Autokin kaipaa huoltoa ja hoivaa

Autot rivissä kuin potilaat terveyskekuksen vuodeosastolla.
Hoidetaan kuntoon - jos osataan!

  

Aamu pärähti käyntiin kuudelta, kesken makeiden unien. Kyllä oli vaikea saada itsensä kammettua sängystä. Perjantai on aina vaikein päivä kun univelka lisääntyy viikon aikana. Kissa jäi makaamaan sänkyyn kun itse nousin ylös, laitoin jalat kylmälle lattialle ja talsin kylppäriin. Kissan puoliavoin katse seurasi emäntää mutta sanoi "meikäläisen ei tarvitsekaan nousta ylös, lällällää".

Hmm. No kolli tuli sitten keittiöön kinuamaan aamupalaa. Kissa on mukava kaveri, se kuuluu aamupuuhin ja kotiin; pieni isäntä tarkistelee aina, että kaikki on kunnossa ja huolestuu jos joku on kauan poissa. Keittiössä se istuu räsymatolla ja seuraa puuhia, aika ajoin se tulee kuin muistutuksena omasta olemassaolostaan puskemaan jalkaa, äännähtää pikkuisen. Silloin pitää silittää ja sanoa jotain. Marsut huutavat ja vinkuvat kuin riivatut häkissään, aina kun avaa jääkaapin tai jotain rapisevaa. Chinchilla taas kolistelee kaltereitaan aamuisin ja iltaisin - kaikki eläimet ovat hyvin tarkkoja ruuan ja huomion saannistaan!

Ghinchilla istuu tätä kirjoittaessani vieressä lattialla ja syö siihen laitettua annostaan: nälkkileivän palaa ja kauraryynejä - siististi paperiservetiltä, tosin kovasti rouskutellen. Hörökorva haluaa tulla syömään keittiöön niinkuin muutkin perheen eläimet, loukkaantuu muutoin. Olen antanut sen juosta tunnin - kaksi joka päivä - tuntuu pahalta pitää aktiivista eläintä häkissä. Jäljet pitää vain sitten siivota.

Ruokaa saivat kaikki aamutuimaan, sain itsekin ja lapselle tein. Sitten pakkasin kimpsut ja kampsut, lähdin autohuoltoon. Määräaikaishuolto oli vihdoin tänään, muutamankin peruutuksen jälkeen. Siihen kuluu aikaa tunteja - tänään meni neljä tuntia - enkä ihan hirveän mielelläni vietä aikaani autohallissa! Nyt sen sitten tein - pomo soitti neljä kertaa, muutama muu työkaveri samaten tiuhaan. Aika meni puhelimessa työjuttuja hoitaen; hyvä toki niin.

Luin toki aamun lehden, potkiskelin hiukan uusien autojen renkaita - ainakin symbolisesti - eli tutkiskelin myytäviä autoja. Melkein teki mieli uutta autoa - mutta kun tili on punaisella ja seuraavaan palkkaan vielä aikaa - ja asumiskustannukset taitavat pian taas nousta - niin ei tässä ihan oikeasti ostella mitään, ei sitten tosiaan yhtään mitään, aikoihin. Oma talous on onnettoman heikoissa kantimissa, täytyy sanoa. Yritän koko ajan keksiä keinoja asian kuntoon saattamiseksi mutta en ole keksinyt. Palkka ei riitä, lottovoittoa ei vaan tule. Siis mitä sitten?

Auto tuli huollettua - talviöljyt kestävät nyt kunnon pakkasta, - 40. Toivottavasti ei tarvitse testata!. Kuulemma pitäisi renkaat vaihtaa -mutta menevät toivottavasti tämän talven yli vielä. Milli on vielä rajaa - "ei kannata ihan kelkaksi ajaa niitä" sanoi huollon kaveri. "Vaihdetaan syksyllä sitten, kun tulet huoltoon". Joku nestesäiliö "tihkuttaa" vähän. "Antaa olla kesään saakka, vaihdetaan sitten. Kyllä se siihen vielä kestää, ei se niin paljon vuoda".

Työpäivä venyi pitkälle, pomolla oli paljon asiaa ja jakeli hommia sairastuneen työkaverin työn paikkaamiseksi - pääsin kotiin vasta kahdeksaksi. Ja nyt väsyttää, väsyttää - ihan kaameasti!

Lapsi on huomenna päivän kansanmusiikkia soittamassa - silloin äiti voisi tehdä piiiiitkän kävelyn! Katsoa ihania lumisia puita, peltoja ja antaa ajatuksen ja mielen vaeltaa jonnekin unelmien ja haaveiden maailmaan! Ilman niitä on vaikea selvitä - kyllä niistä joku aina toteutuu! Ihan varmasti; jospa vaikka se kaikkein suurin! Tai ainakin joku muu, pienikin vaikka!

Tuuheat kuuset, suuret, upeat hongat -
niiden humina, niiden rauhoittava kauneus...