torstai 27. tammikuuta 2011

Vaaliuutisointi on alkanut - likaista peliä

Uutisista on saatu tänään jälleen lukea ja kuulla viime vaalien likapyykin pesusta, lähinnä Keskustan Nuorisosäätiön jostain Ylelle vuodettuja esitutkintamateriaaleja ja niiden läpikäyntejä. Nyt jo nykinenkin pääministeri, edellisen ohella, on mainittu tuen saajaksi. Tämä itse kiistää tietenkin väitteen. Kukapa oikeasti tietää - tai tulee koskaan tietämään - mitä kulisseissa on tapahtunut. Kasa lukee lööppejä ja seuraa epäiltyjen selityksiä. Epäilys jää aina jäljelle mielen pohjalle.

Usein tuntuu, että media nappaa kiinni myös niin pieniin tiedonjyväsiin ja huhuihin joita ei tosiaan kannattaisi lähteä uutisoimaan ja paisuttelemaan.Faktoja ei jakseta tarkastaa kunnolla; ehkä vain halutaan makeita lööppejä ja skuuppeja ilman tarkoitustakaan olla varsinaisesti rehellisiä. Hyvä uutinen on sellainen joka saa maan kohisemaan!

Uutisankka, suosio vankka!
Koko maa saattaa kohista jostain asiasta aivan vauhkkona - josta ei isompaa tietoa ole olemassa eikä asiaa saada sen kummemmin kumottua kuin todistettuakaan. Edelliselle pääministerille toimitettu lautakasa oli tällainen todellinen herkkupala! Joka media oli asiaa pullollaan, sen käsittelyä olisi päässyt pakoon vain lähtemällä Suomesta pois useammaksi viikoksi. Faktaa ei ollut, huhut lautojen suhteen sitten kulkivatkin villinä - yksi ja toinenkin tiesivät kertoa mihin kesämökeille tuppeensahattu lauta olikaan laitettu, mitä kaikkea sillä olikaan paneloitu... Minullekin, kaikesta ulkopuolella olevalle ihmiselle, kerrottiin luottamuksellisesti kuka laudat ja mihin asensi. Olisipa kiva käydä sekin paikka tsekkaamaassa!

Vaaliraha, oi vaaliraha!
Jonkinlaista vaalirahaa tarvitaan, jos eduskuntaan haluaa päästä. Sinne ei ihan rahaton pääse - jollei ole jollain muulla tavalla jo alunalkaen julkkis tai tunnettu poliitikko. Taavi Tavallinen, päivätöissä oleva työntekijä ja perheen elättäjä ei ihan varmasti läpi pääse. Yllättävän vähän sinne muuten ns tavallisia perheellisä perusihmisiä muuten tuleekaan. Iso osa on joko kuntien tai valtion palkattuja ihmisiä joilla ilmeisesti on kampanjointiin enemmän aikaa ja keinoja hankkia rahaa.

Sellaiset tunnetut hahmot kuin Tanja Karpela ja Ben Zys varmasti pääsivät hyville äänisaaliille ilman isoja rahavirtojakin - valtava kannattajakunta on heillä, kuten monella muullakin "tutulla". Mutta miten sitten pääkaupungin ainut keskustalainen? Kiviniemi ei kovin tunnettu ollut viime vaalien aikaan. Muistan, että hänen mainoksiaan joissa hän nojailee seinään toinen jalka ylhällä, oli nähtävissä aika monesa paikassa. Mistä rahat kaeikkeen mainontaan? Herääpä nyt kaiken keskellä moinen kysymys mieleen! Hönhän ei itse halua rahoistaan kertoa. HMmm? Aviomies toki on mainos- ja markkinointiammattilainen ja varmasti auttoi kampnjan läpiviennissä - ehkä heillä on omaa rahaakin joka laitettiin poikimaan mainoksiin. Who knows...

Ajankohtainen kirja politiikasta

Olen juuri lukemassa tanskalaisen Hanne-Vibeke Holstin kirjaa Drottningoffret. Sopii ikein hienosti tähän hetkeen Suomessa kun vaalikamppailu on juuri kunnolla alkamassa. Kirjassa samoin; vaalit on julistettu ja kampanja alkamassa. Päähenkilönä on nainen, sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, joka kampanjoi henkensä kaupalla vaalivoiton eteen - hän on sairas mutta on piilottanut sairautensa kaikilta. Kirja kertoo tanskasta - se on hyvä kuten kirjasarjan kaksi edeltävääkin kirjaa. Super-ajankohtaisia ja kiinnostavia. Kirjassa on monta vierekkäistä juonta ja mukaan on saatu paljon tämän hetken ajankohtaisia kuumia aiheita - Afganistan, islam, rotumellakat, terrorismi, naisen asema, päivän politiikka, muistisairaus....

Olen lukenut Holstilta viisi aikaisempaa, paksua kirjaa - ihmettelen kovasti, kun näitä ei ole suomeksi kännetty kun niin monia muita, paljon vaatimattomampiakin on käännetty! Itse luen kirjat ruotsiksi, tanskaksi en edes yritä! Ruotsiksi ne ilmestyvät tosi nopsaan. Ne on myös filmattu, molemmat trilogiat, Ruotsissa, ruotsiksi. Toisaalta - voi olla, että nämä ovatkin olemassa suomeksi. En vain netistä sitä nähnyt...

Tänään näin vaikuttavan - ja polittikan ja maailmanmenon pahinta ja kaameinta puolta edustavan - kuvauksen yhdestä tämänhetken pahista diktatuurivaltioista. Diktatuurikuvaukset ovat aina yhtä kaameita - ja jotenkin sitä aina ihmettelee, kuinka niitä aina vain nousee. Joku muu hyötyy diktaattorien tukemisesta, muissa maissa. Muuten ei diktaattoreilla olisi sellaisia valtavia omaisuuksia rutiköyhissä maissa.
Dokumentti on ranskalainen, Yle on hankkinut sen käyttöönsä. Ulkolinjalla: Burman diktatuurivaltiosta tehty ranskalainen dokumentti: Rakentaako Burma ydinasetta?

Maailma tuntuu taas tämänpäivän uutisointien jälkeen kähmäiseltä ja likaiselta. Oma etu kaikillaaina ensimmäisenä mielessä - niin pienessä kuin suuressakin.

Kiva luento koululla - sen jälkeen kaamea huuto ja lapsen raivon kohteena olo
Omaa elämää piristi pieni mukava tapahtuma: keskimmäisen lapsen koululla oli ruotsalaisen Anna Hanssonin luento aiheesta Itsetunto. Varför räcker de inte med självförtroende? Vad e skillnaden mellan självförtroende och självkänsla? Hur kan vi träna upp vår självkänsla? Anna Hansson är personlig tränare i självkänsla och arbetar tillsammans med Mia Törnblom och med hennes framgångsrika träningsmetod i självkänsla. Nu kommer Anna till oss för att berätta hur du kan leda dig själv och stärka din självkänsla.

Mielenkiintoinen luento! Pitäisikö alkaa listata itselleen kolme asiaa päivässä joissa on hyvä - joissa on onnistunut päiän aikana? Sekä tekemiseen ja olemiseen liittyviä. Sitten ei masennu niin kovin kun tulee lunta tupaan teini-ikäisiltä...

Miten osata olla äiti? Itse en vaan onnistu, en mitenkään
Totta tosiaan - tulin kotiin, en ollut huomannut, että lkeskimmäinen lapsi oli soittanut minulle 14 puhelua ollessani koululla. Enkä ollut muistanut laittaa puhelimen ääntä päälle luennon jälkene. Hän on nyt haukkunut minut täysin, ja kunnolla - maailman surkeimmaksi äidiksi, täydeksi paskaksi. Valehtelijaksi jolla ei ole tajua eikä kylkyä edes pyytää anteeksi. Olen kuulemma maailman huonoin äiti, minusta ei ole esimerkiksi lapsilleni enkä osaa keskustella, en hoitaa mitään asioita kuntoon enkä kunnolla.

Meidän piti mennä yhdessä kauppaan kun tulen koululta. Tulin niin myöhään, että hän oli lähtenyt yksin sinne bussilla - enkä siis kuullut puhelinta. En tavoittanut häntä sitten enää - oli jo niin suuttunut, että ei itse enää vastannut puhelimeen.Tarkoituksena oli ostaa ecästä huomenna alkavalle koulun järjestämälle reissulle Himokselle.

En kiistä mitään lapsen sanoista. Kaikki on totta. En osaa olla hyvä äiti, vaikka yritän kyllä, ihan koko ajan. Enkä osaa riidelläkään, se taito meni jo hänen isänsä kanssa. Menen aivan lukkoon kun joku huutaa ja haukkuu. Isänsä teki senkin hyvin. Sylki vain suupielistä roiskui. Nyt lapsi. Syystä varmasti huutavat. Miksi muuten viitsisivät?

Tänään en itkenyt kun minulle huudettiin. Isänsä kanssa menin ihan kasaan, kuin ilmapallo johon puhkaistaan reikä. Nesteet valuivat silmien kautta ulos....

Hän läksi juuri itse ovasta ulos, sanomatta mitään.Ovi vain lävähti kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti