Kannat kattoon! |
Nyt ovat ruotsalaiset Tiger-saapikkaani - kauniit mutta harmillisen lyhytikäiset - saaneet seuraajan jalkojen ja säärien verhoilijana: Alennusmyynnistä löytyi eilen mieleiset mustat Gaborin mokkasaapikkaat joissa on sopivasti korkoa ja yläreunassa Saapasjalkakissa-käännös. Kauniit, jopa seksikkäät jalkineet! Ei mitkään äiti-töpöttimet, tällä äiskäkällä.On minulla sellaisetkin, matalakantaiset suomalaiset, hyvin järkevät. Ja tietenkin ne kaikkein mukavimmat eli huopatöppöset. Huopikkaat.
Kauniit ja käytännölliset! |
Oikein on naisellinen olo, uusissa koroissa!
Saapikkaat olivat alennusmyynnissä. Ainut pari jäljellä. Siispä sitä kokoa joka olisi ollut kaikkein paras ei tietenkään ollut - koko olisi voinut olla puoli numeroa isompi ja pohkeen leveys pienin mahdollinen, S. Nyt se on M. Pohja on hyvä, samoin kanta - ei tarvitse heti mennä suutarille vaihtamaan kantalappua ja puolipohjaamaan saappaita, niinkuin usein on joutunut tekemään. Laatukenkä, siis! No - niin ajattelin Tiger-saapikkaistakin, ne olivat sitä paitsi KALLIIT. Mutta sauma hajosi silti. Pohjat olivat niissäkin hyvät, täyty sanoa. Käyttöikä noin 10-12 kertaa. Harmi.
Aika upeaa sinällään, että Gaborin saappaissa on kolme pohjekokoa - itselläni on hoikat jalat - nilkat ovat kuin tikut joten nilkkurit näyttävät jalossani yleensä naurettavilta - on kuin jalkineesta nousisi keppi... Nilkkureita en voi siis käyttää kuin housujen kanssa - tai sitten laittaa neulotun hauskan lämmittimen nilkkurin varteen jolloin kengän varren ja nilkan välinen tyhjä tila täyttyy...
Mikä lie siinä on, että kengät ja saappaat saavat naiset hyvin usein innosta ja onnesta kiihdyksiin? Niitä himoitaan ja halutaan, niihin upotetaan rahaa enemmän kuin varaa olisi... Niistä haaveillaan ja unelmoidaan? Jotain hyvin syvällisen seksuaalista niistä kai on - kaikessa tuntuu olevan, olevaisessa. Hmm
Tänään: sää ja maisema kuin postikortista |
Dear black boots - welcome to my home, to share some good moments in my life!
Sauman hajoaminen on kyllä harmittavaa.:/
VastaaPoista