torstai 13. tammikuuta 2011

Poliitikot haluavat valtaan, on suurten vaalilupausten aika


Katsoin juuri dokumentin Wikileaksista ja olo on kurja. Se, mitä Irakissa ihmisille tehdään on aivan järkyttävää, kammottavaa. Millä oikeudella, loppujen lipuksi, vieras valta tulee herroittelemaan toisen maahan, pahoinpitelemään maan kansalaisia, tappamaan ihmisiä? Suuremman oikeudella, tietenkin. Kuten historiaa lukenut tietää: näin on aina tapahtunut – ja tulee eittämättä tapahtumaan. Kurjaa. Vihan ja agressioiden määrä "toisia" kohtaan tuntuu mittaamattomalta. Ja jostain syystä oikeutetulta, masentavan monille ihmisille.
Parempi ajatella ja katsoa omia kotimaisia poliitikkojamme. He ovat poliitikkoja toki siinä missä muidenkin maiden poliitikot – mutta heistä näkee joskus myös liikuttavan tosikkomaisen ja joskus vähän säälittävänkin inhimillisyyden pilkahduksen kun he pyrkivät himoitsemilleen paikoille. "Mä haluun, mä tahdon" muuttuu mielistellen niihin asioihin huomion kiinnittämiseksi jotka eivät samaisia poliitikkoja muulloin kuin juuri ennen vaaleja kiinnosta vähimmässäkään määrin. Silti täytyy sanoa, että kun selailee nettiä ja katselee miten nyt vastuussa olevat poliitikot jopa hallituspuolueista kirjoittelevat omissa blogeissaan siitä, kuinka he haluavat sen ja tämän asian kuriin – tuntuu omituiselta! Miksi he eivät tee noita asioita kun ovat asemassa jossa ne pitäisi pystyä hoitamaan? Siksikö, että he eivät tajua, että ihmiset näkevät heidän lävitseen, huomaavat heidän ahneet aikeensa? Vai siksi, että tietävät asian menevän läpi tarpeeksi monelle kansalaiselle - ja muulla ei ole väliä? Kyynistä puhetta - mutta kyyniseksi tässä muuttuu kun näkee mitä puhutaan ja mitä toisaalta tehdään...

Jos esimerkiksi liikenneministeri uhoaa kirjoittamalla avoimen kirjeen jossa vaatii Valtion rautateiltä selitystä jatkuviin myöhästelyihin, ei ensin meinaa uskoa silmiään. Eikö Vehviläinen siis olekaan vastuussa muun muassa VR:stä?

Ministerin, jonka vastuualueeseen kyseinen liikennelaitos kuuluu pitäisi, jos kenen, olla tietoinen siitä miksi junat myöhästelevät ja millä asia saadaan kuntoon. Ministeri Vehviläinen ei varmaankaan vitsaillut vaan ihan tosissaan aloitti vaalikampanjansa olemalla tuohtunut asiasta joka saa ihmiset kuohuksiin. Ajatteli varmaan, että äänestävät kansalaiset ajattelevat että siinäpä vasta jämäkkä ihminen, vaatii johtajia ulos työhuoneistaan antamaan lausuntoa – ja minä saan poliittisia pisteitä jotka kilahtavat ääninä vaalipäivänä oman purnukkaan. Se, että hänen oikeistaan pitäisi antaa vastaukset kysymyksiin itse, ei tullut hänen mieleensä. Toivottavasti joku lehtimies nämä vastaukset hänestä vielä yrittää lypsää. Aito poliitikko toki luistelee vastauksista puhumalla jostain ihan muusta. Mutta kyllä hänet varmaan taas eduskuntaan äänestetään!

Toinen hämmästyttävä ihmisten aliarviointi on blogi-sivustolla nyt samaisen puolueen kansanedustajan kirjoittamana. Tanssikilpailussa kankeana tanssijana valtakunnan tietoisuuteen tullut mies-edustaja tarttui niin ikään samaan aiheeseen eli junien myöhästelyyn. Hänpä kertoili itsekin ajavansa usein junalla töihin (kuka uskoo?) ja seisovansa pakkasessa odottamassa junaa. Näin kertoo: ” Erityisen vaikeaa sitä on hyväksyä, kun pakkaskelissä ja sivutuulessa katselee kiskojen suuntaan, että jokohan se sieltä jo tulisi. Ei voi olla niin, että jokainen vähänkin sakeampi lumisade pistää junaliikenteen sekaisin.

Onko täysin mahdotonta virittää VR:n kalustoa sellaiseen iskuun, että se toimii myös talvella? Ei tämä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään lumitalvi Suomessa. On onnetonta, jos lumentulo tai pakkanen hyydyttää junamme niin usein, kuin nykyisin tapahtuu, varsinkin pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä.”

Palaute blogitekstiin oli sellaista kuin saattoi arvata jo tekstiä lukiessaan. Lunta tuli tupaan oikein kunnolla. Ei mennyt läpi, ei. 

Hämmästyttävän naiiveja nämä ulostulot, täytyy sanoa! Eikö kukaan avustaja voisi mennä vähän neuvomaan kuinka kannattaa toimia, mistä kirjoittaa kun itse ei sitä ymmärrä?

Kolmen suurimman puolueen puheenjohtajia on saanut jo hiukan nähdä vaaliteemallisissa haastatteluissa. Ovat saman ikäluokan ihmisiä, poliitikkoja kaikki kolme - mutta paljon muuten ei heidän persoonallisuuksissaan yhteistä ole; yksi uhkuu leppoisaksi naamioitua kylmän kärsimätöntä laskelmallisuutta, toinen naapurin hyvä kaveri-oloista joviaalisuutta ja kolmas yrittää kynsin hampain olla se uusi airut joksi hänet on valittu - rooli istuu huonosti päälle - häntä katsellessa on koko ajan vähän sellainen olo, että voi kunpa se nyt ei mokaisi... voi rassua; kukahan sitä on opettanut noin sanomaan... Rooli ei ollenkaan tunnu istuvan, ihminen vaikuttaa teennäiseltä ja sanat päälle liimatuilta. Onkohan se ihan paniikissa?

Puolue ei ole puheenjohtajansa - mutta paljon heistä kuitenkin riippuu miten vaaleissa menee
Äänten kalastus on siis alkanut jo kunnolla. Monenlaisiin täkyihin tulee äänestäjä tarttumaan. Sitten nähdään mitä tapahtuman pitää – olisipa mielenkiintoista jos Soinista tulisi ministeri; siinä vasta näkisi kuinka supliikkimies muuttuu; vastuunkanto saa supliikitkin muuttumaan mutta siitäpä eivät varmaan sitten äänestäjät taas tykkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti