Vielä on lomaa jäljellä!

Heippa - ensi vuoteen!

Sunnuntai – loma loppuu huomenissa

Huomenna töihin, näin meni loma jo loppuun. Loppiainen on muutaman päivän päästä – silloin tulee pitkä viikonloppu, onneksi.

Työelämä jotenkin rassaa. Vaikka työ on periaatteessa mukavaa eikä sinällään valittamista pitäisi olla – silti ajatus töihin menosta hiukan tökkii – ja väsyttää jo etukäteen. Oma nimi on jälleen kerran hävinnyt organisaatiokaaviosta kenenkään kertomatta syytä moiseen, esimiehen vastaamatta kysymyksiin kun huomasin, että oman nimen kohdalla on nyt nn. Organisaatio muuttuu toki tämän tästä – mutta ennen siitä kerrottiin asianomaisille ajoissa. Nyt uutinen kerrotaan mahdollisimman myöhään – ehdotetaan jotain uutta hommaa tai annetaan ymmärtää, että mitään ei nyt ole tarjolla.

Täytyy suhtautua tähänkin avoimen positiivisesti. Asioilla on onneksi tapana järjestyä - aina jotenkin.

Sunnuntai-aamun hartaus

Kuuntelin aamulla jumalanpalveluksen radiosta. teki mieli mennä kirkkoon mutta en sitten laiskuuttani jaksanutkaan. Aamulla kotona on hiljaista ja keitin kannullisen teetä, otin neuleen esiin ja kuuntelin. Teki  hyvää. Tuli rauhaisa olo – tuli tunne, että ei kaikkea tarvitse itse tietää, osata ja hoitaa – vaikka oikeasti tarvitseekin, ehkä. Kun ei kukaan muuten sitä tee – siis tässä meidän pikkuperheen pikku-elämässä. Johonkin jokaisen on voitava tukeutua, edes jollain lailla. Se auttaa kestämään, jaksamaan - jos on vahva usko, pystyyy vaikka vuoren siirtämään! itselläni on aika lailla eksynyt olo elämässä – yritän tarttua kiinni johonkin jonka varassa osaisi elää ja pysyä pinnalla, tänäkin vuonna joka on vasta aluillaan. Oikeasti tekisi niin kovasti mieli vain nukkua, nukkua, nukkua vaan…

Vanhasta testamentista - Herra kutsui Samuelia, kolmasti kutsui ja neljännellä kerralla Samuel sanoi Herralle ”Puhu, palvelijasi kuulee”…

Johanneksen evankeliumin kymmenennestä luvusta: ” – ette usko koska ette ole minun lampaitani, sanoi Jeesus.” Pappi otti tämän esimerkiksi viime kuukausien kirkko-kiistaan. Uskonto on leimattu järjen vastakohdaksi, lapselliseksi ja naiviksi. Voiko ihminen itse valita mihin laumaan kuuluu? Vai valitaanko hänet? Mikä on päätetty missäkin; sitä en voi tietää – eikä kukaan muukaan. Itselläni on halu uskoa ja antaa itsensä toisiin käsiin vahva. En jaksaisi enää huolehtia ja hoitaa – kaikkea yksin aina vain.

Joulukuusi lähti – lapsi peittoaa äidin muistipelissä mennen tullen

Pelattiin lapsen kanssa muistipeliä. Ei ole vaikea arvata kuka voitti. Kaksi kertaa. Kolmekymmentä korttiparia - miten niiden paikkoja ei opi paremmin muistamaan?

Sitten sai joulukuusi siirtyä oven ulkopuolelle. Ei jaksanut tämän vuoden kuusi loppiaisen yli, ei. Karisi valtavasti, niin kuin kuulemma kotimaisten kuusten kanssa monille on käynyt. Lämpötilan vaihdos ulkoa sisään oli liian suuri kuuselle, jopa yli 40 astetta yhdess hetkessä - neulasten solukot rikkoutuivat.
Meillä ei kuusessa ollut tänä vuonna edes sähkökynttilöitä, muita koristeita vain.

Silkkivilla-kauluri mallin päällä.

Neuloin siskon mustan merinovilla-silkki-kaulurin valmiiksi Primaveran teetee-langasta. Ja tein äidille tossut, Ainottaret nimeltään - syntymäpäivälahjaksi. Samasta langasta kuin lapasia syksyllä, Sandnessin Smart-langasta. Toinen vielä kesken on. Hiukan suuret niistä nyt tuli vaikka seurasin ohjetta. Mietin, annako äidille vai kellekä sitten.

Kylmä koti – meneekö lämpö harakoille?

Täällä kotona ei ihan hikoilemaan pääse. Sängyn vieressä oli juuri hetki sitten 12.3 astetta. Ennen joulua kun ulkona oli yli 20 astetta pakkasta, oli makuuhuoneen lattialla 9.2 astetta. Nukunkin yöt kolminkertaisten paksujen peittojen alla, sukat jalassa ja yöpaidan päällä hartialämmitin ja vanha puuvillainen kaulahuivi. Nukkuminen on hankalaa kun on noin paljon päällä – kissa vielä jalkojen päällä niin johan on tönkköä; kääntyminen on yöllä niin hankalaa, että siihen herää… En tiedä, miksi huone on noin kylmä; johtuuko siitä, että huone on talon pohjoispuolella ja kulmahuone – vai ikkunaremontista; aikaisemmin ei huone ihan noin kylmä ollut vaikka aina tämä asunto kylmä onkin ollut. Siksi pidän paksuja verhoja ja mattoja – tekstiilit ovat kotoisia ja ne lämmittävät.

Äidin luona vasta oikein huomasin, kuinka kylmä meillä kotona onkaan. Oli outoa ja ihanaa, kun yöllä ei ollut kylmä ja lattialla pystyi kävelemään ihan sukkasillaan – jopa paljain jaloin! Eikä siellä myöskään tarvinnut koko ajan pitää villatakkia, ei myöskään ranteen lämmittimiä.

Ensimmäisen uudenvuodenlupauksen toteutus aloitettu

Yritän pitää kiinni uudenvuodenlupauksistani. Aloitin siis tarinani kirjoittamisen tänään  – tai pohjustan tarinaani, tarkemmin sanottuna. Jospa muutama tunti viikossa irtoaisi siihen, toki jonkun muun asian kustannuksella. Kun kirjoittaa, pitää aikaa varata ainakin pari tuntia yhdelle istunnolle – mieluummin paljon enemmän, mutta se taas ei käytännössä ole mahdollista.

Nämä päiväkirjatekstit ovat asia erikseen; ne syntyvät hetkessä ja ovatkin sitten ihan eri asia virheineen - ja muutenkin. Päiväkirja on päiväkirja, vähän kuin ystävälle juttelisi. Lukijoita näillä sivuilla ei juuri käy joten ihan päiväkirjana tämä sivusto toimii – kivempi on kirjoittaa tänne kun saa kuvia mukaan ja kaiken selkeästi yhdeksi kokonaisuudeksi. Tänne löytää itsekin vaikka mistä maailman ääristä - ei tarvitse mitään mukana kuljettaa, sormet ja oma pää riittävät - ja jos kamera on mukana niin sitä parempi. Muuta ei tämä väline tarvitse; sepä hienoa on!