Äidillä oli hyvä ystävä jonka kanssa olivat opiskelleet yhdessä ja olivat samassa työpaikassa - tämän ystävän tapana oli sanoa, että hän tienasi työllään "neularahoja". käytännössö hän siis käytti tienaamansa rahat "omiin menoihin" ja paljon enemmän tienaava mies hoiti kaikki perheen kulut.

joskus tulee itselle mieleen, että olisipa se joskus tosi hulppeaa, jos joku huolehtisi jostain osasta perheen töitä. haaveet siitä, että saisi jakaa hommia on kulkenut rinnalla pitkään... Jo naimissa ollessa siitä haaveilin; silloin oli mies mutta hänellä oli aina niin kiire, että ei ehtinyt lumitöitä tai auton huoltoa tekemään... Ennen lapsia hän kyllä oli toisenlainen ja silloin teimme kaikkea kivaa ja kaikki kotiasiat kaksin.

No, eipäs mennä kipeisiin ja haikeisiin muisteluihin. Ei ei.

No, lähden aamulla seitsemältä ajamaan töihin; sitä ennen en ehdi koko isoa pihaa ja parkkialuetta mitenkään siivoamaan. Huoltoyhtiön käyttö maksaa -mutta sillä selviää tällaisista huolista! Talonmiehiä ei enää paljoakaan maassa ole; he ovat kullanarvoisia ihmsiä, se täytyy sanoa. Monen työn arvon huomaa vasta, kun se on poistettu kustannustehokkuuden nimissä.

Tänään oli Helsingin Sanomissa juttu allergioista - ja siitä, että ne syntyvät nykyihmisen elintavoista - luonnon monimuotoisuus katoaa - ihmiset käyttävät paljon lääkkeitä ja ottavat pienimpnkin vaivaan helposti lääkekuurin - antibiootteja syödään paljon. Rokotteita annetaan paljon. Allergiat, nuorten diabetes ja keliakia ovat sivilisaatiosairauksia. Tämän uskonkin helposti. Kaikkien lasteni kaveripiirissä on monta tällaista lasta; yksi on allerginen yhdelle, toinen toiselle. Nuorimmaiseni paras kaveri on keliaatikko ja teinien kavereilla on kissa- sun muuta allergiaa.

Lapsille pitäisi antaa paremmin mahdollisuus kohdata pöpöjä, että heidän kroppansa alkaisi kestää niitä - ei kehittyisi allergoita. Pitäisi ostaa multaperunoita ja multaporkkanoita, pitää kotieläimiä ja viettää aikaa metsässä ja luonnossa enemmän.

Käsityö - valmistui tilaajalleen.
Virkattu pipo ja huivi Novitan mallistosta

Hauska oli tätä lukea! Minusta tuo on ns maalaisjärjen käyttöön liittyvä juttu; ihmiset eivät enää luota mihinkään itse, aina tarvitaan asiantuntija kaikkeen. Imetyksen väheneminen on ollut monessa maassa lapsien sairastumista suuresti edesauttanut asia. Selväähän jokaiselle pitäisi olla, että äidinmaito on pikkulapsen paras ravinto! Omat lapseni eivät muuta saaneetkaan puoleen vuoteen, sitten aloitettiin perunat ja muut omatekoiset mössöt. ja multaperunat ostettiin, samoin multaporkkanat - niissä pestyissä on käytetty myrkkyjä pinnalla että ne eivät homehdu pesun jälkeen. Aika selvä juttu, jos yhtään ajattelee- miksi haluisit syöttää lapselle kemiallisesti käsiteltyjä juureksia? Antibiootteja en heille antanut vaikka lääkärit niitä määräsivät heti kun lapsella oli hiukan flunssaa. Ei onneksiusein ollutkaan - mutta silloin kun jonkun kerran oli, en antanut lääkettä - moni ihmetteli sitä, mutta he paranivat nopeammin kuin muut apset. Pikku-flunssista ei tarvitse niin kauheasti muutenkaan huolta kantaa - niitä tulee ja menee.

Pikkulapsiaika oli ihanaa ja sai käyttää omaa järkeään, kuvitella olevansa hyvä äiti. Siitä nautin monen monta vuotta ihan täysillä. Sain olla äiti ja sain olla vaimo; siinä oli jotaikin perustavanlaatuisen ihanaa. Sopi minulle - silloin. Elämä on jo aikaa sitten muuttunut ihan päinvastaiseksi; teini-iän tultua mikään ei ole ollut kuin ennen; olen teineille kaamea äiti ja elämä teinien kanssa on ollut todellista koettelemusten kanssa taistelua. Voi,  niin monesti on tehnyt mieli häipyä toisiin sfääreihin - haihtua ulkoavaruuteen ja pois mihin ikinä vain. Mies häipyi; se ei tuntunut edes hänelle tiukkaa tekevän - moi vaan. (miehen elämä voi alkaa alusta helpommin, tuntuu. Tänään tässä ja huomenna ihan muualla; ihan tyytyväisenä!) En ole ikinä oikeasti lapsiani halunnut jättää - mutta usein on kaikki kiva vain elämästä pois hävinnyt. Onneksi on tuo pienimmäinen! Pieni sirkuttaja joka piristää elämän. Kun hän astelee teini-iän myrskyn silmään, toivon kahden vanhemman jo elelevän omillaan jossain. Muuten en varmasti jaksa.

Käsityö. Puretaan lähiaikoina. Liian iso.

Yritin aloittaa elämänsuunnitelman tekoa - sellasita aarrekarttaa johon kirjataan asioita joita toivoo elämältään jonkin tietyn ajan kuessa. Olen tehnyt sellaisia joskus aikaisemmin; vitsi on siinä, että kun asettuu ajattelemaan omaa elämäänsä ja jäsentää sitä, pystyy paremmin miettimään mitä haluaa, mihin on oikeasti ehkä mahdollisuuksia.

Ja onhan niitä, varmasti. Mahdollisuuksia. Haaveita ja unelmia on tietenkin; muuten ei jaksaisi. Sitä kaikkein suurinta asiaa toivovat kaikki - tai luulen, että ihmisten toiveet noin ylipäätään ovat aika samansuuntaisia. Rakkautta, terveyttä, työtä, kotia, lapsia ja vanhempia, ystäviä koskevia. Niitä ne minullakin ovat, tietenkin. Omat intohimot liityvät luontoon, käsitöihin, kirjoittamiseen, valokuvaukseen. Kukkiin, kasveihin, hyönteisiin, eläimiin... musiikkiin, kulttuuriin. Onhan noita, paljon! Koko tämän paletin yritän saada mietittyä ja yritän antaa elämälle aikaa.Työ ja lapset - ne ovat tärkeimpi. Rakkaus koskee lapsia vaikka kovin muuta toivonkin. Lisäksi. Sen aika on ehkä jo mennyt, mutta on parempi jollei sitä tiedä - niin voi toivoa ja uskoa sen vielä löytyvän.

Ilman toivoa ei jaksa elää.