Ruokaa ja ruokaohjelmia iloksi Suomen kansalle

Ruisleipää, voita ja lasi piimää. Hyvää

Ruuanlaitosta on tullut monelle harrastus. Kauppojen lehtihyllyiltä löytää vaikka minkälaisia resepti- ja illallisjuttuja, lehtiä ja kirjoja. Viinilehdistä erilaisiin ja eri maalaisiin gourmet-lehtiin: Allt finns! - Just pick and start cooking! Mikäpä siinä - kiva toki. Ruokailla pitää joka päivä - ja siitäkin asiasta voi tehdä taiteen. Tai sitten kilpailun; kuka tekee parasta ruokaa, nopeimmin ja tyylikkäimmin.

Naistenlehdissä on aina vähintäin yksi ruokajuttu. Olen niitä aika ajoin inhonnut - mutta myös hyviä ruokia niistä resepteistä aikaansaanut. Joskus ruokaohjelmiakin saattaa olla kiva seurata - mutta kun itse tekee joka päivä perusruokaa - mahdollisimman edullisesti ja mahdollisimman nopeasti ja kuitenkin niin, että lapset sen syövät mielellään ja saavat tarvittavia ravintoaineita edes jotenkin tyydyttävästi - niin ei ihan hirveästi innosta seurailla miten hienosti ja hulppeasti ruokaa voikaan tehdä. Itselläni ei ole suuren suuria mahdollisuuksia käydä ravintoloissa, ei saada gourmet-ruokaa. Joskus sekin aika ehkä koittaa! Pidän hyvästä ruuasta ja viinistä, nautin kun kaikki on aistikkaasti esiin laitettu. Viime kesänä Sikke Sumarin ravintolassa, virolaisessa maalaismiljössä Muhun saarella oli mukava käydä nauttimassa kulinaarisista herkuista, kauniissa maisemassa.

Työmaaruokaloiden teollinen ruokamössö

Tällaoselta näyttää tänään ulkosalla.
Kohta alkaa lunta sataa...



Oma nautinto ruuan puolella nukyään on perus-suomalainen ruoka. Se on edullista ja hyvää kun sen kunnolla oikeista, puhtaista aineista tekee. Toinen helppo ruoka on aasialaset ruuat - ne syntyvät rivakasti ja ovat hyviä - mausteet pitää olla vain oikeat; muuten ei onnistu. Työpaikan ruokala ei osaa tehdä kunnon aasialasita ruokaa- mutta siellä kaikki tuntuu perustuvan halpaan teolliseen materiaaliin jolloin hyvää ei kyllä ole helppo aikaansaada. Rasvaa kaihtamatta tehdään siellä ruoka - mutta leivän päälle ei meinaa voita saada ollenkaan, kaiken maailman Flooraa ja muuta "levitettä"! (YÄK!) on leipäpöydällä useita. Kun syöjinä on paljon nälkäisiä miehiä ja tulosta pitää saada, on tuloksena se, että kuuden euron annokseen saa esim. paksuun rasva-jauholeivitykseen piilotettu pieni pala Tyyneltä mereltä pyydystettyä outoa ja mautonta kalaa, rasvassa paistetujen perunoiden kera. Salaatiksi voi noukkia porkkanaraastetta ja ananaspalasia. Juomaksi lasi bvettä ja toinen lasi kotikaljaa jossa ei ole ollenkaan "henkeä". Jälkiruuaksi omena. (eilinen ruoka työpaikalla. Tänään en mennyt syömään sinne)

Suomalaisen ruuan klassikot ja ne, joita vielä yleisesti jokin aika sitten kodeissa syötiin ovat herkullisia! Makaroonilaatikosta maksapihveihin, kaalilaatikosta kalakeittoon ja vispipuurosta erilaisiin kiisseleihin. Ruisleipä voilla ja juustosiivulla piimän kera on vanhanaikainen välipala - joka on aivan sikahyvää! Lapsi mutustaa sellaista juuri tuossa vastapäätä, tyytyväisenä. Huomenna teen makaroonilaatikkoa, illalla kanawokkia jasmin-riisin kera. Sitruunavispipuuro ja sianlihakastike ovat myös lähipäivien menu-listalla.

Bon appetit!